| Anni Collan | |
|---|---|
Anni Collan 1897 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. tammikuuta 1876 Rauma, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 17. huhtikuuta 1962 (86 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | voimistelunopettaja, järjestöjohtaja |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | voimistelunopettaja |
| Tunnustukset | kouluneuvos, Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi |
Anni Sofia ”Tuikku” Collan (13. tammikuuta 1876 Rauma – 17. huhtikuuta 1962 Helsinki) oli suomalaisen naisvoimistelun ja -urheilun sekä partiotyttötoiminnan uranuurtajia. Collan toimi vuosina 1917–1921 Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton ja vuosina 1924–1941 Suomalaisen partiotyttöliiton puheenjohtajana.
Collanin vanhemmat olivat kaupunginlääkäri Johannes Collan ja kauppiaantytär Anna Charlotta Sallmén. Anni Collanin veljiä olivat poliitikko ja sotilas Mikko Collan sekä osuustoimintamies Yrjö Collan. Collan vietti varhaislapsuutensa Nurmeksessa ja kävi koulunsa Kuopiossa. Hän vietti monet kesät Kiukaisissa Vaaniin ratsutilalla, jonka hänen äitinsä isä oli ostanut vuonna 1867. Collan aloitti vuonna 1893 kuvanveiston opinnot Ateneumin Taideteollisessa koulussa mutta siirtyi sittemmin opiskelemaan voimistelunopettajaksi ja valmistui voimistelulaitokselta vuonna 1897. Hän suoritti Tukholmassa kahden vuoden ajan jatko-opintoja Kuninkaallisessa keskusopistossa.
Collan toimi Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston voimistelulaitoksen opettajana vuosina 1909–1918 ja tyttöjen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastajana koulutushallituksessa 1919–1944. Hän oli valtion urheilulautakunnan ensimmäinen sihteeri vuosina 1920–1922.

Collan laittoi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä alulle sittemmin Suomen Urheilumuseon yhteyteen siirtyneen Suomen urheilukirjaston. Hän perusti Kisakenttä-lehden vuonna 1910 tehtyään sitä ennen jonkin aikaa Suomen Urheilulehteen naisten osastoa. Collan vastusti kilpaurheilua ja suhtautui kriittisesti miesten kilpailukiihkoon.
Partiotoimintaan hän tutustui jo vuonna 1911 heti sen rantauduttua Suomeen, ennen kuin toiminta julistettiin saman vuoden syksyllä laittomaksi. Kun partio jälleen sallittiin keväällä 1917, Collan perusti Helsinkiin Hespartto-lippukunnan. Hän toimi sen johtajana vuoteen 1921 asti. Hän toimi vuodesta 1924 Suomalaisen partiotyttöliiton puheenjohtajana ja sittemmin myös kansainvälisen partiotyttöliikkeen johtotehtävissä.
Collanille myönnettiin kouluneuvoksen arvonimi vuonna 1946. Vuonna 1948 hänelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi, joka voi olla vain kahdellatoista elävällä ihmisellä kerrallaan. Yksi Suomen Partiolaisten ansiomerkeistä on nimetty Anni Collanin mukaan Collanin soljeksi.