Annantehdas, myös Pyhän Annan rautatehdas oli rautaruukki Suojärven kunnan Karatsalmen kylässä Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Se oli toiminnassa vuosina 1809–1905. Tehdasalue sijaitsi Salonjärven itärannalla Salonjärvestä Suojärveen laskevan Karatsalmen suulla. Kreivitär Anna Orlova-Tšesmenskaja aloitti ruukin toiminnan vuonna 1809, jolloin valmistui koemasuuni Varsinainen tehdasrakennus rakennettiin vuonna 1814. Tehdas kasvoi nopeasti ja vuonna 1850 se oli Suomen suurin masuuni, joka työllisti suoraan tai välillisesti tuhansia ihmisiä. Tehtaan ensimmäiset työntekijät tuotiin Moskovan seudulta. Osa heistä hakeutui 1800-luvun lopulla Petroskoihin ja Pietariin töihin, mutta osa jäi Karatsalmelle asumaan. Tehdasalueella oli varsinaisen tuotantolaitoksen lisäksi useita työläisten asuinkasarmeja ja varastorakennuksia.
Ruukki hyödynsi alueen järvistä nostettua rautamalmia, joka oli erittäin hyvälaatuista. Tarvitsemansa kalkin ruukki sai Hanhijoen seudulta. Ruukki tuotti takki- ja kankirautaa ja muun muassa Venäjän parhaat kanuunat valmistettiin Annantehtaan tuottamasta raudasta. Tehdas siirtyi Venäjän vuorihallituksen haltuun 1800-luvun puolivälin jälkeen Vuonna 1880 tehdas vaihtoi taas omistajaa, jonka jälkeen toiminta supistui. Toiminta loppui kokonaan vuonna 1905.
Ruukin päätuote oli vuodesta 1876 alkaen valutykkirauta jota toimitettiin Venäjän valtion omistamalle Petroskoin valimolle jossa sitä käytettiin tykinputkien ja tykinkuulien valmistukseen. 1800-luvun lopulla takkiraudan asemesta valuterästä voitiin alkaa valmistaa konverttereissa suuressa mittakaavassa ja Venäjän tykinputkien valmistus siirtyi Uralin alueelle jossa valimot käyttivät fosforitonta vuorimalmia. Tämän johdosta Annantehtaan ruukin tuotanto supistui. Kankirauta- ja manufaktuuripaja lopetti toimintansa 1881 ja masuuni suljettiin 1905. Annantehtaalla tuotettiin vuosina 1827–1899 takkirautaa yhteensä 76 208 tonnia ja kankirautaa vuosina 1847–1888 712 tonnia.