Tarski vuonna 1968.Banachin–Tarskin paradoksi: pallo voidaan hajottaa ja järjestää siten, että syntyy kaksi palloa, joista molemmat ovat yhtä suuria kuin alkuperäinen pallo.
Tarskin elämäkerran kirjoittajat Anita ja Solomon Feferman (2004) ovat kirjoittaneet, että hän oli ”yksi kaikkien aikojen suurimmista loogikoista” ja että hän ”muutti yhdessä aikalaisensa Kurt Gödelin kanssa 1900-luvun logiikan kasvot ennen kaikkea totuuden käsitteeseen ja malliteoriaan liittyvillä töillään”.
Teoksia
Logic, Semantics, Metamathematics (1956)
On the Limitations of Deductive Theories, yhdessä Adolf Lindenbaumin kanssa (1936)
Introduction to Logic and to the Methodology of Deductive Sciences (1941)
"On the calculus of relations," Journal of Symbolic Logic 6: 73–89 (1941)
Wright, Georg Henrik von:”Filosofinen semantiikka”,Logiikka, filosofia ja kieli: ajattelijoita ja ajatussuuntia nykyajan filosofiassa, s. 184–203. (Tarskia käsitellään mm. sivuilla 189–192. Teoksen suomentanut: Jaakko Hintikka ja Tauno Nyberg. Alkuperäisteoksen nimi: Logik, filosofi och språk (2. painos, 1968))Helsinki:Otava, 1982.ISBN951-1-06669-2
Tarski, Alfred: Semanttinen käsitys totuudesta (The Semantic Conception of Truth, 1943). Suomentanut Janne Hiipakka. Teoksessa Raatikainen, Panu (toim.):Ajattelu, kieli, merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, s. 104–132, viitteet: s. 418–423.Helsinki:Gaudeamus, 1997.ISBN951-662-683-1
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alfred Tarski.
Stanford Encyclopedia of Philosophy: (englanniksi)