Anders Collin

Anders Collin
Henkilötiedot
Syntynyt25. joulukuuta 1754
Kumla, Närke
Kuollut23. joulukuuta 1830 (75 vuotta)
Tukholma
Kansalaisuus ruotsalainen
Ammatti saarnaaja
Puoliso Maria Loretta Ihre (1789–)
Muut tiedot
Uskonto kristinusko

Anders Collin (25. joulukuuta 1754 Kumla, Närke – 23. joulukuuta 1830 Tukholma) oli ruotsalainen mystikko ja uskonnollinen vaikuttaja. Hänen mukaansa nimettiin Suomessa ja Ruotsissa vaikuttanut collinilainen uskonnollinen suuntaus.

Elämä

Nuoruus ja toimeentulo

Collinin vanhemmat olivat tilanomistaja Olof Larsson ja Elisabet Månsdotter. Hän muutti vuonna 1771 Tukholmaan, jossa hän työskenteli kutojana. Rodhen mukaan Collin työskenteli tehtailija A. Remahlin silkkikutomossa Södermalmilla. Remahl tuki Collinia myös tämän köyhien ja sairaiden parissa tekemässä avustustyössä.

Varhainen uskonnollinen toiminta

Tukholmassa Collin tutustui aluksi Erik Tolstadiuksen kirjoituksiin ja myöhemmin saksalaisen mystikon Jakob Böhmen ajatteluun. Hän omaksui Böhmen käsityksiä niin sanotusta sisäisestä kristillisyydestä ja korosti muun muassa sisäistä rukousta sekä kasteen ja ehtoollisen hengellistä merkitystä.

Collin alkoi järjestää uskonnollisia kokouksia viimeistään 1770-luvun lopulla. Tukholman kaupunginkonsistori käsitteli hänen toimintaansa vuonna 1779, jolloin hänen järjestämänsä yksityiset uskonnolliset kokoontumiset herättivät viranomaisten huomiota voimassa olleen konventikkelilainsäädännön vuoksi. Pastori primarius Uno von Troil sai tehtäväkseen keskustella Collinin kanssa tämän toiminnasta.

Vuonna 1780 poliisi pidätti Collinin yhdessä eräiden muiden uskonnollisten julistajien kanssa. Ryhmää syytettiin muun muassa järjestystä häiritsevästä julistustoiminnasta, hartauskirjojen polttamisesta ja pappien arvostelemisesta. Collinin työnantaja Remahl antoi hänestä takuun, minkä jälkeen pidätys jäi lyhytaikaiseksi.

Collin jatkoi uskonnollisten kokousten pitämistä, ja kesällä 1781 hän saarnasi myös ulkona Nackassa. Hänen seuraajiensa toiminta johti samana vuonna uusiin yhteenottoihin viranomaisten kanssa, kun osa heistä häiritsi katekismusopetusta Suurkirkossa. Collin pidätettiin jälleen, mutta Kustaa III määräsi pidätetyt vapautettaviksi.

Vuoden 1782 alussa Collinin ympärille muodostunut liike herätti Tukholmassa huomattavaa julkista keskustelua, ja hänen seuraajiaan kutsuttiin muun muassa collinilaisiksi. Liikkeen kokoontumisen yhteydessä syntyi tammikuussa 1782 mellakka, jonka rauhoittamiseen tarvittiin sotaväkeä. Liikkeestä ja viranomaisten suhtautumisesta siihen keskusteltiin myös sanomalehdissä.

Collinin liikkeeseen kohdistunut julkinen kiinnostus väheni sen jälkeen, kun K. M. Envallssonin näytelmä Den nya secten esitti Collinia muistuttavan uskonnollisen johtajan huijarina. Näytelmä sai suuren yleisömenestyksen, ja sen jälkeen Collinin ympärillä käyty julkinen keskustelu vähitellen laantui.

Uskonnollinen ajattelu

Collinin varhaisessa opetuksessa oli radikaalipietismin ja kristillisen mystiikan piirteitä, ja siihen vaikutti erityisesti Jakob Böhmen teosofia. Hänen varhaisessa liikkeessään suhtauduttiin kielteisesti kirkollisiin sakramentteihin ja papistoon.

Collinin ajattelussa tapahtui kuitenkin merkittävä muutos 1780-luvulla. Hän itse ajoitti uskonnollisen kehityksensä uuden vaiheen vuoteen 1783, ja vuonna 1789 hänen näkemyksensä muuttuivat edelleen. Hän säilytti Böhmeltä saamansa mystisen suuntautumisen mutta alkoi arvostella radikaalipietismin separatismia ja sen kielteistä suhtautumista yhteiskuntaan ja kirkollisiin muotoihin.

Collin alkoi korostaa, ettei sisäinen kristillisyys edellyttänyt vetäytymistä yhteiskunnasta tai tietyn elämäntavan omaksumista. Hänen mukaansa kristitty saattoi elää erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa, avioliitossa tai naimattomana, kunhan ulkonainen elämä ei syrjäyttänyt sisäistä hengellistä elämää. Myös hänen oma avioliittonsa vuonna 1789 merkitsi etääntymistä radikaalin pietismin naimattomuutta korostaneesta ihanteesta.

Myös Collinin suhtautuminen kirkkoon muuttui. Hän varoitti vuonna 1789 seuraajiaan muodostamasta erillisiä lahkoja ja puolusti osallistumista kirkolliseen ehtoolliseen. Samana vuonna hän ilmaisi halunsa osallistua jälleen ehtoolliselle oltuaan siitä useita vuosia erossa. Hän katsoi, että sakramentin hengellinen merkitys ei riippunut papin henkilökohtaisesta hurskaudesta, ja puolusti vastaavasti myös lapsikastetta.

Collin suhtautui kriittisesti 1700-luvun alkupuolen herätysliikkeiden separatismiin, jonka hän katsoi haitanneen niiden kannattajien hengellistä kehitystä. Myös herrnhutilaisuuteen ja swedenborgilaisuuteen hän suhtautui kielteisesti.

Collin säilytti kuitenkin mystisen ja sisäiseen rukoukseen keskittyneen uskonnollisuutensa. Hän korosti yksinäisyyttä, sisäistä hiljentymistä ja lakkaamatonta rukousta mutta varoitti samalla näkyjen, ilmestysten ja ekstaattisten kokemusten pitämisestä hengellisen elämän luotettavina mittareina. Hän suhtautui varauksellisesti myös mystisten kirjoitusten kritiikittömään lukemiseen ja piti Raamattua ensisijaisena uskonnollisena auktoriteettina. Hänen myöhemmässä ajattelussaan korostui lisäksi Kristuksen sovituksen merkitys.

Seuraajat ja vaikutus

Collinista muodostui useiden ihmisten hengellinen opettaja Tukholmassa ja Suomessa. Hänen seuraajiaan alettiin kutsua collinilaisiksi. Vuosina 1783–1798 hän kävi kirjeenvaihtoa suomalaisten seuraajiensa kanssa, ja suuri osa näistä kirjeistä käännettiin suomeksi. Kirjeitä on säilynyt myöhemmille ajoille.

Suomessa Collinin ympärille muodostunut ystäväpiiri liittyi muun muassa Beata Herrmaniin, joka kävi myös tapaamassa Collinia Tukholmassa. Collinin Suomeen lähettämiä kirjeitä jäljennettiin ja levitettiin kopioina.

Collinin läheiseen tukholmalaiseen ystäväpiiriin kuului Mårten Strandberg, ja yhteyksiä oli myös pappeihin, kuten J. Häggmaniin ja K. Hasselbergiin. Nuorempaan seuraajasukupolveen kuuluivat K. O. Fineman ja Johan Dillner, jotka jatkoivat Collinin edustamaa böhmeläisen kristillisen mystiikan perinnettä. Fineman kirjoitti Collinista myös käsikirjoituksena levinneen elämäkerran. Dillner puolestaan saattoi Collinin yhteyteen kirjailija Carl Jonas Love Almqvistin kanssa.

Collinin ja hänen seuraajiensa välittämä böhmeläinen mystiikka vaikutti myöhemmin useisiin ruotsalaisiin uskonnollisiin kirjoittajiin ja mystiikasta kiinnostuneisiin henkilöihin. Tähän perinteeseen liitettiin myöhemmin muun muassa K. H. Bergman, Waldemar Rudin, J. Ternstedt, E. Laurell ja T. Mazer.

Suhteet hoviin ja aatelistoon

Collinin opetuksista kiinnostui myös Tukholman ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluneita henkilöitä. Vanhojen elämäkerrallisten lähteiden mukaan kuningas Kustaa III olisi käynyt tuntemattomana hänen kokouksissaan ja keskustellut hänen kanssaan uskonnollisista kysymyksistä. Kertomuksen mukaan kuningas olisi tiedustellut Collinilta myös uskonnon vaihtamisesta, mitä tämä ei suositellut.Tiedon paikkansapitävyys on epävarma. Kuninkaan tiedetään suhtautuneen liikkeen tukahduttamiseen varauksellisesti, mitä on selitetty hänen uskonnollista suvaitsevaisuutta koskeneilla näkemyksillään.

Collin oli tekemisissä myös herttua Kaarlen kanssa, joka nimitti hänet hovikirjastonhoitajaksi. Nimitys mahdollisti sen, että herttua saattoi kutsua Collinin luokseen keskustelemaan Böhmen teosofiasta hovietiketin estämättä. Myös runoilija Johan Gabriel Oxenstierna oli kirjeenvaihdossa Collinin kanssa. Lisäksi Gustaf Adolf Reuterholmin kerrotaan vierailleen hänen luonaan.

Colliniin liitettiin myöhemmin kertomuksia yliluonnollisista ilmiöistä. Peter Wieselgren kertoi käyneensä hänen luonaan selvittääkseen väitettä, jonka mukaan Collin olisi näyttänyt herttua Kaarlelle murhatun Kustaa III hengen vesipullossa, mutta Collin ei Wieselgrenin mukaan antanut hänen kysymyksiinsä suoria vastauksia. Joissakin vanhemmissa lähteissä Collinia on kuvattu meedioksi tai petkuttajaksi, mutta näille väitteille ei ole esitetty varmaa näyttöä.

Viimeiset vuodet

Collin eli myöhemmät vuotensa vaatimattomasti Södermalmilla sijaitsevassa talossaan. Elämänsä viimeisten 19 vuoden ajan hän toimi lasten opettajana ja sai siitä niukan toimeentulon. Vanhetessaan hän sai taloudellista tukea yhdeltä ystävältään, ja hänen kuollessaan hänen omaisuutensa oli vähäinen.

Vetäytyvästä elämäntavastaan huolimatta Collin säilyi hengellisenä neuvonantajana, jonka luona kävi eri yhteiskuntaryhmiin kuuluneita ihmisiä. Hänen yhteyksistään aatelistoon ei pohjatekstin mukaan kuitenkaan ollut hänelle huomattavaa taloudellista hyötyä, sillä hänen kerrotaan eläneen ajoittain köyhyydessä. Collin kuoli Tukholmassa 19. joulukuuta 1830.

Yksityiselämä

Collin avioitui vuonna 1789 Maria Loretta Ihren (1759–1830) kanssa, joka oli Hangvarin pitäjästä kotoisin olleen myllynomistaja Petter Mårtensson Ihren tytär. Yhdestä Collinin pojista tuli pappi, ja hänen tyttärensä avioitui laivaston rykmentissä palvelleen Karl Leopoldin kanssa.

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 Svenskt Biografiskt Lexikon
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Redaktionskommitté (toim. B. Meijer ja Th. Westrin): Nordisk familjebok, s. 539–540. Nordisk familjeboks förlags aktiebolag, 1906. Teoksen verkkoversio.
  3. 1 2 Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2 p.
  4. ↑ Rukousveljestö.net (Arkistoitu – Internet Archive) Evankelisuus ennen evankelisuutta – mystikkojen rakkaus kirjoihin ja rukoukseen s. 25-34]
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.