Antifa

Useiden Antifa-ryhmien käyttämä Antifaschistische Aktion -tunnus.

Antifa on saksalaisperäinen lyhentymä, joka palautuu ilmaukseen Antifaschistische Aktion (’antifasistinen toiminta’). Nykyisin nimitystä käytetään eräistä antifasistisista toimijoista, jotka ovat pääasiassa itsenäisiä paikallisryhmiä ja aktivisteja. Antifa-nimeä käyttävillä ryhmillä ei ole yhteistä johtoa eikä kaikkia toimijoita sitovaa ohjelmaa. Ryhmien tavoitteet, aatteelliset painotukset ja toimintatavat vaihtelevat.

Antifa-nimeä käyttävät ryhmät ovat osa laajempaa antifasistista liikehdintää. Kaikki antifasistit eivät kuitenkaan käytä Antifa-nimitystä. Nykyisillä Antifa-ryhmillä ei ole organisatorista jatkuvuutta Saksassa vuosina 1932–1933 toimineen Antifaschistische Aktionin kanssa. Useat ryhmät ovat kuitenkin omaksuneet siltä nimen ja tunnuksen.

Antifasistiseen toimintaan kuuluu muun muassa mielenosoitusten järjestämistä, äärioikeistolaisten toimijoiden seuraamista, heitä koskevien tietojen julkaisemista sekä äärioikeiston tilaisuuksien häiritsemistä tai estämistä. Osa toimijoista hyväksyy omaisuuden vahingoittamisen tai fyysisen voimankäytön. Toimintatapojen käyttö ja hyväksyttävyys vaihtelevat ryhmittäin. Toimintatavat vaihtelevat myös sen mukaan, miten fasistiset ryhmät toimivat paikallisesti.

Historia

Antifaschistische Aktion perustettiin vuonna 1932 Saksan kommunistisen puolueen eli KPD:n aloitteesta. KPD:n käynnistämä kampanja kohdistui erityisesti kansallissosialisteihin ja näiden Sturmabteilung-järjestöön. Weimarin tasavallan loppuvuosina kommunistit ja kansallissosialistit ottivat yhteen myös katutappeluissa.

Antifaschistische Aktionin toiminta päättyi vuonna 1933 kansallissosialistien noustua valtaan. KPD kiellettiin, ja sen jäseniä vangittiin tai pakotettiin maan alle ja maanpakoon.

Antifasistiseen toimintaan on eri aikoina osallistunut kommunisteja, sosiaalidemokraatteja, liberaaleja, kristillisiä ja konservatiivisia toimijoita. Nykyinen Antifa on tätä laajempaa antifasismin perinnettä suppeampi ilmiö.

Länsi-Saksassa Antifa-toiminta vahvistui 1980-luvulla autonomisen liikkeen ja talonvaltaajien piirissä. Toiminta kohdistui uusnatseihin, rasistisiin skinhead-ryhmiin ja äärioikeiston julkisiin tapahtumiin.

Antifaschistische Aktionin tunnuksessa oli kaksi ympyrän sisään sijoitettua punaista lippua. Historiallisen tunnuksen myöhemmissä muunnelmissa toinen tunnuksen kahdesta punaisesta lipusta korvattiin usein mustalla. Punainen lippu viittaa kommunistiseen ja sosialistiseen perinteeseen, musta anarkismiin ja autonomismiin. Antifa-nimi, tunnus ja toimintatavat levisivät muihin Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan toisistaan riippumattomien ryhmien välityksellä. Kyse ei ollut alkuperäisen yhteenliittymän laajenemisesta tai yhteisen kansainvälisen järjestön perustamisesta.

Toiminta ja alueellinen levinneisyys

Yleistä

Isis-järjestöä vastaan taistelevia brittiläisiä antifasisteja Syyriassa.

Antifa-ryhmät järjestävät mielenosoituksia, kampanjoivat rasismia ja äärioikeistoa vastaan sekä seuraavat äärioikeistolaisten ryhmien toimintaa. Osa ryhmistä pyrkii estämään vastustamiensa järjestöjen kokouksia, puhetilaisuuksia tai marsseja. Keinoina on käytetty muun muassa tapahtumapaikkoihin ja järjestäjiin kohdistuvaa painostusta, vastamielenosoituksia ja kulkureittien tukkimista.

Osa aktivisteista kerää ja julkaisee vastustajikseen määrittelemiensä henkilöiden tietoja. Toiminnasta käytetään nimitystä doksaus. Sen kohteina ovat olleet esimerkiksi äärioikeistolaisiksi määritellyt aktivistit ja järjestöt. CRS:n mukaan doksaus on joissakin tapauksissa kohdistunut myös väärin tunnistettuihin sivullisiin ja häirinnyt heidän elämäänsä.

Mielenosoituksissa käytetään toisinaan mustan blokin taktiikkaa, jossa osallistujat pukeutuvat samankaltaisiin tummiin vaatteisiin ja peittävät kasvonsa. Tällöin yksittäisten osallistujien tunnistaminen vaikeutuu. Musta blokki on toimintatapa, ei järjestö. Sen käyttäminen ei yksin osoita, että osallistuja kuuluisi Antifa-ryhmään.

Antifa-nimeä, kaksilippuista tunnusta ja autonomisen antifasismin toimintatapoja on käytetty Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Saman nimen tai tunnuksen käyttäminen ei merkitse ryhmien kuulumista yhteiseen organisaatioon.

Eurooppa

Saksassa Antifa-nimeä käyttävät ryhmät kuuluvat pääasiassa autonomisen vasemmiston toimintaympäristöön. Ryhmien poliittiset painotukset eroavat toisistaan. Suhtautuminen Israeliin on jakanut ryhmiä. Göttingenin Autonome Antifa [M] lopetti toimintansa vuonna 2004. Ryhmän hajoamiseen vaikutti erityisesti Antideutsche-suuntauksen ja anti-imperialistien välinen kiista.

Saksan perustuslainsuojeluvirasto mainitsee antifasismin yhtenä vasemmistolaisten ääriliikkeiden toiminta-alueena. Viraston mukaan osa äärivasemmistolaisista käyttää antifasismia toimintakenttänä, jonka avulla pyritään edistämään kommunistista tai anarkistista yhteiskuntajärjestystä.

Pohjoismaisen antifasismin historia ulottuu maailmansotien väliseen aikaan, mutta nykyinen Antifa-toiminta on kehittynyt eri maissa eri tavoin. Ruotsissa ja Tanskassa autonominen antifasismi järjestäytyi 1990-luvulta lähtien Antifascistisk Aktion -nimeä käyttäneisiin ryhmiin. Pohjoismaissa toimii lisäksi antifasistisia järjestöjä ja verkostoja, jotka eivät käytä Antifa-nimeä eivätkä kuulu autonomiseen vasemmistoon.

Ruotsin Antifascistisk Aktion ilmoittaa muodostuneensa vuonna 1993 itsenäisten paikallisryhmien verkostoksi. Oman kuvauksensa mukaan se kuuluu parlamentin ulkopuolella toimivaan vasemmistoon ja pyrkii vastustamaan fasismia aatteellisesti ja fyysisesti. Verkosto kertoo ryhmien päättävän omasta toiminnastaan ja vaihtavan tietoja sekä koordinoivan yhteisiä mielenosoituksia ilman keskushallintoa.

Yhdysvallat

Yhdysvaltalaisen Antifa-liikehdinnän taustalla oli 1980- ja 1990-luvuilla toiminta, joka vastusti rasistisia skinhead-ryhmiä, uusnatseja ja Ku Klux Klania. Toimintaan osallistui muun muassa Anti-Racist Action -verkosto, jonka paikallisryhmät järjestivät protesteja, seurasivat äärioikeistolaisten toimintaa ja käyttivät suoraa toimintaa. Saksasta omaksuttu Antifa-nimitys yleistyi myöhemmin.

Liikehdintä sai Yhdysvalloissa valtakunnallista näkyvyyttä vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen. Antifa-aktivistit osallistuivat elokuussa 2017 Charlottesvillessä Virginiassa Unite the Right -kokoontumista vastustaneisiin mielenosoituksiin. Tämän jälkeen Antifa nousi toistuvasti esiin maan poliittisessa keskustelussa.

Congressional Research Service kuvasi vuonna 2020 Yhdysvaltain Antifaa hajautuneeksi liikkeeksi, joka koostui itsenäisistä paikallisryhmistä ja yksittäisistä aktivisteista. Raportin mukaan Antifaan yhdistetty toiminta sisälsi sekä laillisia ja väkivallattomia protesteja että rikoksia ja väkivaltaa.

Väkivalta ja arvostelu

Antifa Ukraine -ryhmän tunnus.

Antifa-toimijoihin yhdistetty väkivalta on käsittänyt katutappeluita, pahoinpitelyitä, esineiden heittämistä ja omaisuuden vahingoittamista. Antifa-nimeä käyttävät ryhmät ja toimintaan osallistuvat henkilöt eivät suhtaudu väkivaltaan samalla tavalla. Copseyn ja Merrillin tutkimassa yhdysvaltalaisessa ryhmässä haastatellut aktivistit hyväksyivät fyysisen voimankäytön tietyissä tilanteissa mutta pyrkivät myös rajoittamaan sen kohteita ja voimakkuutta. Tutkimus kohdistui yhteen ryhmään.

Liikehdintää on arvosteltu väkivallan lisäksi siitä, että puhetilaisuuksien estäminen, tapahtumapaikkoihin kohdistuva painostus ja henkilötietojen julkaiseminen voivat rajoittaa poliittista osallistumista ja sananvapautta. Kielitieteilijä ja yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky arvosteli vuonna 2017 Antifan väkivaltaisia toimintatapoja ja arvioi niiden hyödyttävän poliittista oikeistoa. Mark Brayn haastattelemat Antifa-aktivistit perustelivat suoraa toimintaa pyrkimyksellä estää fasistisiksi määriteltyjen liikkeiden järjestäytyminen ja vaikutusvallan kasvu ennen kuin se on liian myöhäistä. Brayn tutkimuksen mukaan tälle perusteelle on historiallista katetta.

Disinformaatio ja valetilit

Äärioikeistolaiset toimijat ovat perustaneet sosiaaliseen mediaan Antifaa jäljitteleviä valetilejä. Tällaisia tilejä on perustettu harhautus- tai pilailutarkoituksessa, ja niillä on pyritty vahingoittamaan antifasistisen liikkeen mainetta.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump allekirjoitti vuonna 2025 määräyksen, jossa hän nimesi Antifan ”kotimaiseksi terroristijärjestöksi”. Määräyksessä liittovaltion viranomaisia määrättiin tutkimaan ja torjumaan Antifan tai sen nimissä toimivien henkilöiden laittomia tekoja. Oikeusasiantuntijat kyseenalaistivat määräyksen oikeusperustan, sillä Yhdysvaltain lainsäädännössä ei ole menettelyä kotimaisten järjestöjen nimeämiseksi terroristijärjestöiksi. Heidän mukaansa Antifalla ei ollut myöskään selkeästi rajattavaa jäsenistöä. Määräyksen soveltamisen poliittiseen toimintaan arvioitiin voivan johtaa sanan- ja yhdistymisvapautta koskeviin oikeuskiistoihin.

Yksittäisen Antifa-ryhmän tai aktivistin tekemäksi väitetty rikos ei osoita muiden samaa nimitystä käyttävien toimijoiden osallisuutta. Terrorismia koskevissa arvioissa erotetaan siksi toisistaan Antifa-nimitys, nimitystä käyttävät ryhmät ja yksittäisten henkilöiden teot.

Katso myös