| Alfred Stock | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. heinäkuuta 1876 Gdańsk, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 12. elokuuta 1946 Aken (Elbe), Saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Hermann Emil Fischer |
| Instituutti | Karlsruher Institut für Technologie |
| Tutkimusalue | Kemia |
Alfred Stock (16. heinäkuuta 1876 – 12. elokuuta 1946) oli saksalainen epäorgaanisen kemian tutkija, joka tuli kuuluisaksi boori- ja piihydridien tutkimuksesta sekä elohopean myrkyllisyydestä.
Stock aloitti opintonsa Berlinin yliopistossa vuonna 1894. Hän aloitti vuonna 1895 tohtoriopinnot Oscar Pilotyn johdolla. Stock valmistui arvosanalla magna cum laude vuonna 1899 kemian tohtoriksi Emil Fischerin alaisena, ja vietti vuoden Pariisissa Moissanin apulaisena. Vuonna 1906 hän meni naimisiin Clara Venzkyn kanssa ja sai kaksi tytärtä. Stockista tuli kemian tiedekunnan johtaja Karlsruhen teknillisessä yliopistossa vuonna 1929.
Stock sai monia kunnianosoituksia, muun muassa toimiessaan sekä Verein Deutscher Chemikerin (1926–1929) että Deutsche Chemische Gesellschaftin (1936–1938) puheenjohtajana. Hänet nimitettiin useisiin merkittäviin politiikkakomiteoihin ja hän edusti Saksaa useissa kansainvälisissä konferensseissa. Heikentynyt terveys ja kasvavat vaikeudet poliittisten viranomaisten kanssa johtivat hänen eläkkeelle jäämiseensä lokakuussa 1936, kuusikymppisenä.
Stock palasi Berliiniin, missä hän jatkoi elohopean tutkimustaan. Vuoteen 1940 mennessä hänen liikkumisensa oli käynyt niin rajoittuneeksi myogelosin (lihasten kovettumisen) vuoksi, että hän oli lähes täysin kotirajoitteinen. Toukokuussa 1943 hän luopui pienestä laboratoriostaan, jota tarvittiin sodan työtehtäviin, ja vetäytyi Bad Warmbrunniin, Sileesiaan. Venäläisten tykistön jylinä kuuluessa kaukaa hän ja hänen vaimonsa pakkasivat mukaan vain muutamat tavaransa mitä pystyivät ja tekivät uuvuttavan junamatkan Akeniin, pieneen kaupunkiin Elben varrella. Stock kuoli vuonna 1946.
Stock onnistui eristämään useita boorin ja piin hydridiyhdisteitä (boranit ja silaanit), jotka olivat aiemmin erittäin reaktiivisia ja vaikeasti käsiteltäviä. Hän kehitti 1919 Stockin nimikkeistöä, jota käytetään yhä.
Stock tutki boranien erilaisia muotoja, niiden stabiilisuutta ja kemiallisia ominaisuuksia, mikä auttoi ymmärtämään boorin monimutkaisia kovalenttisia verkostoja. Silaanien osalta Stock kehitti tehokkaita synteesimenetelmiä, jotka loivat perustan myöhemmälle orgaaniselle piikemialle ja teolliselle piihydridien käytölle. Stock kehitti myös erityisiä tiiviitä lasiastioita ja suljettuja käsittelymenetelmiä, joiden avulla herkät hydridit voitiin valmistaa ja tutkia ilman, että ne reagoivat ilman kanssa.
Merkittävä osa Stockin työstä liittyi elohopean kemiaan: hän osoitti ensimmäisten joukossa elohopeahöyryjen vakavan myrkyllisyyden ja toi esiin laboratoriokemistien altistumisriskit. Tätä pidetään hänen merkittävimpänä yhteiskunnallisena panoksenaan kemian alalla.