Avioehtosopimus

Avio-oikeus

Avioliittolain 35 §:n mukaan kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeus merkitsee sitä, että avioliiton päättyessä avioeroon tai puolison kuolemaan suoritetaan ositus, jossa puolisoiden yhteenlaskettu netto-omaisuus jaetaan lähtökohtaisesti tasan. Enemmän omistava puoliso maksaa vähemmän omistavalle tasinkoa.

Avio-oikeus ei koske omaisuutta, josta avioehtosopimuksessa, lahjakirjassa tai testamentissa on niin määrätty, eikä myöskään tällaisen omaisuuden surrogaattia eli sijaan tullutta omaisuutta, jos näin on erikseen määrätty.

Avioehtosopimuksen tekeminen

Avioliittolain 41 §:n mukaan kihlakumppanit tai puolisot voivat avioehtosopimuksessa määrätä, ettei avio-oikeutta ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samoin voidaan sopia, että puolisolla on avio-oikeus sellaiseen omaisuuteen, johon hänellä aiemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi avio-oikeutta. Muita poikkeuksia puolisoiden varallisuussuhteista laissa säädettyyn ei saa puolisoiden välisin sopimuksin tehdä.

Avioehtosopimus voidaan tehdä joko ennen avioliittoa tai sen aikana. Jos voimassa olevaa avioehtosopimusta halutaan muuttaa, on laadittava kokonaan uusi sopimus samojen muotovaatimusten mukaisesti ja rekisteröitävä se.

Muotovaatimukset

Avioliittolain 42 ja 66 §:n mukaan pätevän avioehtosopimuksen on oltava:

• kirjallinen
• päivätty
• molempien osapuolten allekirjoittama
• kahden esteettömän todistajan oikeaksi todistama

Todistajien on oltava vähintään 15-vuotiaita ja ymmärrettävä todistamisen merkitys. Todistajina eivät voi toimia nykyinen tai entinen avio- tai avopuoliso, sisarukset, vanhemmat, lapset eivätkä näiden puolisot.

Jos puoliso on vajaavaltainen tai hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu, avioehtosopimukseen tarvitaan edunvalvojan kirjallinen hyväksyminen.

Rekisteröinti ja voimaantulo

Avioliittolain 43 §:n mukaan avioehtosopimus on jätettävä rekisteröitäväksi Digi- ja väestötietovirastolle tai Ahvenanmaan valtionvirastolle. Ilmoituksen voi tehdä kumpi tahansa puoliso tai kihlakumppani. Ilmoituksen liitteenä on oltava avioehtosopimus alkuperäisenä.

Avioehtosopimus tulee voimaan rekisteröintihetkellä (avioliittolain 44 §). Sopimus ei kuitenkaan tule voimaan, jos se on jätetty rekisteröitäväksi avioliiton purkauduttua tai sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.

Digi- ja väestötietovirasto ei tarkasta sopimuksen sisältöä eikä todistajien esteettömyyttä rekisteröinnin yhteydessä. Vastuu sopimuksen oikeellisuudesta on puolisoilla itsellään, ja mahdollinen muotovirhe on siten piilevä.

Käytännössä alkuperäinen allekirjoitettu sopimus ja rekisteröintihakemus toimitetaan Digi- ja väestötietovirastoon postitse tai viraston palvelupaikkaan. Rekisteröinnin jälkeen alkuperäinen sopimus palautetaan. Rekisteröintimaksu on 87 euroa.

Osituksen sovittelu

Avioliittolain 103 b §:n nojalla tuomioistuin voi sovitella ositusta, jos se muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Sovittelussa otetaan huomioon muun muassa avioliiton kesto, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi sekä omaisuuden kartuttaminen ja säilyttäminen.

Sovittelu voi tulla kyseeseen myös silloin, kun avioehtosopimus on tehty. Jos avioliitto on kestänyt pitkään ja avioehtosopimuksen täysimääräinen noudattaminen johtaisi toisen puolison kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, tuomioistuin voi sovitella avioehtosopimuksen vaikutuksia.

Ehdollinen avioehtosopimus

Ratkaisussa KKO:2000:100 korkein oikeus katsoi, että avioehtosopimus voi sisältää ehdon, jonka mukaan avio-oikeuden olemassaolo riippuu avioliiton päättymistavasta. Tapauksessa puolisot olivat sopineet, ettei avio-oikeutta ole avioerotilanteessa mutta kuolemantapauksessa leskellä on avio-oikeus. Pesänjakaja ja alemmat oikeudet pitivät ehtoa pätemättömänä. Korkein oikeus katsoi, ettei avioliittolain 41 § luettele tyhjentävästi pätevän avioehtosopimuksen sisältövaihtoehtoja, ja vahvisti sopimuksen pätevyyden.

Ratkaisu vakiinnutti käytännön, jossa avioehtosopimuksessa voidaan erottaa avioeron ja kuoleman vaikutukset toisistaan. Lesken avio-oikeuden perusteella saama tasinko on perintöverosta vapaata, toisin kuin testamentilla saatu omaisuus.

Muotovirhe

Ratkaisussa KKO:2021:28 korkein oikeus totesi avioehtosopimuksen pätemättömäksi, koska avioliittolain 66 §:n mukaista todistamisvaatimusta ei ollut noudatettu. Toinen puoliso oli hankkinut todistajien allekirjoitukset asiakirjaan jälkikäteen ilman, että todistajat olivat olleet läsnä sopimusta allekirjoitettaessa. Korkein oikeus katsoi, että puoliso voi menettää oikeuden vedota muotovirheeseen vain, jos vetoaminen merkitsisi oikeuden väärinkäyttöä.

Osituksen sovittelu

Ratkaisussa KKO:1992:52 korkein oikeus sovitteli ositusta alle vuoden kestäneessä avioliitossa. Ositettava omaisuus koostui pääosin miehen ennen avioliittoa hankkimasta maatilasta. Korkein oikeus vapautti miehen tasingonmaksuvelvollisuudesta katsoen, että tasingon maksaminen olisi merkinnyt kohtuutonta lopputulosta ja perusteetonta etua.

Perusteettoman edun palautus

Ratkaisussa KKO:2026:15 korkein oikeus katsoi, ettei avioliittolain järjestelmä sulje pois perusteettoman edun palautusta omaisuuden erottelussa. Puolisoilla oli avioehtosopimus, jolla avio-oikeus oli suljettu kokonaan pois. He olivat ostaneet asunto-osakkeet puoliosuuksin, mutta toinen puoliso oli maksanut valtaosan kauppahinnasta käteisellä toisen vastatessa yhtiölainaosuudesta. Kun asunto myytiin eikä yhtiölainaa ollut merkittävästi lyhennetty, korkein oikeus velvoitti vähemmän maksaneen puolison palauttamaan noin 166 600 euroa perusteettomana etuna.