Benjamin Karl Henrik Höijer (1. kesäkuuta 1767 Stora Skedvi – 13. kesäkuuta 1812 Uppsala) oli ruotsalainen filosofi ja professori. Hän tuli 1789 dosentiksi ja 1798 filosofian apulaiseksi Uppsalan yliopistoon. Hän haki useita kertoja turhaan lehtorin ja professorin virkoja Uppsalasta, Turusta ja muualta. Ruotsin hallitus ei kuitenkaan taipunut nimittämään häntä, koska epäili hänen johtamaansa Juntan-nimistä poliittis-kirjallista järjestöä vallankumoukselliseksi. Hän pääsi vasta 1809 professoriksi Uppsalaan.
Höijer oli asenteiltaan jyrkkä kirjallisissa kiistoissaan ja muita ihmisiä arvostellessaan, mutta häntä pidettiin taitavana opettajana, ja hän oli aikansa Ruotsin parhaita filosofisia kykyjä. Hän kirjoitti muun muassa G. A. Silfverstolpen julkaisemaan Litteratur-Tidningeniin kirjoituksia, joissa hän käsitteli Immanuel Kantin filosofiaa. Teoksessaan Om den philosophiska constructionen hän aloittaa Kantista mutta poikkeaa tästä väittäessään, että ”käsitteiden konstruktio” on mahdollista myös filosofiassa, ei ainoastaan matematiikassa. Filosofisen käsitteiden konstruoimisen hän aloitti ”puhtaasta itsetietoisuudesta” ja kehitti itsenäisesti oppeja, jotka ovat sukua Johann Gottlieb Fichten, Friedrich von Schellingin ja Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ajatuksille ja jotka tavallaan kuvastavat tiivistettynä koko spekulatiivisen saksalaisen idealismin kehitystä. Hän esitti ajatuksia myös estetiikasta.
Höijerin kootut teokset ilmestyivät viisiosaisena 1825–1827.
