Antikomintern-sopimus

Antikomintern-sopimus oli Saksan ja Japanin välinen antikommunistinen sopimus, joka allekirjoitettiin 25. marraskuuta 1936 Berliinissä, Saksassa. Sopimus oli suunnattu Kommunistista internationaalia (Komintern) ja etenkin Neuvostoliittoa vastaan.

Sopimuksessa Saksa ja Japani sitoutuivat neuvottelemaan ”yhteisten etujensa suojelemisesta” ja sopivat, ettei kumpikaan solmisi mitään sopimuksia Neuvostoliiton kanssa. Japani oli ärsyyntynyt Kiinan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksesta elokuussa 1936 sekä lentokoneiden ja ammusten myynnistä kiinalaisille. Saksa suostui myös tunnustamaan Japanin nukkehallituksen Mantšuriassa.

Myöhemmät vaiheet

Fasistinen Italia liittyi 6. marraskuuta 1937 sopimukseen, joka oli tuolloin jo enemmän brittiläisvastainen. Propagandatarkoituksessa Adolf Hitler ja Benito Mussolini kuitenkin esiintyivät ensisijaisesti länsimaisen sivistyksen puolustajina neuvostokommunismia vastaan.

Saksan, Japanin ja Italian jälkeen Kominternin vastaiseen sopimukseen liittyivät 24. helmikuuta 1939 Unkari ja japanilainen satelliittivaltio Mantšukuo. Hieman myöhemmin, 8. huhtikuuta 1939, mukaan tuli Espanja, jonka sisällissota oli juuri päättynyt Francon joukkojen voittoon.

Kolmen vallan sopimus

Japani irtautui sopimuksesta, sillä Saksan ja Neuvostoliiton elokuussa 1939 solmima Molotov–Ribbentrop-sopimus oli Antikomintern-sopimuksen vastainen. Antikomintern-sopimuksesta tuli kuitenkin pohja 2. syyskuuta 1940 Saksan, Japanin ja Italian solmimalle kolmen vallan sopimukselle, jossa kolme akselivaltaa liittyivät liittoutuneita vastaan.

Suomi

Antikomintern-sopimus elvytettiin vuonna 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Japani ei kuitenkaan liittynyt Saksan aloittamaan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan, vaan hyökkäsi sen sijaan Yhdysvaltoja vastaan Pearl Harborissa.

Saksan ja Japanin vuonna 1936 viideksi vuodeksi solmiman sopimuksen määräaika meni umpeen 25. marraskuuta 1941. Saksan, Japanin ja Italian käymien neuvottelujen tuloksena päätettiin kyseiseksi päiväksi järjestää Berliiniin sopimuksen pidentämistilaisuus, jonka yhteydessä otettaisiin vastaan myös uusia jäseniä sopimuksen allekirjoittajien joukkoon. Tilaisuuden tärkein merkitys oli propagandistinen. Haluttiin luoda kuva yhtenäisestä Euroopan kulttuuriarvojen puolesta bolševisminvastaiseen taisteluun omistautuneesta rintamasta. Suomen ulkoministerin lisäksi tilaisuuteen saapuivat myös Romanian, Bulgarian, Slovakian, Kroatian, Wang Jingwein hallituksen ja Tanskan ulkoministerit. Suomi liittyi sopimukseen 25. marraskuuta 1941, kun ulkoministeri Rolf Witting osallistui allekirjoitustilaisuuteen Berliinissä. Solmimiseen kannustivat muun muassa Saksalta saadut vilja- ja rautatiekalustotoimitukset.

Sopimuksen vaikutus Suomen ja Saksan välisiin suhteisiin jäi vähäiseksi. Pääreaktio tuli liittoutuneiden taholta. Britannia julisti sodan Suomelle itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1941 Josif Stalinin painostamana. Antikomintern-sopimus raukesi akselivaltojen kukistuessa toisessa maailmansodassa.

Allekirjoittajavaltiot

Katso myös

Terässopimus

Lähteet

1 2 Anti-comintern Pact encyclopedia.com.
↑ Unkari ja Mandshukuo allekirjoittaneet pöytäkirjan liittymisestään kominterninvastaiseen sopimukseen. Uusi Suomi, 25.2.1939, s. 11. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 19.4.2025.
↑ Espanja liittynyt antikomintern-sopimukseen. Uusi Suomi, 9.4.1939, s. 1. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 20.4.2025.
1 2 Polvinen, Tuomo: Suomi suurvaltojen politiikassa 1941–1944. Jatkosodan tausta, s. 53–59. WSOY, 1964.
1 2 3 4 Carruthers, Bob: Hitlerin pohjoinen rintama: Saksan armeijan operaatiot Norjassa ja Suomessa 1939-1945, s. 181–183. (Alkuteos Hitler’s Forgotten Armies: Combat in Norway and Finland) Suomentanut Maikki Soro. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-800-7
↑ Tarkka, Jukka & Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi: Seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 105. Helsinki: Otava, 1987.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Osmańczyk, Edmund: Encyclopedia of the United Nations and International Agreements, s. 104. Taylor and Francis, 2002. ISBN 0-415-93921-6 (englanniksi)
↑ Poulsen, Henning: ”Hvad mente Danskerne?”. Historie 2, s. 320. 2000.
↑ "Türk-Alman Dostluk Paktı İmzalandı"

[:0-1] 1 2 Anti-comintern Pact encyclopedia.com.

[2] Unkari ja Mandshukuo allekirjoittaneet pöytäkirjan liittymisestään kominterninvastaiseen sopimukseen. Uusi Suomi, 25.2.1939, s. 11. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 19.4.2025.

[3] Espanja liittynyt antikomintern-sopimukseen. Uusi Suomi, 9.4.1939, s. 1. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 20.4.2025.

[:1-4] 1 2 Polvinen, Tuomo: Suomi suurvaltojen politiikassa 1941–1944. Jatkosodan tausta, s. 53–59. WSOY, 1964.

[Carruthers-5] 1 2 3 4 Carruthers, Bob: Hitlerin pohjoinen rintama: Saksan armeijan operaatiot Norjassa ja Suomessa 1939-1945, s. 181–183. (Alkuteos Hitler’s Forgotten Armies: Combat in Norway and Finland) Suomentanut Maikki Soro. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-800-7

[6] Tarkka, Jukka & Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi: Seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 105. Helsinki: Otava, 1987.

[Members-7] 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Osmańczyk, Edmund: Encyclopedia of the United Nations and International Agreements, s. 104. Taylor and Francis, 2002. ISBN 0-415-93921-6 (englanniksi)

[8] Poulsen, Henning: ”Hvad mente Danskerne?”. Historie 2, s. 320. 2000.

[9] "Türk-Alman Dostluk Paktı İmzalandı"