 | Tämä artikkeli tai sen osa on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja käännös on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa tekemällä käännöksen loppuun. |
Alfred Gwynne Vanderbilt vanhempi (20. lokakuuta 1877 – 7. toukokuuta 1915) oli yhdysvaltalainen liikemies ja Vanderbilt-suvun jäsen.
Hän kuoli RMS Lusitanian uppoamisessa.
Vanderbilt syntyi New Yorkissa , Cornelius Vanderbilt II: n (1843–1899) ja Alice Claypoole Gwynnen (1845–1934) kolmantena poikana.
Hänen sisaruksensa olivat Alice Gwynne Vanderbilt (1869-1874), William Henry Vanderbilt II (1870–1892), Cornelius "Neily" Vanderbilt III (1873–1942), Gertrude Vanderbilt (1875–1942), Reginald Claypoole Vanderbilt (1880–1925) ja Gladys Moore Vanderbilt (1886–1965).
Palattuaan New Yorkiin Vanderbilt alkoi työskennellä New York Central-rautatieyhtiön virkailijana.
11. tammikuuta 1901 Vanderbilt meni naimisiin Ellen ("Elsie") Tuck Frenchin kanssa Newportissa Rhode Islandilla . Hän oli Francis Ormond Frenchin (1837–1893) ja hänen vaimonsa Ellen Tuckin (1838–1915) tytär ja oli läheisiä ystäviä Vanderbiltin siskon, Gertrude Vanderbilt Whitneyn kanssa, joka oli naimisissa Harry Payne Whitneyn kanssa . Myöhemmin samana vuonna, 24. marraskuuta 1901, Elsie synnytti heidän ainoan lapsensa: William Henry Vanderbilt III (1901–1981), myöhemmin Rhode Islandin kuvernöörin.
Maaliskuussa 1908 Elsie muutti veljensä Amos Tuck Frenchin kotiin Tuxedo Parkiin, New Yorkiin . Pian sen jälkeen huhtikuussa 1908 puhkesi skandaali sen jälkeen, kun Elsie haki avioeroa ja väitti aviorikoksen Kuuban atašeen vaimon Agnes O'Brien Ruízin kanssa Washington DC: ssä . Julkisuus, joka aiheutti erimielisyyksiä kenen puolesta tukea sai Agnes Ruízin lopulta itsemurhaan vuonna 1909. Uudelleen naimisiin joutunut Elsie kuoli Newportissa 27. helmikuuta 1948.
Vanderbilt vietti paljon aikaa Lontoossa avioeron jälkeen, ja avioitui siellä uudelleen 17. joulukuuta 1911 varakkaan amerikkalaisen avioeron Margaret Mary Emersonin (1886–1960) kanssa. Hän oli kapteeni Isaac Edward Emersonin (1859–1931) ja Emily Askew Dunnin (1854–1921) tytär ja oli Bromo-Seltzerin omaisuuden perillinen. Margaret oli ollut naimisissa iältään 1902-1910 Dr. Smith Hollins McKim (d. 1932), varakas lääkäri Baltimore . Alfredillä ja Margaretilla oli yhdessä kaksi lasta: Alfred Gwynne Vanderbilt Jr. (1912–1999), liikemies ja kilpailuhevoskasvattaja, ja George Washington Vanderbilt III (1914–1961), purjehtija ja tutkija.
Vanderbilt oli urheilija, ja hän nautti erityisesti metsästyksestä. 1800-luvun lopulla hän ja monet muut miljonäärit, kuten James Hazen Hyde, harjoittivat 1800-luvun alun vanhaa englantilaista valmennustekniikkaa. Lontoon Holland Housen lähellä tapaava valmentajaryhmä veisi ajoneuvonsa yhden päivän, kahden päivän tai pidemmälle matkalle valittuja reittejä useiden läänien läpi, menemällä reieille etukäteen järjestettyihin majataloihin ja hotelleihin. Vanderbilt ajoi usein valmentajaa täydellisesti pukeutuneessa puvussa, vaunu tai sulhanen. Hänet on kirjattu vakituisena vieraana Burford Bridge -hotellissa lähellä Box Hillia Surrey'ssa, jossa hän ajoi Lontoosta Brightoniin pysähtyen ottamaan lounasta ja keräämään sähkeitä. Hän rakasti ulkoilua.
1. toukokuuta 1915 Vanderbilt nousi RMS Lusitaniaan ensimmäisen luokan matkustajana. Se oli työmatka, ja hän matkusti vain palvelijansa, Ronald Denyerin kanssa, jättäen perheensä kotiin New Yorkiin.
Irlannin Corkin kreivikunnan rannikolla, 7. toukokuuta, saksalainen sukellusvene, U-20 torpedoi aluksen ja upotti sen 18 minuutissa. Vanderbilt ja Denyer auttoivat muita pelastusveneisiin, ja sitten Vanderbilt antoi pelastusliivinsä naispuolisen matkustajan pelastamiseksi. Vanderbiltin ruumista ei koskaan löydetty.
