Arlene Foster

Arlene Foster
Demokraattisen unionistipuolueen johtaja
17.12.2015−28.5.2021
Edeltäjä Peter Robinson
Seuraaja Edwin Poots
Pohjois-Irlannin pääministeri
11.1.2016−9.1.2017 ja 11.1.2020–14.6.2021
Edeltäjä Peter Robinson
Seuraaja Paul Givan
Henkilötiedot
Syntynyt3. heinäkuuta 1970 (ikä 56)
Rosslea, Pohjois-Irlanti
Puoliso Brian Foster
Lapset 3
Tiedot
Puolue Ulsterin unionistipuolue (−2003)
Demokraattinen unionistipuolue (2004−)
Tutkinnot Bachelor of Laws (Belfastin yliopisto)
Aiheesta muualla
arlenefoster.org.uk

Arlene Isabel Foster (o.s. Kelly; s. 3. heinäkuuta 1970, Rosslea, Pohjois-Irlanti) on pohjoisirlantilainen poliitikko, joka toimi demokraattisen unionistipuolueen (DUP) johtaja vuosina 2015–2021. Vuosina 2016–2017 ja 2020–2021 hän toimi Pohjois-Irlannin pääministerinä.

Elämä ja ura

Arlene Foster on kotoisin Fermanagh’n kreivikunnasta. Hänen isänsä oli osa-aikainen poliisi, joka haavoittui IRA:n murhayrityksessä vuonna 1979. Vuonna 1988 Foster itse istui pommi-iskun kohteeksi joutuneessa koulubussissa.

Foster on valmistunut juristiksi Belfastin yliopistosta. Hänet valittiin Pohjois-Irlannin edustajakokoukseen vuonna 2003 Fermanagh’n ja Etelä-Tyronen vaalipiiristä Ulsterin unionistipuolueen ehdokkaana. Joulukuussa 2003 hän erosi puolueesta, koska hän vastusti pitkäperjantain sopimusta. Seuraavassa kuussa hän liittyi DUP:en.

Foster on toiminut Pohjois-Irlannin hallituksessa ympäristöministerinä (2007–2008), yritys-, kauppa- ja investointiministerinä (2008–2015) ja valtiovarain- ja henkilöstöministerinä (2015–2016). Pääministeriksi hänet nimitettiin tammikuussa 2016.

Foster joutui osalliseksi niin sanottuun cash for ash -skandaaliin, kun hänen suunnittelemansa uusiutuvan energian tukiohjelman paljastettiin maksaneen Pohjois-Irlannin veronmaksajille jopa 500 miljoonaa puntaa. Pohjois-Irlannin varapääministeri Martin McGuinness erosi tammikuussa 2017 protestiksi skandaalille, mikä pakotti myös Fosterin eroamaan ja kaatoi koko Pohjois-Irlannin hallituksen.

Fosterin DUP pääsi Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2017 vaalien jälkeen vaa’ankieliasemaan alahuoneessa, kun enemmistönsä menettänyt pääministeri Theresa Mayn konservatiivipuolue tarvitsi DUP:n kymmenen parlamenttiedustajan tukea voidakseen jatkaa hallitusvallassa. DUP suostui tukemaan Mayn hallitusta sillä ehdolla, että Pohjois-Irlannille myönnettiin lisää valtion rahoitusta ja eläkkeitä korotettiin.

Näkemykset

Foster puolueineen kannatti Yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista, mutta hän on EU-kansanäänestyksen jälkeen vastustanut niin sanottua ”kovaa Brexitiä” ja rajatarkastusten tuomista Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle. Foster vastustaa aborttia ja samaa sukupuolta olevien avioliittoa.

Lähteet

  1. ↑ McKeown, Leasley-Anne: Arlene Foster formally elected new DUP leader and future First Minister of Northern Ireland The Independent. 17.12.2015. Viitattu 6.7.2017.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Myall, Steve: Who is Arlene Foster? DUP leader survived IRA bomb on her school bus and cites Thatcher and Queen as role models Mirror. 26.6.2017. Viitattu 6.7.2017.
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 Sawer, Patrick: Arlene Foster: DUP leader emerges as the kingmaker, but who is she? The Telegraph. 9.6.2017. Viitattu 6.7.2017.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 Knox, Patrick: Queen of the Kingmakers: Who is Arlene Foster? Democratic Unionist Party leader and former First Minister of Northern Ireland The Sun. 26.6.2017. Viitattu 6.7.2017.
  5. 1 2 3 4 Biography (Arkistoitu – Internet Archive) arlenefoster.org.uk. Viitattu 6.7.2017.
  6. ↑ Tory-DUP deal: The agreement in full The Telegraph. 26.6.2017. Viitattu 6.7.2017.

Aiheesta muualla