Arvid Genetz

Hakusana ”Arvi Jännes” ohjaa tänne. 1900-luvulla eläneestä runoilijasta kerrotaan artikkelissa Arvi Emil Jännes.
Tämä artikkeli kertoo runoilija, kielentutkija, senaatto Arvid Genetzistä. Saman nimisestä valtiopäivämiehestä (1852–1932) kertoo artikkeli Arvid Thorsten Birger Genetz.
Arvid Genetz
”Arwi Jännes 55 w. ikäisenä”, Eva Ingmanin maalaama muotokuva vuodelta 1903.
”Arwi Jännes 55 w. ikäisenä”, Eva Ingmanin maalaama muotokuva vuodelta 1903.
Henkilötiedot
Syntynyt1. heinäkuuta 1848
Impilahti
Kuollut3. toukokuuta 1915 (66 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomen suuriruhtinaskunta
Ammatti runoilija, kielentutkija, senaattori
Vanhemmat
  • Carl Johan Gabriel Genetz
  • Laura Charlotta Ferrin
Puoliso Julia Eva Maria Arppe (1877–)
Lapset

Arvid Oskar Gustaf Genetz (kirjailijanimi Arvi Jännes; 1. heinäkuuta 1848 Impilahti – 3. toukokuuta 1915 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja kielentutkija sekä senaattori 1901–1905. Genetz julkaisi vain yhden runokokoelman, Muistoja ja toiveita (1889). Hänen tunnetuimmat runonsa ovat Herää Suomi, Karjala ja Väinölän lapset.

Henkilötietoja

Genetzin vanhemmat olivat kruununvouti Carl Johan Garbriel Genetz ja Laura Charlotta Ferrin. Säveltäjä Emil Genetz (1852–1930) oli hänen veljensä. Genetz oli vuodesta 1877 naimisissa Julia Eva Maria Arppen kanssa. Perheeseen syntyi kuusi lasta, pojat Juho, Arvi, Niilo ja Paavo sekä tyttäret Laura ja Helvi. Arvid Genetzin lapsenlapsia olivat muun muassa runoilijat Saima Harmaja ja Arvi Emil Jännes, professori Lauri Jännes, arkkitehti Jussi Jännes, mainosohjaaja Martti Jännes ja taidegraafikko Lea Ignatius.

Koulutus ja työura

Genetz pääsi ylioppilaaksi 1866, valmistui filosofian kandidaatiksi 1871 ja väitteli tohtoriksi 1877. Hän toimi aluksi suomen ja ruotsin opettajana Helsingin lyseoissa mutta pääsi sitten Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden dosentiksi 1877. Genetz hoiti jonkin aikaa myös professori August Ahlqvistin virkaa, ja hänet valittiin Ahlqvistin kuoltua suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi 1891. Genetzin kilpakumppani viranhaussa oli tämän vanha oppilas E. N. Setälä. Setälä oli vaikuttamassa vuotta myöhemmin siihen, että virka jaettiin kahtia suomen kielen ja kirjallisuuden sekä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professuureiksi. Jälkimmäinen oli enemmän Genetzin alaa, joten hän siirtyi siihen ja Setälä sai suomen kielen ja kirjallisuuden professuurin. Genetz työskenteli professorina vuoteen 1901 asti.

Tutkiakseen suomensukuisia kieliä Genetz teki useita tutkimusmatkoja Vienan Karjalaan ja Siperiaan. Näiltä retkiltään hän toi mitä luultavimmin Suomeen myös kolme naisten nimeä, Outi, Aune ja Heli. Nämä nimet annettiin Genetzin kolmelle lapsenlapselle ensimmäisinä Suomessa, poikkeuksena Julius Krohnin tytär Aune Krohn. Genetziä on pidetty modernin morfofonologian edelläkävijänä, sillä hän kuvasi saamelaiskielten morfologisia vaihteluja tavalla, joka muistutti generatiivisessa kielitieteessä myöhemmin käytettyjä syvä- ja pintarakenteen toisistaan erottavia malleja. Historiallisen kielitieteen alalla hän oli ensimmäinen, joka oivalsi, että saamelaiskielissä oli runsaasti lainoja itämerensuomalaisista kielistä ja että tämä oli avain saamelaiskielten äännehistorian ymmärtämiseen.

Genetz toimi Suomen senaatin jäsenenä ja kirkollisasian toimituskunnan päällikkönä 1901–1905. Hän oli myös Kansanvalistusseuran toimikunnan, Raamatun käännöskomitean, Unkarin tiedeakatemian ja Suomen tiedeseuran jäsen ja toimi viimeksi mainitun puheenjohtajana 1900–1901. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä Genetz toimi melkein koko professoriaikansa. Kuopion hiippakunnan koulunopettajia Genetz edusti säätyvaltiopäivillä 1891.

Kirjallinen tuotanto

Runous

Tietokirjallisuus

Suomennokset

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 ”Arvi Jännes”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 152–157. Porvoo: WSOY, 1954.
  2. ↑ Kuka kukin on 1909. Julkisuudessa esiintyvien kansalaisten elämäkertoja, s. 81. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kansa, 1908.

Aiheesta muualla