Varsova (puol.Warszawa[varˈʂava]ⓘ(ohje)) on Puolan pääkaupunki. Se sijaitsee Veikselin (puol. Wisła) varrella noin 370 kilometrin päässä Itämerestä. Vuonna 2024 Varsovassa asui arviolta 1,86 miljoonaa ihmistä, lähialueet huomioiden 3,27 miljoonaa asukasta. Varsova on Euroopan unionin kuudenneksi suurin kaupunki.
Toisen maailmansodan tuhojen jälkeisen uudelleenrakentamistyönsä vuosina 1949–1984 ansiosta Varsovan vanhakaupunki on päässyt vuonna 1980 UNESCOn Maailmanperintöluetteloon.
Maantiede
Varsova sijaitsee Puolan keskiosissa Karpaattien vuoriston ja Itämeren välissä, Veikseljoen varrella vajaat 400 kilometriä rannikolta, sadan metrin korkeudella merenpinnasta. Kaupungin ympärillä leviää Masovian alanko.
Varsova sijaitsee Veiksel-joen varrella, noin 386 kilometriä Itämeren rannikkokaupungista Gdańskista kaakkoon. Se sijaitsee Varsovan tasangon keskellä, jäätikön muodostamalla altaalla, joka ulottuu 76–116 metrin korkeuteen merenpinnasta. Joki jakaa kaupungin oikeaan ja vasempaan rantaan, ja ulottuu noin 29 kilometriä pohjoisesta etelään ja 26 kilometriä idästä länteen. Joki on kaupungin kohdalla noin 1 190 metriä leveä, vaikka joenuomaa on keinotekoisesti kavennettu pengerryksellä kolmannekseen tästä leveydestä.
Historia
Keskiaika, Masovian herttuakunta
Varsova on Puolan historiassa varsin nuori kaupunki. Ensimmäiset asutuksen jäljet ovat 900-luvulta. Varsovan alkuperä on edelleen hämärän peitossa. Nykyisten kaupunkien rajojen sisällä tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat vahvistaneet Stare Bródnon olemassaolon, joka oli pieni kauppapaikka 900- ja 1000-luvun alkupuolelta. Sen toimintoja ottivat haltuunsa ensin Kamion (noin vuonna 1065) ja sitten Jazdow (ensimmäinen maininta vuodelta 1262). 1200-luvun lopulla Jazdow siirrettiin noin kolme kilometriä pohjoiseen Warszowa (Varsova) -nimiseen kylään, ja yhteisöä vahvistettiin linnoituksella. 1200-luvun lopulla Masovian herttuat rakensivat Jazdówista pohjoiseen, Veiksel-joen korkealle pengerrykselle tukikohdan nykyisen Varsovan Kuninkaanlinnan paikalle. Kuten useimmat Puolan keskiaikaiset kaupungit, se perustui ruutuasemakaavaan keskusaukion ympärillä ja kaupunkia suojaaviin muureihin. Vuodesta 1339 lähtien valta oli annettu voudille ja vuodesta 1376 kaupunginraadille 1300-luvun loppuun mennessä kasvavalla asutuksella oli turvanaan kaksi suojavallitusta.
Vuonna 1413 herttua Janusz I siirrätti Masovian herttuakunnan pääkaupungin virallisesti Czerskistä Varsovaan ja se alkoi kehittyä nopeammin.
Varsovaa kuvaava kaiverrus 1500-luvun lopulta, jossa näkyy oikealla puolella Pyhän Johanneksen katedraali, Frans Hogenbergin julkaisemassa teoksessa Civitates orbis terrarum, n. 1586–1617.
1500–1600-luvut, Puola-Liettuan pääkaupunki
Vuonna 1526 viimeinen Masovian herttua Janusz III kuoli ilman perillisiä, ja Varsova siirtyi Krakovassa asuvan Liettuan suuriruhtinasSigismund I Vanhan alaisuuteen, jolle paikallinen sejm vannoi uskollisuuttaan syyskuussa 1526. Kätevän sijaintinsa ansiosta Varsova kehittyi nopeasti ja siitä tuli koko valtion johtava kaupunki.
Vuonna 1569 Lublinin unionin aatelisparlamentti sejm äänesti kaupungin pääpaikakseen, ja vuodesta 1573 lähtien kuninkaanvaalit pidettiin siellä. Ensimmäinen pysyvä silta rakennettiin Veiksel-joen yli vuonna 1573.
Vuonna 1596 (lähteet antavat myös vuosiluvut 1594 ja 1609 sekä 1611) kuningas Sigismund III Vaasa siirsi Wavelin linnan tulipalon jälkeen hovinsa, hallintonsa ja uuden kahden tasavallan Puola-Liettuan pääkaupungin lopullisesti Krakovasta Varsovaan. Kuninkaan syyt olivat käytännölliset: Varsova oli Krakovaa lähempänä hänen kotimaataan Ruotsia, mutta myös keskemmällä kauas itään ulottunutta suurvaltaa. Näin kaupunki koki jälleen vaurauden ajan. Vaikutusvaltaiset henkilöt rakensivat asuntoja Varsovaan, ja sen ympäristölle syntyi autonomisia siirtokuntia.
Tämä kasvu osoittautui lyhytaikaiseksi, sillä Ruotsin hyökkäysota vuosina 1655–1656 tuhosi kukoistavan kaupungin. Kaupunki oli kolme kertaa piiritettynä ja kolme kertaa Ruotsin ja Transilvanian joukot valloittivat ja ryöstivät sen. Ruotsin sotajoukot eli Pohjan sodan aikainen "Ruotsalainen vedenpaisumus" tuhosi ja tyhjensi kaupungin kulttuuriaarteista vuosina 1655–1660. Hyökkääjät veivät suuren määrän arvokkaita taideteoksia, kirjoja, maalauksia, seinävaatteita ja muita historiallisia esineitä. Tämän jälkeen seurasi Varsovan taantumiskausi.
Puolan perimyssota vuosina 1733–1738 toi Varsovaan mukanaan talouden rappeutumisen ja ruttoepidemioita. 1700-luvun alkupuolella tapahtunut teollisuustuotannon, pankkien ja muiden yritysten kehitys loi vankan taloudellisen pohjan useille varhaisille kaupunkisuunnittelun hankkeille. Vuonna 1740 Stanisław Konarski perusti rikkaiden aatelisten lapsille tarkoitetun, sisäoppilaitosluonteisen yläkoulu Collegium Nobilium Scholarum Piarumin piaristi-veljeskunnan tuella ja aloitti laaja-alaisen koulutusjärjestelmän uudistuksen. Vuonna 1747 Załuskin piispa-veljekset avasivat Puolan ensimmäisen julkisen kirjaston, jossa oli yksi Euroopan suurimmista kirjakokoelmista. Ensimmäinen valtion tukema maallinen yliopisto Szkoła Rycerska (Ritarikoulu eli Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa ja Tasavallan aatelisjoukkojen akatemia) avattiin vuonna 1765, ja vuonna 1773 Kansallisen koulutuksen komitea aloitti toimintansa kaupungissa. Myös teatteri ja lukuisat kirjapainot kukoistivat.
Varsovan kartta vuodelta 1772, Rizzi Zannoni, Plan de Varsovie. Osa Puolan suurimittakaavaisen (1:629000) kartan "Carte de la Pologne" 24 lehdestä koostuvaa atlasta, joka julkaistiin Pariisissa vuonna 1772.Varsovan Cracowin esikaupunki, Bernardo Bellotto (Krakowskie Przedmieście od strony Bramy Krakowskiej), 1767–1768.Varsovan vanhakaupunki Pragan esikaupungista nähtynä, Bernardo Bellotto 1770.Varsovan Nove Miasto (Uusi kaupunki), Bernardo Bellotto 1778.
Vuosina 1764–1772 Varsovan historian toinen "kulta-aika" osui samaan aikaan viimeisen Puolan kuninkaan Stanislaus II Poniatowskin hallituskauden kanssa. Dynaamisesti kasvava kaupunki laajeni ja siitä tuli moderni kaupunkiorganismi. Samalla siitä tuli kiistaton maan poliittisen, taloudellisen, kaupallisen ja teollisen elämän keskus sekä Puolan valistuksen pääkaupunki. Puolan kansallisteatterin perusti kuningas Stanislaus Poniatowski vuonna 1765.
Vuonna 1791 Puolan parlamentti eli sejm hyväksyi perustuslain ensimmäisenä Euroopassa ja toisena maailmassa. Huhtikuun 18. päivänä 1791 hyväksyttiin kauan odotettu laki: se myönsi porvareille kansalaisoikeudet, yhdisti kaupungin yhdeksi hallinnolliseksi yksiköksi, lakkautti hallintoalueet, jakoi kaupungit piireihin ja antoi laajat valtuudet paikallisviranomaisille. Uusi laki rekisteröitiin kaupunginkirjoihin 21. huhtikuuta 1791. Vuodesta 1991, eli tämän tapahtuman 200-vuotispäivän jälkeen, Varsovan paikallishallinto on juhlinut Varsovan päivää 21. huhtikuuta. Varsovalla oli tärkeä rooli Puolan poliittisen uudestisyntymisen pyrkimyksissä Puolan ensimmäisen jaon jälkeen Itävallan, Preussin ja Venäjän välillä vuonna 1772, kun parlamentaarinen perustuslaki julistettiin kaupungissa 3. toukokuuta 1791.
Voittoisa Targowican liittovaltio, joka johti nelivuotisen parlamentin työn tuhoutumiseen, Puolan toinen jako vuonna 1793 ja vaikea taloudellinen tilanne eivät kaikki onnistuneet tukahduttamaan Varsovan pyrkimystä vapauteen. Vuonna 1794 Tadeusz Koṡciuszkon nosti kapina Puolan jakajia vastaan. Voitettuaan Racławicen taistelun suutari Jan Kiliński ja teurastaja Józef Sierakowski johtivat Varsovan porvarien voittoisaa hyökkäystä pääkaupungissa sijaitsevia venäläisiä joukkoja vastaan. Kościuszkon johtama kansannousu murskattiin raa'asti; vuonna 1794 Venäjän armeija teurasti oikean rannan Pragan esikaupungin väestön. Sitä seurannut Puolan kolmas jakoVenäjän, Preussin ja Itävallan välillä teki Varsovasta Etelä-Preussin provinssikaupungin ja vuonna 1795 Puola katosi Euroopan kartoilta 123 vuodeksi. Masovian osa Varsova mukaan lukien joutui preussilaisten haltuun, ja kaupungista tuli maakuntakeskus.
Varsovan Arsenaalin eli asevaraston valtaus, Marcin Zaleski 1831.
Varsova säilyi Puola-Liettuan pääkaupunkina aina vuoteen 1795 asti, jolloin siitä tuli Puolan jaoissa osa Preussin kuningaskuntaa, kunnes Napoleon I:n armeija valtasi kaupungin vuonna 1806. Varsovasta tuli vuonna 1806 Tylżan rauhansopimuksen jälkeen vuonna 1807 Ranskasta riippuvaisen Varsovan herttuakunnan pääkaupunki. Kaupungista tuli jälleen vilkas poliittisen ja kulttuurielämän keskus. Napoleonin armeijan tappio Waterloon taistelussa kesäkuussa 1815 kuitenkin lopetti itsenäisyystoiveet ja merkitsi myös herttuakunnan loppua.
Varsovan panoraama kuvattuna Kuninkaanlinnan tornista, Konrad Brandel 1873. Keskellä Kierbedźin ensimmäinen Veiksel-joen ylittävä teräs-silta rakennettiin vuosina 1859–1864, Pragan esikaupunki taustalla.Varsovan vanhankaupungin aukio (Rynek Starego Miasta) noin vuosina 1882–1888.
1800-luku, Kongressi-Puolan pääkaupunki
Varsova, Ulica Marszałkowska n. 1900-luvun vaihteessa.Varsovan Filharmonian talo ennen vuotta 1906, arkkitehti Karol Kozłowski 1900–1901.
Kun Wienin kongressin päätöksellä vuonna 1815 perustettiin Venäjän keisarikunnan alaisuudessa oleva Puolan kuningaskunta eli Kongressi-Puola, Varsova tuli sen pääkaupungiksi. Se oli lähes valtiollinen, poliittisesti riippuvainen Venäjästä, mutta onnistui säilyttämään huomattavan autonomian vielä joitakin vuosia. Vuonna 1816 keisari Aleksanteri I:n asetuksella perustettiin Varsovan kuninkaallinen yliopisto, jossa oli viisi tiedekuntaa – teologia, oikeustiede, lääketiede, filosofia, luonnontieteet ja kuvataide.Marraskuussa 1830 ja tammikuussa 1863 tapahtui aseellisia kansannousuja Venäjän hallintoa vastaan. Tammikuun 1869 Venäjän-vastaisen kansannousun kukistamisen jälkeen, Puola liitettiin kiinteämmin Venäjän imperiumin alaisuuteen ja säilyi siinä aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1864 viimeiset kuningaskunnan autonomian symbolit poistettiin. Koulut ja hallinto venäläistettiin kokonaan. Näistä epäsuotuisista poliittisista olosuhteista huolimatta kaupungin kehitys jatkui ja sen teollinen potentiaali kasvoi jatkuvasti. 1800-luvun puoliväliin mennessä tekstiili-, metalli- ja parkitsemisteollisuus olivat vakiintuneet ja kaupungista oli tullut mantereenlaajuisen rautatieverkon keskus.
Varsovasta tuli Venäjän keisarikunnan "Veikselinmaan" provinssikaupunki. Venäläistämiskauden alettua varsovalaiset hylkäsivät kansallisen politiikan ja siirtyivät "positivismin" kauteen, jonka tavoitteena oli säilyttää puolalainen kulttuuri hinnalla millä hyvänsä.
Kaupungin liikenneyhteydet ja infrastruktuuri kehittyivät 1800-luvun loppupuolella voimakkaasti. Vuosina 1840–1848 rakennettiin rautatie, joka yhdisti Varsovan ja Wienin. Vuonna 1864 otettiin käyttöön ensimmäinen pysyvä silta Veikselin yli. Vuosina 1851–1886 rakennettiin viemäri- ja vesijohtoverkosto ja vuonna 1881 asennettiin ensimmäinen puhelinkeskus. Vuonna 1882 ensimmäiset hevosvetoiset raitiovaunut ilmestyivät kaduille. Vuonna 1907 ilmestyivät Varsovaan sähköraitiovaunut. Vuonna 1897 Varsovassa oli 626000 asukasta, ja se oli Venäjän keisarikunnan suurin kaupunki Pietarin ja Moskovan jälkeen.
1900-luku
Plac Saski, ’Saksien aukio’ (nyk. Plac Piłsudskiego, ’Piłsudskin aukio’) vuonna 1919. Ylälaidassa Aleksanteri Nevskin katedraali, jonka edessä on Saksilainen palatsi 1600–1800-luvulta. Aukiolla oli salaisen poliisin Tšekan perustaja Feliks Dzeržinskin patsas oli paikalla, jonne Venäjän keisari Nikolai I oli vuonna 1841 pystyttänyt patsaan uskollisille puolalaisille kenraaleilleen. Dzeržinskin patsas poistettiin vuonna 1990.
Varsovan väkiluku kasvoi räjähdysmäisesti ja asukkaita oli 756000 vuoteen 1903 mennessä, kaupungin palveluihin tehtiin laajamittaisia muutoksia. Huolimatta vallankumouksellisesta toiminnasta, vuosina 1905–1907 Venäjän ja niin myös Kongressi-Puolansensuuria lievennettiin, puolalaisia kouluja ja muita kulttuurilaitoksia perustettiin, ja Varsova koki kulttuurisen renessanssin.
Varsovan väkiluku ylitti miljoonan asukkaan rajan vuonna 1925. Maailmansotien välistä aikaa leimasi jatkuva kehitys inflaation, laman ja kaupan taantuman sekä poliittisen epävakauden ajasta huolimatta. Autojen ja lentokoneiden valmistus aloitettiin, kaupungin palvelut laajenivat edelleen ja Varsovan nousua eurooppalaisena kulttuurikeskuksena symboloivat sellaisten kansainvälisten kilpailujen kuin Kansainvälisen Frédéric Chopin-pianokilpailun vuonna 1927 ja Henryk Wieniawskin kansainvälisen viulukilpailun vuonna 1935 alkaminen.
Syyskuussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan. Varsovasta tuli vastarinnan keskus, mutta myös merkittävä salaisen puolalaiskulttuurin ja akateemisen elämän keskus.
Saksan armeijan piirittäessä Varsovaa vuonna 1939 yli 10000 kansalaista menehtyi ja yli 50000 haavoittui, ennen kuin tarvikkeiden puute pakotti heidät antautumaan.
Varsovan kansannousun kapinallisia kaapattujen aseiden kanssa vallattuaan poliisipäämajan 23. elokuuta 1944. Väritetty mustavalkokuva.Saksalaiset vaurioittivat Varsovaa järjestelmällisesti toisessa maailmansodassa. Vuodesta 1945 lähtien kuvassa näkyvä raunioitunut Vanhakaupunki on rakennettu uudelleen.
Historiansa aikana Varsova on kärsinyt pahoin sodissa lukuisia kertoja, viimeksi Varsovan kansannousun yhteydessä toisessa maailmansodassa elo-syyskuussa 1944 puolalaisten noustua kapinaan saksalaismiehittäjiä vastaan. Saksalaiset joukot kukistivat kapinan 63 päivän rajujen taisteluiden jälkeen.
Adolf Hitlerin käskystä tuhottiin suuret osat kaupungin keskustaa maan tasalle. Suunnitelma Varsovan tuhoamisesta oli tehty jo ennen toista maailmansotaa. Miehitys tähtäsi Varsovan muuttamiseen maakuntakaupungiksi; sen kulttuuriaarteet ryöstettiin järjestelmällisesti. Eloon jääneet ja kiinni saadut kapinalliset lähetettiin Saksaan työleireille ja keskitysleireille ja siviiliväestö karkotettiin kaupungista. Jo edellisenä vuonna, huhtikuussa 1943, Varsovan silloin vielä elossa olleet, ghettoon suljetut puoli miljoonaa juutalaista olivat nousseet 27 päivää kestäneeseen kapinaan, joka oli niin ikään kukistettu verisesti.
Saksalaiset joukot aloittivat vuonna 1944 kaupungin järjestelmällisen tuhoamisen. Saksalaisten hallitsemat vasemman rannan esikaupungit tyhjennettiin jäljellä olevasta väestöstä, ja rakennukset poltettiin ja räjäytettiin dynamiitilla raunioiksi.
Kulttuuriset menetykset, kuten palaneet kirjastot, museot, taidekokoelmat, kirkot, palatsit ja asukkaiden omaisuus, olivat mittaamattomat. Noin 650000 ihmistä kuoli ja 84 prosenttia kaupunkirakenteesta tuhoutui. Natsien erikoisosastot sytyttivät jokaisen talon ja kadun toisensa jälkeen tuleen. Merkittävimmät rakennukset, kuten Varsovan Kuninkaanlinna, räjäytettiin. Tarkoituksena ei ollut jättää yhtään rakennusta pystyyn.
Varsovan vanhankaupungin aukio (Rynek Starego Miasta) vuonna 1945. Uudelleenrakennettiin vuoteen 1953 mennessä.Kulttuurin- ja tieteenpalatsi vuonna 1960.
Toisen maailmansodan jälkeen, Puolan kansantasavalta
Vuosina 1945–1989 Puola eli sosialismin alaisuudessa. Sodan jälkeen Puolan kansantasavallaksi kutsuttu kommunistihallinto piti Varsovan pääkaupunkina, ja jälleenrakennettu Varsova palautui jälleen talouden, tieteen ja kulttuurin keskukseksi. Monia historiallisia kohteita, kuten vanhakaupunki ja historialliset pääkadut, rekonstruoitiin vanhaan asuunsa vuodesta 1949 lähtien. Monet historiallisista kaduista, rakennuksista ja kirkoista on uudelleen rakennettu täsmälleen alkuperäisen asunsa mukaisiksi. Jälleenrakennustyön ansiosta Vanhakaupunki on ollut vuodesta 1980 Unescon maailmanperintökohde. Muu kaupunki rakennettiin pääosin moderniksi, sosialistiseksi metropoliksi.
Lähde:Weather Information for WarsawWorld Weather Information Service.World Meteorological Organization. Viitattu 30.6.2009.
Väestö
Varsovan monikansallinen väestö muuttui toisen maailmansodan seurauksena, ja nykyään kaupunki koostuu lähes kokonaan puolalaisista. Vuosisatojen ajan Varsova oli kuitenkin paikka, jossa puolankielinenroomalaiskatolinen enemmistö asui juutalaisten, saksalaisten ja venäläisten rinnalla. 1900-luvun alussa pääosin jiddišiä puhuva juutalainen yhteisö muodosti lähes 50 prosenttia väestöstä, vaikka vähenikin jonkin verran vuoden 1918 jälkeen. Vanha saksalainen yhteisö, joka alun perin oli yhteydessä kauppaan, oli kuitenkin sulautumassa, ja 1800-luvulla vaikutusvaltainen venäläinen yhteisö oli kutistunut.
1900-luvun vaihteessa kaupungissa oli maailman suurin juutalaisten kaupunkikeskittymä. Varsovan juutalaiset olivat vahvasti edustettuina kaupungin porvaristossa ja älymystössä, erityisesti kaupan ja siihen liittyvien ammattien parissa. Täyden uskonnonvapauden ja poliittisen vapauden lisäksi Varsovan juutalaisilla oli oma lehdistö, oma jiddišinkielinen teatteri ja omat juutalaiset koulunsa. Konfliktia muun varsovalaisen yhteisön kanssa oli, mutta se ei ollut hälyttävää ennen kuin juuri ennen toista maailmansotaa. Vuonna 1939 Varsovassa oli Euroopan suurin juutalaisväestö ja New Yorkin jälkeen maailman toiseksi suurin. 28. lokakuuta 1939 tehdyn juutalaisten väestönlaskennan mukaan Varsovassa asui tuolloin 359 827 juutalaista.
Vuosina 1939–1945 väestön monimuotoisuus loppui. Natsit tuhosivat Varsovanghetton juutalaiset käytännössä kokonaan, ja heidän harvalukuinen lukumääränsä on jatkanut laskuaan. Myös älymystöä tuhottiin, toista maailmansotaa edeltäneeseen Puolan toiseen tasavaltaan liittyvä hallitseva luokka hajotettiin ja työväenluokka supistui teloitusten ja karkotusten vuoksi. Vuoden 1944 Varsovan kansannousussa kuoli 150000–180000 kaupungin asukasta. Kaikkiaan vuosina 1939–1944 noin 600000–800000 varsovalaisen arvioidaan kuolleen. Neuvostoliiton Puna-armeija saapui vuonna 1945 kaupunkiin, joka oli lähes kokonaan tuhottu.
Toisen maailmansodan jälkeen Varsova jouduttiin asuttamaan kokonaan uudelleen takaisin palaavilla pakolaisilla, maaseudulta tulleella valtavalla määrällä talonpoikia ja uuden sosialistisen Puolan kansantasavallan virkamiesten perheillä. Ylivoimaisesti suurin osa väestöstä on nykyisin roomalaiskatolisia.
Varsova on Itä-Euroopalle tärkeiden rautatie-, maantie- ja lentoreittien solmukohta. Kaupungin läpi on rakennettu moottoriteitä Veiksel-joen molemmille rannoille ja kehätien muodossa esikaupunkien läpi. Autoliikenne jakaa edelleen pääkaupungin pääkadut maanpäällisen raitiovaunujärjestelmän kanssa. Kaupunki aloitti myös maanalaisen rautatiejärjestelmän rakentamisen 1990-luvulla.
Varsovan kauttakulkuliikenne kulki ennen vuotta 2015 paljolti kaupungin keskustan läpi, ennen Kehätie III:n osittaista valmistumista. Varsovan pikakehätie (Ekspresowa Obwodnica Warszawy) on osittain valmistunut 85 kilometrin pituinen kehätie, jonka tarkoituksena on ohjata raskas joukkoliikenne Puolan pääkaupungin ympäri.
Paikallisliikennettä hoitavat bussit, raitiovaunut, paikallisjunat, metro ja kevytraitiotie. Junia lukuun ottamatta julkinen liikenne on kunnallisen liikennelaitoksen hoidossa. Varsovan metro avattiin vuonna 1995. Siinä on 12 asemaa yhdellä pohjois-eteläsuuntaisella linjalla. Parhaillaan metroa laajennetaan itä-länsisuuntaisella linjalla, joka risteää vanhemman linjan kanssa keskustassa, Marszałkowska- ja Świętokrzyska-katujen risteyksessä ja jatkuu Veikselin ali joen itärannalle.
Lentoliikennettä palvelee Fryderyk Chopinin kansainvälinen lentoasema, joka sijaitsee 10 km Okęciessa kaupungin keskustasta etelä-lounaaseen. Kaupungin ulkopuolelle Modliniin on rakennettu uusi lentokenttä ns. halpalentoyhtiöitä varten.
Varsovan Teknillisen korkeakoulun (Politechnika Warszawska) päärakennus, placu Politechniki 1, Arkkitehti Stefan Szyller 1899–1901. Jälleenrakennettu vuonna 1965.
Varsovassa toimii kolmetoista yliopistoa tai korkeakoulua. Niistä vanhimmassa, vuonna 1816 perustetussa Varsovan yliopistossa, on 18 tiedekuntaa ja noin 20000 opiskelijaa. Virallisesti vuonna 1915 perustettu Teknillinen korkeakoulu (Politechnika Warszawska) on sata vuotta nuorempi, ja sitä käy lähes 30000 opiskelijaa. Korkeakoulun perinteet juontavat juurensa vuoteen 1826, jolloin perustettiin Polyteknillisen instituutin valmennuskoulu. Muita korkeakouluja ovat lääketieteellinen korkeakoulu, musiikkiakatemia, taidekorkeakoulu ja maanpuolustuskorkeakoulu.
Varsovan koulutusala hyötyy kaupungissa sijaitsevasta Puolan tiedeakatemian päämajasta, joka koordinoi sekä fysikaalisten että yhteiskuntatieteellisten tieteiden tutkimusta useiden instituuttien ja teollisuuslaitosten kautta. Tärkeimpiä kirjastoja ovat Varsovan yliopiston kirjasto (perustettu vuonna 1817) ja Kansalliskirjasto (perustettu vuonna 1919); kaupungissa on myös useita erikoiskirjastoja.
Kaupunkirakenne ja hallinto
1700-luvun jälkipuoliskolta lähtien Varsovan tunnus (alun perin seireeni) on ollut miekka ja kilpi kädessään oleva merenneito, joka edustaa olentoa, joka legendan mukaan johdatti Masovian ruhtinaan Varsovan kylän kohdalle ja käski tämän perustaa paikalle kaupungin.
Varsovan koko heijastelee sen historiallisia vaiheita. 1600-luvulla se oli noin 1,25 neliökilometrin kokoinen, ja se laajeni 130 neliökilometriin vuoteen 1937 mennessä ja toisen maailmansodan jälkeisenä aikana 445 neliökilometriin vuoteen 1957 mennessä. Kasvu on jatkunut siitä lähtien. Jako seitsemään kaupunginosaan – Śródmieście (kaupungin keskusta), Żoliborz, Wola, Ochota, Mokotów, Praga-Południe (Etelä-Praha) ja Praga-Północ (Pohjois-Praha) – heijastaa vuosisatoja vanhoja paikallisia nimiä, mutta nykyinen Varsova on käytännössä uusi luomus, jonka asemakaava muistuttaa vain osittain ennen toista maailmasotaa olemassa ollutta historiallista kaupunkia. Muutokset heijastavat sosiaalisten ja taloudellisten toimintojen tietoista suunnittelua. Teollisuus ja varastot sijaitsevat laitamilla tai nykyaikaisten asuinalueiden välissä; puistoalueet ovat kolminkertaistuneet; ja kadut, vaikka nekin perustuvat pitkälti vanhaan katuverkostoon, on levennetty. Vanha kaupunki ja Uusikaupunki, Ulica Nowy Świat sekä kaupungin kirkot ja palatsit on huolella uudelleenrakennettu.
Aluejako
Varsovan kaupunginosatŚródmieścien kaupunginosa, Perustuslain aukio (Plac Konstytucji), keskellä Ulica Marszałkowska.
Varsova muodostaa oman piirikuntansa. Kaupunki on jaettu 18 kaupunginosaan, joilla on omat hallintonsa.
Śródmieścien esikaupungin Grzybowski aukio (Plac Grzybowski) vuonna 2017, jossa on Kaikkien Pyhien kirkko (Kościół Wszystkich Świętych w Warszawie) 1860–1880 -luku, Varsovan ghetton aluetta 1942 asti.Wolan kaupunginosa, aikoinaan teollisuusalue, on muuttumassa pääkaupungin liikekeskukseksi, kuvassa näkyy remontoitu Norblinin 1800–1900- luvun alun metalliastiatehdas, jossa toimii tehtaan museo.Gocław, Ulica gen. Augusta Emila Fieldorfa „Nila”. Puolan kansantasavallan aikana rakennettu Praga-Południe, Varsovan tiheimmin asuttu alue (8 839 asukasta/km²).
Varsovassa on laaja valikoima arkkitehtonisia monumentteja, niin uudelleen rakennettuina kopioina kuin alkuperäisinäkin. Vanhassakaupungissa, jonka UNESCO nimesi maailmanperintökohteeksi vuonna 1980, gotiikan arkkitehtuuria edustava Pyhän Johanneksen katedraali ja punatiiliset linnoitukset, jotka tunnetaan nimellä Barbakan, ovat säilyneet keskiajalta. Vanhankaupungin torin talot on rakennettu uudelleen 1400-luvun tyyliin. Kaupungissa on monia vastareformaation aikaisia barokkikirkkoja, kuten katedraalin vieressä sijaitseva Jesuiittakirkko ja Pyhän ristin kirkko, jossa on säilytettynä puolalais-ranskalaisen säveltäjä Frédéric Chopinin sydän. Rekonstruoitu kuninkaanlinna, joka on sisustettu 1700-luvun lopun tyyliin, sijaitsee Zamkowyn eli Kuninkaanlinnan aukiolla. Muita kuninkaallisia ja aatelispalatseja ovat Stanislaus II Poniatowskin kesäasunto Łazienki-palatsi 1700-luvun lopulta ja kuningas Juhana III Sobieskin rakennuttama Wilanówin palatsi 1600-luvulta. Łazienkipuiston eteläpuolella on Belwederin palatsi, entinen presidentin residenssi, jota nykyään käytetään juhlatilaisuuksiin.
Saksilainen palatsi Saksien aukiolla (Plac Saski), jonka edessä keisari Nikolai I:lle uskollisten puolalaisten kenraalien muistomerkki vuodelta 1841. Valokuva noin vuodelta 1899.
Saksin vaaliruhtinaskunnan aikaisesta hallinnosta kuningas August II Väkevän aikana oli massiivisena esimerkkinä 1600–1838 rakennettu uusklassinen Saksilainen palatsi (pałac Saski w Warszawie), jossa toimi 1920–1930-luvulla Puolan asevoimienesikunta. Palatsia ei toisen maailmansodan jälkeen uudelleenrakennettu 1900-luvun lopulla. Rakennushanke sai tulta vuonna 2021 ja suunnittelukilpailu pidettiin vuonna 2023. Rakennuksen on suunniteltu valmistuvan vuonna 2030.
Tsaarin ajan jäänteitä 1800-luvulta oli Aleksanteri Nevskin katedraali, joka rakennettiin vuosina 1894–1912 plac Saski (Saksien aukio) -aukion keskelle ja keisari Nikolai I:n määräyksellä vuosina 1832–1836 rakennettu valtava Varsovan keskuslinnoitus (Cytadela Warszawska) Veikseljoen rannalla, Uudenkaupungin pohjoispuolella. Katedraali purettiin Puolan toisen tasavallan hallituksen määräyksestä 1920-luvulla, mutta sen symbolisen roolin kaupungissa on ottanut vastaan massiivinen Kulttuurin ja tieteen palatsi vuodelta 1949, jonka neuvostoliittolaiset rakennuttivat Puolan kansantasavallan aikana Vanhankaupungin eteläpuolelle.
Frédéric Chopinin patsas Łazienkipuistossa.Tuntemattoman sotilaan hauta vuodelta 1925, pylväskolonnadi on jäänne Saksilaisesta palatsista 1800-luvulta.
Politiikan vaikutuksen alaisia monumentteja ovat ulica Krakowskie Przedmieściellä sijaitseva tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen patsas, joka oli natsimiehittäjien kohteena, sekä Łazienkipuistossa sijaitseva säveltäjä Frédéric Chopinin patsas, jonka natsit tuhosivat vuonna 1940, mutta joka on valettu uudelleen. Tuntemattoman sotilaan haudan kansallispyhäkkö vuodelta 1925, jossa on Lwówin taistelussa vuonna 1919 kaatuneen puolalaisen nuoren miehen ruumis, sisältää merkintöjä vain Espanjan sisällissodasta vuonna 1937 alkaen. Muranówin alueella on vuonna 1948 paljastettu vaikuttava muistomerkkiVarsovan geton vuoden 1943 kansannousun sankareiden kunniaksi. Vasta vuonna 1989, jolloin Solidarność-liike muodosti maan ensimmäisen ei-kommunistisen hallituksen toisen maailmansodan jälkeen, siellä oli muistomerkki myös saksalaisia vastaan vuoden 1944 Varsovan kansannousussa taistelleille Puolan vastarintaliikkeen kotirintaman joukoille.
Varsovassa on vain muutamia 1400-luvulta säilyneitä rakennuksia, jotka edustavat gotiikan arkkitehtuuria.
Pyhän Annan kirkko (kościół św. Anny w Warszawie), 1400-luku, arkkitehti Piotr 1819–1821; kunnostettu vuosina 1946–1962.Pyhän ristin kirkko (bazylika Świętego Krzyża) 1600–1700 -luvuilta, uudelleenrakennettu vuonna 1950.
Pyhän ristin kirkko (bazylika Świętego Krzyża), arkkitehti Józef Szymon Bellotti 1679–1696; tornit arkkitehti Józef Fontana, julkisivu 1756 arkkitehti Jakub Fontana; uudelleenrakennettu vuonna 1950.
Pyhän Laurentiuksen kirkko (kościół św. Wawrzyńca), 1600-luku, Wolan kaupunginosa; uudelleenrakennettu toisen maailmansodan jälkeen
Łazienkipuisto ja Łazienki-palatsi eli 'Vesipalatsi' (Pałac Na Wyspie), 1680–1790 -luku.
Varsovan vuosina 1949–1953 uudelleenrakennettu Vanhankaupungin aukio (rynek Starego Miasta) vuonna 2024.Varsovan Vanhakaupunki, oikealla vuosina 1971–1984 uudelleenrakennettu kuninkaanlinna.Barbakan bastioni, arkkitehti Giovanni Battista n. 1548, uudelleenrakennettu vuosina 1952–1954. Pyhän Annan kirkko (kościół św. Anny w Warszawie), 1400–1800 -luku, kunnostettu vuosina 1946–1962.
Varsovan historiallinen keskusta eli Vanhakaupunki (Stare miasto) on ollut vuodesta 1980 Unescon maailmanperintökohde. Vanhakaupunki rakennettiin toisen maailmansodan tuhojen jälkeen täysin uudelleen vuodesta 1949 lähtien. Sen huomattavimmat kohteet ovat:
Vanhankaupungin aukio (rynek Starego Miasta), uudelleenrakennettu vuoteen 1953 mennessä.
Barbakan-bastioni (Barbakan w Warszawie), venetsialainen arkkitehti Giovanni Battista noin vuonna 1548, osaksi Varsovan puolustusmuureja rakennettu barbakaani Vanhankaupungin Uudenkaupunginportin edessä, uudelleenrakennettu vuosina 1952–1954.
Vanhankaupungin pohjoispuolella sijaitsee Uusikaupunki (Nowe Miasto), joka oli vuoteen 1791 asti oma kaupunkinsa.
Kaupungin modernia arkkitehtuuria pidetään yleensä vaatimattomana. Vaikka sotaa edeltäneet Żoliborzin ja Saska Kępan puutarhalähiöt ovat säilyneet, nykyajan laajat lähiöt koostuvat suurelta osin näennäisesti loputtomista yhtenäisistä, elementtirakenteisista betonikerrostaloalueista.
Złote Tarasy -kauppakeskus edustaa modernia rakennustyyliä Varsovan ydinkeskustassa.
Kaupunkiin on 1990–2000 -luvuilla rakennettu suuret määrät uudisrakennuksia, ja Varsovan liikekeskustaa leimaavat useat pilvenpiirtäjät ja tornitalot. Uusiin kauppakeskuksiin lukeutuu muun muassa Keskusaseman pohjoispuolelle vuonna 2007 valmistunut Złote Tarasy (Kultaiset terassit), jossa on kauppakeskus, toimistoja ja ravintoloita.
Vuoden 1948 jälkeen, kun Puolan kansantasavallan kommunistinen hallinto perustettiin, suurimman osan Varsovan työvoimasta työllistivät valtion ja osuuskuntien omistamat kansantalouden sektorit; teollisuus työllisti noin kolmanneksen työntekijöistä 1980-luvulla. Joidenkin kulutustavaroiden ja elintarvikkeiden pula oli ongelma, mikä näkyi tavaroita kauppojen ulkopuolella jonottaneina ihmisinä. Sähkötekniikka, metallurgia (Varsovan terästehdas); koneenrakennus (autoteollisuus); sekä työkalujen valmistus, kemianteollisuus, painatus-, tekstiili- ja vaatetus- sekä elintarvikeyritykset hallitsivat taloutta pitkään. Kommunismin romahtamisen jälkeen 1990-luvulta lähtien Varsovan taloudellinen rakenne on kuitenkin muuttunut nopeasti. Palveluiden, kuten erityisesti pankki- ja vakuutusalan rooli on kasvanut. Myös uusia yksityisen sektorin yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä on kaupungissa yhä enemmän. Varsovan pörssi avattiin toisen maailmansodan jälkeen uudelleen vuonna 1991.
Talous- ja rakennusbuumi, joka vähensi dramaattisesti työttömyyttä ja muutti kaupungin siluettia uusien toimistotornien ja hotellien myötä, jatkui 2000-luvun alkupuolelle. Varsovan elintaso jäi jälkeen muista Euroopan pääkaupungeista, mutta alhaisilla palkoilla oli se etu, että ne houkuttelivat investointeja kaupunkiin. 2000-luvun alussa Varsovan konservatiivinen pormestari, myöhempi Puolan presidentti Lech Kaczyński edesauttoi luomaan sosiaalisen suvaitsemattomuuden ilmapiiriä kieltämällä homoseksuaalien pride-kulkueet ja puhumalla halveksivasti Varsovan saksalaisesta vähemmistöstä. Vuosina 2006–2018 toiminut Varsovan ensimmäinen naispormestari Hanna Gronkiewicz-Waltz valitsi toisenlaisen suunnan ja toimi yhteiskunnallisen monimuotoisuuden, homoseksuaalien oikeuksien ja vastuullisen ympäristöpolitiikan puolestapuhujana. Nykyinen pormestari vuodesta 2018 lähtien on ollut Rafał Trzaskowski.
Kulttuuri
Varsovan Suuri teatteri ja Puolan kansallisooppera (Teatr Wielki w Warszawie – Opera Narodowa), arkkitehti Antonio Corazzi 1825–1833, uudelleenrakennettu vuonna 1965.
Varsovan kirjailijoilla, taiteilijoilla ja muusikoilla on ollut merkittävä rooli kansakunnan kulttuurin luomisessa. Kaupungissa sijaitsee merkittäviä instituutioita, kuten vuonna 1862 alun perin kuvataiteen museoksi perustettu Puolan kansallismuseo ja Zachętan vuonna 1860 perustettu nykytaiteen kansallinen taidegalleria sekä vuonna 1888 perustettu Etnografinen museo. Kaupungissa on lukuisia erikoismuseoita kuten vuonna 2014 avattu POLIN Puolan juutalaisten historian museo ja monia sosiaalisia sekä kulttuuri- ja koulutusyhdistyksiä. Puolan johtavat teatteri-, radio- ja televisiotoiminnot ovat keskittyneet Varsovaan. "Varsovan syksy" on nykyorkesteri- ja kuoromusiikin festivaali.
Varsovan filharmonian konserttitalo (Filharmonia Narodowa w Warszawie), uudelleenrakennus arkkitehti Eugeniusz Szparkowski 1955.
Kaupungissa ja sen ympäristössä on laajat virkistysmahdollisuudet. Useat puistot tarjoavat avointa tilaa erilaisille ulkoiluaktiviteeteille. Sisä- ja ulkouima-altaat, urheilu- ja liikuntakeskukset sekä luistinradat ovat yleisiä. Suuria urheilu- ja muita tapahtumia järjestetään useilla stadioneilla.
Puolan kansallisteatteri on perustettu vuonna 1765. Varsovan filharmoninen orkesteri on perustettu vuonna 1901. Vuonna 1833 perustettu Puolan Kansallisooppera toimii myös Varsovassa. Vuodesta 1927 lähtien Varsovassa on ollut joka viides vuosi, paitsi toisen maailmansodan aikana, Kansainvälinen Frédéric Chopin -pianokilpailu.
Varsovan Kansallismuseo, arkkitehti Tadeusz Tołwiński 1927–1938.Varsovan kaupunginmuseo Vanhankaupungin aukiolla (Rynek Starego Miasta), etualalla kaupungin symboli, Merenneito-patsas (Pomnik Syreny).
Kuninkaallinen Łazienki-palatsin museo (Łazienki Królewskie, Pałac na Wyspie), samannimisessä puistossa sijaitseva Puolan viimeisen kuningas Stanislaus III Poniatowskin kesäasunto 1700-luvun lopulta.
Kansallismuseo (Muzeum Narodowe), esillä yli 830000 näyttelyesinettä antiikista nykypäivään, Puolan ja maailman taiteen mestariteoksia.
Varsovan kaupunginmuseo (Muzeum Warszawy), sijaitsee 11 vierekkäisessä historiallisessa kaupunkitalossa Vanhankaupungin aukiolla, joissa on säilytetty alkuperäinen tilajärjestely, 1600-luvun puukatot, käytävien yksityiskohdat sekä maalaukset.
Varsovan kansannousun museo, esittelee toisen maailmansodan aikaista Saksan miehityksen maanalaista taisteluoperaatiota vuonna 1944.
Modernin taiteen museo (Budynek Muzeum Sztuki Nowoczesnej w Warszawie), valmistunut vuonna 2025. Arkkitehti Thomas Phifer 2014–2024.Arkkitehtuuri perinteen – Varsovan jälleenrakennus keskus (Centrum Interpretacji Zabytku), Vanhankaupungin kellarien kulttuurireitin lähtöpiste esittelee Varsovan vanhankaupungin tuhon historiaa toisen maailmansodan aikana, sen jälleenrakentamista vuosina 1949–1984 ja pääsyä vuonna 1980 UNESCOn Maailmanperintöluetteloon.
Elämää kommunismin alla museo (Muzeum Życia w PRL), esittelee arkielämää kotona Puolan kansantasavallan aikana.
Zachęta kansallinen taidegalleria (Narodowa Galeria Sztuki), arkkitehti Stefan Szyller 1898–1900.Zachęta kansallinen taidegalleria (Zachęta Narodowa Galeria Sztuki), puolalaisen 1950-luvun jälkeisen taiteen museo.
Nykytaiteen museokeskus (Zamek Ujazdowski), Ujazdowskin linna.
Modernin taiteen museo (Budynek Muzeum Sztuki Nowoczesnej w Warszawie) valmistunut vuonna 2025, arkkitehti Thomas Phifer 2014–2024.
Valtion etnografinen museo (Państwowe Muzeum Etnograficzne), Puolan vanhin alan museo, entisessä arkkitehti Henryk Marconin 1800-luvulla suunnittelemassa Maa-lainapankin talossa, Ulica Kredytowa 1.
Geologinen museo (Muzeum Geologiczne), arkkitehti Marian Lalewicz 1925–1930.Geologinen museo (Muzeum Geologiczne), Puolan ainoa alan museo, arkkitehti Marian Lalewicz 1925–1930.
Puolan tiedeakatemian Maaperän museo (Muzeum Ziemi), Frascatin varrella sijaitsevassa Valkoisessa palatsissa vuodelta 1779 ja Pniewskin huvilassa, entisessä vapaamuurarien majatalossa, uudelleen rakennettu vuosina 1934–1935.
Norblinin tehtaan museo, entisessä kunnostetussa Norblinin, Buchin veljesten ja T. Wernerin tehdas, joka valmisti pinnoitettuja metallisia taloustavaroita 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.
Varsovan kaasulaitoksen museo (Muzeum Gazowni Warszawskiej), 1860-luvun kaasulaitoksessa.
Przebendowski/Radziwiłł palatsi (Pałac Przebendowskich/Radziwiłłów), 1700-luvun alku, jälleenrakennettu vuoteen 1955 mennessä, jossa toimi Lenin-museo ja vuodesta 1990 Itsenäisyyden museo.Itsenäisyyden museo (Muzeum Niepodległości), 1700-luvun alun Przebendowski/Radziwiłł palatsissa, jälleenrakennettu toisen maailmansodan jälkeen, Lenin-museo vuosina 1955–1989.
Varsovan keskuslinnoituksen portti vuonna 2017.Varsovan keskuslinnoituksen museo, linnoitus rakennettu 1832–1834.
Puolan armeijan museo (Muzeum Wojska Polskiego), Varsovan keskuslinnoituksessa.
Pawiakin vankilamuseo, vuosina 1834–1944 kaupungin keskustassa toiminut vankila, jossa oli vangittuina puolalaisia patriootteja, jotka taistelivat Puolan jakojen aikana Venäjän viranomaisia vastaan, vuoden 1918 jälkeen poliittisia vankeja – pääasiassa kommunisteja, ja toisen maailmansodan aikana pidätettyjä ihmisiä sekä vastarintaliikkeen jäseniä.
Puolan kansantasavallan kirottujen sotilaitten ja poliittisten vankien museo (Muzeum Żołnierzy Wyklętych i Więźniów Politycznych PRL), Mokotówin vankila.
Juutalaisuuden historian instituutti (Żydowski Instytut Historyczny).
Żabiński Villa, jonne majoitettiin Varsovan ghettosta paenneita juutalaisia 1940-luvun alussa.Żabiński Villa, Varsovan eläintarhan johtaja ja Varsovan ghetton johtaja Jan Żabińskin 1930-luvun funktionalistinen huvila.
Urheilu- ja turismimuseo, perustettu 1952, Varsovan olympiakeskus.
Legia Warsaw jalkapallojoukkueen museo, suljettu väliaikaisesti remontin vuoksi.
Juna-asema museo (Stacja Muzeum), entisessä vuoteen 1967 käytössä olleessa Varsovan pääjuna-aseman rakennuksessa.
Nukketalo-, peli- ja leikkikalumuseo (Muzeum Domków Lalek, Gier i Zabawek), yli 120 nukketaloa ja 1940-luvun saksalainen koululuokka sekä Muumitalo.
Puolan vodkamuseo (Muzeum Polskiej Wódki), entisessä 1800-luvun Warszawska Wytwórnia Wódek Koneser tehtaassa.
Vodkamuseo
Wedelin suklaamuseo.E. Wedelin suklaatehtaan museo (Fabryka Czekolady E.Wedel), suklaapatukkaa muistuttavassa uudessa rakennuksessa historiallisen vuonna 1851 perustetun Wedelin suklaatehtaan vieressä Pragan esikaupungin alueella.
Karikatyyri museoKrasińskin palatsi (Pałac Rzeczypospolitej) 1600-luvulta, jossa sijaitsee Kansalliskirjaston vanhojen käsikirjoitusten museo.
Puolan historian museo (Muzeum Historii Polski), 2023. Arkkitehtitoimisto WXCA sp. z. o. o., 2016–2017.Puolan historian museo (Cytadela Warszawska, Muzeum Historii Polski), avattu vuonna 2023 Varsovan 1800-luvun keskuslinnoituksessa.
Kansanyhteisön palatsi (Pałac Rzeczypospolitej), Puolan kansalliskirjaston vanhojen käsikirjoitusten museo.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
_(cropped).jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.JPG)
