Anders Bergius

Anders Bergius
Turun tuomiorovasti
1734–1744
Edeltäjä Jonas Fahlenius
Seuraaja Johan Wallenius
Valtiopäiväedustaja
1738–1739
1740–1741
Henkilötiedot
Syntynyt10. kesäkuuta 1693
Taivassalo
Kuollut23. elokuuta 1750 (57 vuotta)
Tukholma
Kansalaisuus ruotsalainen
Ammatti teologian professori, tuomiorovasti
Vanhemmat Anders Bergius
Sara Wärdh
Puoliso Anna Margareta Meurman (vih. )
Muut tiedot
Koulutus Filosofian maisteri (1719)
Tutkinnot Uppsalan yliopisto
Instituutti Turun akatemia
Tutkimusalue teologia
Merkittävät teokset
  • De perfectione christiana (1733)
  • De absolutione (1741)
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Anders Bergius (10. kesäkuuta 1693 Taivassalo – 23. elokuuta 1750 Tukholma) oli suomalainen Turun akatemian teologian professori sekä valtiopäivämies.

Perhe ja koulutus

Bergiuksen vanhemmat olivat Taivassalon kirkkoherra Anders Bergius (1661–1724) ja Sara Wärdh. Bergiuksen perhe pakeni isonvihan aikana 1714 Ruotsiin ja hän valmistui ylioppilaaksi Turussa 1715. Bergius valmistui filosofian maisteriksi Uppsalan yliopistosta 1719. Hänestä tuli teologian tohtori Turussa 1733.

Bergius oli naimisissa vuodesta 1730 Anna Margareta Meurmanin (k. 1773) kanssa. Heillä oli ainakin kaksi lasta.

Ura

Valmistuttuaan maisteriksi Bergius oli teologian dosentti Rostockin yliopistossa 1720–1724.

Ura Turussa

Siirryttyään Turkuun hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1724. Bergius oli Turun akatemian teologian apulaisena vuodesta 1724, kolmantena teologian professorina vuodesta 1728 ja ensimmäisenä teologian professorina 1734–1744. Hän oli samalla Turun tuomiokapitulin jäsen 1724–1734 ja palkkapitäjänsä Piikkiön kirkkoherra vuodesta 1724, Naantalin ja Raision kirkkoherra vuodesta 1728 sekä Turun ruotsalaisen seurakunnan ja Kaarinan kirkkoherra ja tuomiorovasti vuodesta 1734. Bergius oli Turun akatemian rehtorina 1735–1736 ja Hämäläis-Osakunnan inspehtori 1729 sekä Pohjalaisen osakunnan inspehtori 1740–1744.

Hän ohjasi ja kirjoitti 14 teologista väitöskirjaa, joiden joukossa De perfectione (1733) ja De absolutione (1741).

Ura Tukholmassa

Bergius pakeni pikkuvihan aikana Ruotsiin 1743 ja jäi sinne pysyvästi asumaan. Ruotsissa Bergius oli Tukholman Nikolain (Suurkirkon) seurakunnan kirkkoherra ja Tukholman konsistorin esimies vuodesta 1744 alkaen. Bergius oli valtiopäivämies 1738–1739, 1740–1741 ja 1746–1747.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 Kolbe, Laura ym. (matrikkelityöryhmä): Suomen professorit 1640–2024, s. 73. Helsinki: Professoriliitto, 2024. ISBN 978-952-99281-5-6
  2. 1 2 Kotivuori, Yrjö: Anders Bergius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 15.2.2015.