Useiden Antifa-ryhmien käyttämä Antifaschistische Aktion -tunnus.
Antifa (saksan sanasta antifaschistisch, 'antifasistinen') tarkoittaa hajautettua militantin antifasismin liikettä. Se koostuu paikallisista ryhmistä ja aktivisteista, joilla ei ole yhteistä johtoa, keskitettyä organisaatiota tai kaikkia toimijoita sitovaa ohjelmaa. Ryhmien tavoitteet, aatteelliset painotukset ja toimintatavat vaihtelevat.
Antifa on osa laajempaa antifasistista liikehdintää, johon kuuluu myös muunlaisia antifasistisia toimijoita. Kaikkea antifasistista toimintaa tai kaikkia antifasistisia ryhmiä ei siten tarkoiteta Antifalla.
Nykyinen Antifa-liike ei ole sama organisaatio kuin Saksan kommunistisen puolueen vuonna 1932 perustama Antifaschistische Aktion. Nykyiset ryhmät ovat omaksuneet historialliselta yhteenliittymältä nimen ja sen tunnukseen perustuvia symboleja, mutta niillä ei ole siihen suoraa organisatorista jatkuvuutta.
Antifa-toimintaan kuuluu muun muassa mielenosoituksia, vastamielenosoituksia, äärioikeistolaisten toimijoiden seuraamista, heitä koskevien tietojen julkaisemista ja tilaisuuksien häiritsemistä tai estämistä. Osa toimijoista hyväksyy omaisuuden vahingoittamisen tai fyysisen voimankäytön. Toimintatapojen käyttö ja hyväksyttävyys vaihtelevat ryhmittäin.
Historia
Alkuperäinen Antifaschistische Aktion (1932–1933)
Antifaschistische Aktion perustettiin Weimarin tasavallassa vuonna 1932 Saksan kommunistisen puolueen eli KPD:n aloitteesta. Se oli KPD:n johtama yhteenliittymä, jonka toiminta kohdistui erityisesti kansallissosialisteihin ja näiden Sturmabteilung-järjestöön. Weimarin tasavallan loppuvuosina kommunistit ja kansallissosialistit ottivat yhteen myös katutappeluissa.
Yhteenliittymä ei merkinnyt kommunistien ja sosiaalidemokraattien pysyvää yhteistyötä. KPD noudatti tuolloin Kominternin sosiaalifasismiteoriaa, jonka mukaan sosiaalidemokratia tuki kapitalistista järjestelmää ja oli yksi kommunistien päävastustajista. Puolue vastusti sekä kansallissosialisteja että sosiaalidemokraattien johtamaa Rautarintamaa. Myös sosiaalidemokraattien rivijäsenet olivat silti tervetulleita yhteenliittymään.
Antifaschistische Aktionin tunnuksessa oli kaksi punaista lippua ympyrän sisällä. Sen toiminta päättyi vuonna 1933 kansallissosialistien noustua valtaan. KPD kiellettiin, ja sen jäseniä vangittiin tai pakotettiin maan alle ja maanpakoon.
Uusi nousu 1980-luvulta alkaen
Antifasistiseen toimintaan on eri aikoina osallistunut kommunisteja, sosiaalidemokraatteja, liberaaleja, kristillisiä ja konservatiivisia toimijoita. Nykyinen Antifa on tätä laajempaa antifasismin perinnettä suppeampi ilmiö.
Länsi-Saksassa Antifa-toiminta vahvistui 1980-luvulla autonomisen liikkeen ja talonvaltaajien piirissä. Toiminta kohdistui uusnatseihin, rasistisiin skinhead-ryhmiin ja äärioikeiston julkisiin tapahtumiin.
Historiallisen tunnuksen myöhemmissä muunnelmissa toinen punainen lippu korvattiin usein mustalla. Punainen lippu viittaa kommunistiseen ja sosialistiseen perinteeseen, musta anarkismiin ja autonomismiin. Nimi, tunnus ja toimintatavat levisivät muihin Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan toisistaan riippumattomien ryhmien välityksellä. Kyse ei ollut alkuperäisen yhteenliittymän laajenemisesta tai yhteisen kansainvälisen järjestön perustamisesta.
Toiminta ja alueellinen levinneisyys
Isis-järjestöä vastaan taistelevia brittiläisiä antifasisteja Syyriassa.
Antifa-ryhmät järjestävät mielenosoituksia ja vastamielenosoituksia, kampanjoivat rasismia ja äärioikeistoa vastaan sekä seuraavat äärioikeistolaisten ryhmien toimintaa. Osa ryhmistä pyrkii estämään vastustamiensa järjestöjen kokouksia, puhetilaisuuksia tai marsseja. Keinoina on käytetty muun muassa tapahtumapaikkoihin ja järjestäjiin kohdistuvaa painostusta, vastamielenosoituksia ja kulkureittien tukkimista.
Osa aktivisteista kerää ja julkaisee vastustajikseen määrittelemiensä henkilöiden tietoja. Toiminnasta käytetään nimitystä doksaus. Sen kohteina ovat olleet esimerkiksi äärioikeistolaisiksi määritellyt aktivistit ja järjestöt. CRS:n mukaan doksaus on joissakin tapauksissa kohdistunut myös väärin tunnistettuihin sivullisiin ja häirinnyt heidän elämäänsä.
Mielenosoituksissa käytetään toisinaan mustan blokin taktiikkaa, jossa osallistujat pukeutuvat samankaltaisiin tummiin vaatteisiin ja peittävät kasvonsa. Tällöin yksittäisten osallistujien tunnistaminen vaikeutuu. Musta blokki on toimintatapa eikä järjestö, eikä sen käyttäminen yksin osoita osallistujan kuuluvan Antifa-ryhmään.
Saksa
Saksassa Antifa-nimeä käyttävät ryhmät kuuluvat pääasiassa autonomisen vasemmiston toimintaympäristöön. Ryhmien poliittiset painotukset eroavat toisistaan. Suhtautuminen Israeliin on jakanut ryhmiä: Göttingenin Autonome Antifa (M) hajosi vuonna 2004 Antideutsche-suuntauksen ja anti-imperialistien välisen kiistan seurauksena.
Saksan perustuslain suojelusta vastaava liittovaltion virasto Bundesamt für Verfassungsschutz käsittelee väkivaltaan suuntautuneita autonomisia ja antifasistisia ryhmiä vasemmistoekstremismin yhteydessä. Viraston mukaan osa äärivasemmistolaisista käyttää antifasismia perusteena toiminnalle, jonka tavoitteena on äärioikeiston vastustamisen lisäksi Saksan demokraattisen valtiojärjestyksen muuttaminen.
Autonomiset ryhmät järjestivät heinäkuussa 2017 Hampurin G20-huippukokousta vastustaneen Welcome to Hell -mielenosoituksen. Osa huippukokouksen vastaisista protesteista muuttui mellakoiksi, joissa vahingoitettiin omaisuutta, sytytettiin tulipaloja ja otettiin yhteen poliisin kanssa. Stefan Malthanerin, Simon Teunen ja Peter Ullrichin johtamassa tutkimushankkeessa tapahtumia tarkasteltiin useiden toimijoiden vuorovaikutuksesta syntyneenä kärjistymisenä. Raportissa käsiteltiin protestiryhmien toiminnan lisäksi poliisin taktiikkaa ja mielenosoitustilanteiden kehitystä.
Pohjoismaisen antifasismin historia ulottuu maailmansotien väliseen aikaan, mutta nykyinen Antifa-toiminta on kehittynyt eri maissa eri tavoin. Ruotsissa ja Tanskassa autonominen antifasismi järjestäytyi 1990-luvulta lähtien myös Antifascistisk Aktion -nimeä käyttäneisiin ryhmiin. Pohjoismaissa toimii lisäksi antifasistisia järjestöjä ja verkostoja, jotka eivät käytä Antifa-nimeä eivätkä kuulu autonomiseen vasemmistoon.
Helsingin Sanomien vuonna 1997 julkaiseman esittelyn mukaan Helsingin Antifa oli perustettu vuonna 1993. Ryhmän Antifa-lehti ilmestyi tuolloin neljä kertaa vuodessa ja sen painos oli 2 000 kappaletta.
Vuonna 2009 Vihreä Lanka kertoi Turussa perustetusta Antifa Suomi -nimisestä ryhmästä. Uutisen mukaan se toimi suljettuna Facebook-ryhmänä, jossa oli tuolloin 57 jäsentä. Ryhmä ei halunnut kommentoida toimintaansa lehdelle.
Yhdysvallat
Yhdysvaltalaisen Antifa-liikehdinnän taustalla oli 1980- ja 1990-luvuilla rasistisia skinhead-ryhmiä, uusnatseja ja Ku Klux Klania vastustanut toiminta. Siihen osallistui muun muassa Anti-Racist Action -verkosto, jonka paikallisryhmät järjestivät protesteja, seurasivat äärioikeistolaisten toimintaa ja käyttivät suoraa toimintaa. Saksasta omaksuttu antifa-nimitys yleistyi Yhdysvalloissa myöhemmin.
Liikehdintä sai Yhdysvalloissa valtakunnallista näkyvyyttä vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen. Antifa-aktivisteja osallistui elokuussa 2017 Unite the Right -mielenosoituksen vastamielenosoituksiin CharlottesvillessäVirginiassa. Tämän jälkeen Antifa nousi toistuvasti esiin maan poliittisessa keskustelussa.
Congressional Research Service kuvasi vuonna 2020 Yhdysvaltain Antifaa hajautuneeksi liikkeeksi, joka koostui itsenäisistä paikallisryhmistä ja yksittäisistä aktivisteista. Raportin mukaan Antifaan yhdistetty toiminta sisälsi sekä laillisia ja väkivallattomia protesteja että rikoksia ja väkivaltaa.
Muut alueet
Antifa-nimeä, kaksilippuista tunnusta ja autonomisen antifasismin toimintatapoja on käytetty myös muualla Euroopassa, Kanadassa, Australiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Saman nimen tai tunnuksen käyttäminen ei merkitse ryhmien kuulumista yhteiseen organisaatioon.
Väkivalta, arvostelu ja luokitukset
Antifa Ukraine -ryhmän tunnus.
Antifa-toimijoihin yhdistetty väkivalta on käsittänyt katutappeluita, pahoinpitelyitä, tuhopolttoyrityksiä ja omaisuuden vahingoittamista. Antifa-nimeä käyttävät ryhmät ja toimintaan osallistuvat henkilöt eivät suhtaudu väkivaltaan samalla tavalla. Copseyn ja Merrillin tutkimassa yhdysvaltalaisessa ryhmässä haastatellut aktivistit hyväksyivät fyysisen voimankäytön määrätyissä tilanteissa mutta pyrkivät myös rajoittamaan sen kohteita ja voimakkuutta. Tutkimus kohdistui yhteen ryhmään.
Kielitieteilijä ja yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky arvosteli vuonna 2017 Antifan väkivaltaisia toimintatapoja ja arvioi niiden hyödyttävän poliittista oikeistoa. Mark Brayn haastattelemat Antifa-aktivistit perustelivat suoraa toimintaa pyrkimyksellä estää fasistisiksi määriteltyjen liikkeiden järjestäytyminen ja vaikutusvallan kasvu.
Antifaa koskevassa keskustelussa on kiistelty siitä, voidaanko liikehdintä tai siihen yhdistetyt teot luokitella terrorismiksi. CRS:n vuonna 2020 julkaiseman selvityksen mukaan kotimainen terrorismi ei ollut erillinen liittovaltion rikosnimike. Yksittäinen teko saattoi silti täyttää kotimaisen terrorismin määritelmän ja johtaa syytteisiin muiden rikosnimikkeiden perusteella.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump allekirjoitti 22. syyskuuta 2025 määräyksen, jossa Antifa nimettiin ”kotimaiseksi terroristijärjestöksi”. Määräys julkaistiin Federal Registerissä 25. syyskuuta. Siinä liittovaltion viranomaiset määrättiin käyttämään lain sallimia toimivaltuuksia Antifan tai sen nimissä toimivien henkilöiden laittoman toiminnan tutkimiseen ja torjumiseen.
Associated Press totesi, ettei Yhdysvalloissa ollut ulkomaisten terroristijärjestöjen luetteloa vastaavaa kotimaista luetteloa. Uutistoimisto kuvasi Antifan yhden järjestön sijaan militanttien ryhmien kattokäsitteeksi. Reuters raportoi ennen määräyksen allekirjoittamista, että suunnitellun määräyksen oikeusperusta ja vaikutukset olivat epäselviä. Reutersin mukaan oikeusasiantuntijat pitivät vastaavaa nimeämistä oikeudellisesti kyseenalaisena ja sananvapauden kannalta ongelmallisena.
CRS:n vuoden 2020 raportin mukaan FBI tutki väkivaltaa eikä ideologiaa, eikä ideologiseen ryhmään kuuluminen itsessään ollut rikos.
Disinformaatio ja valetilit
Erityisesti Yhdysvalloissa äärioikeistolaiset toimijat ovat levittäneet Antifaa koskevaa disinformaatiota ja perustaneet sosiaaliseen mediaan Antifan nimissä esiintyneitä valeprofiileja ja valetilejä. BBC News raportoi vuonna 2017 tapauksista, joissa äärioikeistolaiset verkkokäyttäjät olivat esiintyneet Antifa-aktivisteina ja julkaisseet Antifan nimissä perättömiä väitteitä.
Vuonna 2017 Facebookin pilailusivulla julkaistu ilmoitus Etelävaltioiden lipun polttamisesta ja sen pohjalta levinneet huhut sotilashautojen häpäisemisestä saivat Antifaa vastustavia ryhmiä kokoontumaan Gettysburgiin. Heinäkuun 1. päivänä yksi kokoontumiseen osallistunut mies ampui vahingossa itseään reiteen.
Las Vegasin vuoden 2017 joukkoampumisen jälkeen verkossa levitettiin perusteettomia väitteitä, joiden mukaan ampujalla olisi ollut yhteyksiä Antifaan. Joulukuussa 2017 muun muassa Mike Cernovich ja Alex Jones levittivät verkossa perätöntä väitettä, jonka mukaan Antifa olisi suistanut Amtrakin matkustajajunan raiteiltaan Washingtonin osavaltiossa. Yhdysvaltain onnettomuustutkintaviraston NTSB:n lopullisen tutkintaraportin mukaan juna ajoi noin 126 kilometrin tuntinopeudella kaarteeseen, jonka nopeusrajoitus oli noin 48 kilometriä tunnissa.
George Floydin kuoleman jälkeen vuonna 2020 Twitterissä toimi Yhdysvaltain valtakunnallisena Antifa-järjestönä esiintynyt valetili, jolla kehotettiin väkivaltaan. Twitterin edustajan mukaan tili oli yhteydessä valkoista ylivaltaa kannattaneeseen Identity Evropa -järjestöön.
12345678910111213Copsey, Nigel; Merrill, Samuel:Violence and Restraint within Antifa: A View from the United States.(Antifa määritellään militantiksi, hierarkiattomaksi ja maantieteellisesti hajautuneeksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi, joka koostuu paikallisista itsenäisistä aktivistiryhmistä: "For the purposes of this study, Antifa is considered a militant, non-hierarchical, geographically dispersed social movement comprised of local autonomous activist groups" (s. 125). Kirjoittajien mukaan Antifa toimii osana laajempaa antifasistista toimijakenttää, johon kuuluu militanttien antifasistien lisäksi muunlaisia antifasisteja: "Antifa does not operate in a vacuum but as part of a wider coalition of forces, which comprises both militant and non-militant anti-fascists" (s. 125).)Perspectives on Terrorism,2020, 14. vsk, nro 6, s. 122–138.Terrorism Research Initiative.JSTOR:26964730Artikkelin verkkoversio.Viitattu 1.10.2026. Arkistoitu3.9.2025.(englanniksi)
12Braskén, Kasper & Copsey, Nigel & Lundin, Johan A. (toim.):Anti-fascism in the Nordic Countries: New Perspectives, Comparisons and Transnational Connections.Abingdon & New York:Routledge, 2019.ISBN978-1-138-04694-8(englanniksi)
↑Pirjevec, Jože & Pelikan, Egon & Ramet, Sabrina P. (toim.):Anti-fascism in European History: From the 1920s to Today.Budapest:Central European University Press, 2023.ISBN978-963-386-658-0(englanniksi)
