Asuntotontti oli Suomen asutustoimintaan liittyvä tilamuoto. Asuntotontteja muodostettiin yleensä asutuskeskusten läheisyyteen. Tontin pinta-ala määräytyi sen suuruiseksi, että se soveltui asuinrakennukselle, mutta ei maatalouden harjoittamiseen. Tavallisesti asuntotontin ala oli yli 2 000 neliömetriä. Asuntotontin lähikäsitteitä ovat pinta-alaltaan suuremmat asuntotila, asuntoviljelystila ja viljelystila.