Axel Edvard Bonsdorff (Аксель Робертович Бонсдорф 21. joulukuuta 1839 – 25. heinäkuuta 1919) oli suomalainen geodeetti ja kenraali.
Axel Bonsdorff syntyi Haminassa, jossa hänen isänsä Nils Robert Bonsdorff (k. 1859), sittemmin Hartolan kirkkoherra, oli Haminan kadettikoulun matematiikan opettajana. Bonsdorff kävi itsekin Haminan kadettikoulun ja aloitti palvelusuransa Venäjän armeijassa aliluutnanttina Astrakanin krenatöörirykmentissä 1858. Hän suoritti vuosina 1860–62 Pietarin Tykistöakatemian ja vuosina 1866–70 Yleisesikunta-akatemian kurssin. Bonsdorff johti geodeettisia töitä mm. Turkestanissa ja perusti Tashkentiin tähtitieteellisen observatorion. Vuonna 1884 Bonsdorff siirrettiin johtamaan sotilastopografisia ja -geodeettisia töitä Suomeen. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1903. Tämän jälkeen, vuosina 1904-1913, hän johti hanketta nimeltä Venäjän läntisten raja-alueiden trigonometrinen mittaus. Tuossa tehtävässä hänen alaisuutensa kuuluivat kaikki geodeettiset työt Venäjän länsirajan lähiseuduilla, Suomi mukaan lukien. Bonsdorff yleni sotilasarvoissa aina kenraalimajuriksi 1888 ja kenraaliluutnantiksi vuonna 1901. Kun hän erosi palveluksesta vuonna 1913, hänelle myönnettiin jalkaväenkenraalin arvo.
Bonsdorff julkaisi lukuisia tutkimuksia geodesiasta, tähtitieteestä ja pallotrigonometriasta; hän mm. johti venäläis-skandinaavisesta astemittauksesta maaellipsoidin vakiot ja selvitti Encken komeetan radan häiriöitä. Suomen maantieteellisen seuran Fennia-aikauskirjassa hän julkaisi Suomen rannikon maankohoamista käsitteleviä tutkimuksia.
Axel Bonsdorffin isänisä oli teologian professori Jacob Bonsdorff (1763–1831).
Axel Bonsdorff kuoli Hangossa 1919.
