Beagle

Tämä artikkeli käsittelee koirarotua. Katso muita merkityksiä täsmennyssivulta.
Beagle
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 38 961
Rodun syntyaika 1600-luku
Alkuperäinen käyttö jänisten metsästys
Nykyinen käyttö metsästys, seurakoira
Elinikä keskimäärin 11 vuotta
Muita nimityksiä pienienglanninjäniskoira
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.3 Pienet ajavat koirat
#161
Ulkonäkö
Paino 9–18 kg
Säkäkorkeus 33–40 cm
Väritys tricolor, sini-valko-ruskea, valko-riista, valko-keltainen, valko-punaruskea, valko-musta tai valkoinen

Beagle on englantilainen koirarotu, joka kuuluuun FCI roturyhmään 6, ajavat ja jäljestävät koirat. Beagle on jakautunut käyttö- ja näyttelylinjaan useimmissa maissa.

Ulkonäkö

Beaglen ihannesäkäkorkeus on 33–40 cm. Ruumiinmuodoltaan rotu on vankka ja hivenen korkeuttaan pidempi. Kallo on kaareva ja leveähkö. Kuono ja kallo ovat yhtä pitkät. Silmät ovat suuret ja melko kaukana toisistaan, ilme lempeä. Silmien väri on ruskea tai pähkinänruskea. Korvat ovat suuret ja riippuvat poskenmyötäisinä. Häntä on pystyssä, vahva ja kiinnittynyt korkealle. Hännänpää on aina valkoinen. Karva on tiheää, lyhyttä ja hyvin säänkestävää. Sallitut värit ovat kolmivärinen musta-ruskea-valkoinen (tricolor), sini-valko-ruskea, kirjava (valkoinen riistanvärisin, keltaisin, punaruskein tai mustin laikuin) ja puhtaanvalkoinen.

Punavalkoinen beagle

Pocket beagle

Pääartikkeli: Pocket beagle

Beaglen epävirallista kääpiömuunnosta kutsutaan usein nimellä pocket beagle. Muunnoksen ainut ero tavalliseen on pienempi koko: sen säkäkorkeus on vain 25 cm. Pocket beagle oli ennen vanhaan aatelisten metsästyskoira. Osa beagleista oli niin pienikokoisia, että niitä kannettiin metsästystakin taskussa, ja näin kehittyi pocket beagle.

Käyttäytyminen ja luonne

Rotu on jakautunut kahtia metsästys- ja näyttelylinjaan. Erityisesti Englannissa "näyttelybeaglet" ja "metsästysbeaglet" ovat kuin kaksi eri rotua. Toisaalta jotkut näyttelybeaglet ovat yllättäneet isäntänsä menestymällä metsästyksessä yhtä hyvin kuin metsästysbeaglet.

Perusluonteeltaan beaglen tulisi olla lempeä mutta niitä kuvataan myös itsepäisiksi. Tutkimusten mukaan beaglella esiintyy keskimääräistä enemmän aggressiota vieraita ihmisiä kohtaan ja omaa omistajaansa kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin. Beaglet myös karkaavat omistajiltaan tilaisuuden tullen keskimääräistä useammin. Rodun koulutettavuus on myös keskimääräistä alemmalla tasolla.

Beaglet ovat lähtökohtaisesti aktiivisia metsästyskoiria, jotka vaativat paljon liikuntaa ja aktiviteettiä. Suomen beagleista suurin osa on metsästyskäytössä. Beagle on erityisen suosittu jänisten metsästyksessä. Metsästäessään sitä kuvataan sitkeäksi ja periksiantamattomaksi.

Alkuperä

Beagle on oletettavasti jalostettu omaa kokoaan suuremmasta englanninkettukoirasta metsästämään lähinnä jänistä jalan liikkuvan metsästäjän kanssa. Englannissa varsinkin yläluokan huvina oli kettujen ja jänisten metsästys.

Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että beaglen läheisimmät sukulaisrodut ovat englanninkettukoira, saukkokoira, vihikoira ja punainenpesukarhukoira.

Muunnoksia

1500-luvulla oli olemassa myös karkeakarvaisia yksilöitä. Erityisesti Walesissa tavattiin karkeakarvaisia beagleja ja Essexissä niitä muistuttaneita isoja beagleja. Pieniä karkeakarvaisia beagleja kutsuttiin toisinaan nimellä Telscome. Walesin ja Essexin beaglejen perimässä uskottiin olleen walesinkettukoiraa tai jopa saukkokoiraa, koska ne olivat paitsi karkeakarvaisia, myös kookkaita. David Hancock pitää kuitenkin ulkonäön perusteella mahdollisena, että myös grand basset griffon vendéeniä olisi käytetty jalostuksessa.

W.B. Daniel kirjoitti vuonna 1801 muunnoksesta North Country Beagle, että se oli ketterä ja voimakas. Se myöskin työskenteli kiivaasti ja ajoi helposti kaksi paria jänistä metsästäjän tähtäimeen hyvin nopeasti.

Rotu maailmalla

Rodun alkuperämaassa Isossa-Britanniassa 2020-luvulla uusia beagleja on rekisteröity vuosittain keskimäärin 1300. Rekisteröintimäärät ovat olleet laskusuuntaiset.

Rekisteritietojen mukaan vuonna 2025 beagle oli seitsemänneksi suosituin koirarotu Yhdysvalloissa. Saksassa niitä on rekisteröity 2020-luvulla noin 400 vuosittain. Vuonna 2025 Ranskassa uusia beagleja rekisteröitiin noin 3000.

Suomeen beagle saapui 1956. Suomessa se oli vuonna 1972 viidenneksi suosituin koirarotu, mutta 50 vuotta myöhemmin eli vuonna 2022 vain 27:nneksi suosituin. Vuonna 2025 beagle oli enää sijalla 32. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 300–500 beaglea.

Terveys

Beagle

Beaglen keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat ja sydänsairaudet. Beaglen merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, selkään liittyvät ongelmat, atopia ja allergiat.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 44 %:lla beagleista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 13 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).

Viime vuosina rodun selän terveys on alkanut herättää enemmän huomiota, sillä beagle on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä rötgenkuvista. Tämä retrogeeni nostaa välilevytyrän riskin jopa 5–15 -kertaiseksi. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa beagleista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.

Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Beaglet ovat karkeasti ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Beaglen jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 23 %.

Tunnettuja beagleja tai melkein beagleja

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, beagle Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.10.2026.
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  3. ↑ Beaglelle sopiva ruokavalio
  4. 1 2 3 4 Rotumääritelmä: Beagle (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 7.10.2026.
  5. 1 2 3 4 Beagle-info Suomen Beaglejärjestö - Finska Beagleklubben. Viitattu 21.2.2026.
  6. 1 2 Beagle Suomen Kennelliitto. Viitattu 7.10.2026.
  7. ↑ Deborah L. Duffy, Yuying Hsu, James A. Serpell: Breed differences in canine aggression. Applied Animal Behaviour Science, Joulukuu 2008, 114. vsk, nro 3-4, s. 441-460. doi:10.1016/j.applanim.2008.04.006 Artikkelin verkkoversio.
  8. 1 2 James A. Serpell, Deborah L. Duffy: Dog Breeds and Their Behavior, s. 31–57. Berlin, Heidelberg: Springer, 2014. ISBN 978-3-642-53994-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.9.2026. (englanniksi)
  9. 1 2 Beagle jäniskoirana Suomen Beaglejärjestö - Finska Beagleklubben. Viitattu 21.2.2026.
  10. ↑ Heidi G. Parker, Dayna L. Dreger, Maud Rimbault, Brian W. Davis, Alexandra B. Mullen, Gretchen Carpintero-Ramirez, Elaine A. Ostrander: Genomic Analyses Reveal the Influence of Geographic Origin, Migration, and Hybridization on Modern Dog Breed Development. Cell Reports, 2017-04, 19. vsk, nro 4, s. 697–708. doi:10.1016/j.celrep.2017.03.079 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  11. ↑ Nick Evershed, Michael Whitehead: Interactive: see how your favourite dog breeds are related to each other The Guardian. 24.10.2020. Viitattu 1.10.2026. (englanniksi)
  12. 1 2 Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 84. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.
  13. ↑ Registrations For The Years 2016–2025 (PDF) Royal Kennel Club. Viitattu 19.10.2026. (englanniksi)
  14. ↑ The Most Popular Dog Breeds of 2025 American Kennel Club. Viitattu 19.10.2026. (englanniksi)
  15. ↑ Welpenstatistik Verband für das Deutsche Hundewesen. Viitattu 19.10.2026. (saksaksi)
  16. ↑ Statistiques LOF 2025 (PDF) Société Centrale Canine. (ranskaksi)
  17. ↑ Ollila, Kaija: Suomen suosituimmat koirarodut. Helsingin Sanomat, 20.4.1973, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
  18. ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022 Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.4.2023.
  19. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, rekisteröinnit 2021-2025 Suomen Kennelliitto. Viitattu 21.2.2026.
  20. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  21. ↑ Mäki Katariina: CDDY-retrogeenin yleisyys eri koiraroduissa Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 4.9.2023. Viitattu 15.2.2026.
  22. ↑ Beagle jalostuksen tavoiteohjelma 2022-2026 (PDF) Suomen Kennelliitto ja Suomen beaglejärjestö. Viitattu 2.4.2026.
  23. ↑ Muut koiran sairaudet, koiran atopia Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  24. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  25. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.

Aiheesta muualla