Bertel Ragnar Fallenius (20. elokuuta 1893 Helsinki – 7. lokakuuta 1962) oli suomalainen jääkärimajuri ja liikemies.
Falleniuksen vanhemmat olivat johtaja Fredrik Rudolf Fallenius ja Alma Vikstedt. Hän suoritti neljä luokkaa Pietarsaaren ruotsalaista yhteiskoulua ja oli ammatiltaan sähkötyömies.
Fallenius liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 27. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.
Fallenius saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka päällikkyyden hän vastaanotti 6. huhtikuuta 1918, Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Karjalankannaksella.
Sisällissodan jälkeen Fallenius siirrettiin 18. elokuuta 1918 Vuoristoprikaatin tiedonantovälinekomppanian päälliköksi ja 2. helmikuuta 1921 alkaen Kenttälennätinpataljoonan 4. komppanian päälliköksi. Kenttälennätinpataljoonan aliupseerikoulun johtajana hän toimi 29. elokuuta – 6. joulukuuta 1921 välisen ajan. Hän toimi useita kertoja varuskunnan komendanttina ja pataljoonankomentajan viransijaisena. Fallenius vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Isa Elisabet Grothin kanssa. Armeijasta hän erosi 31. tammikuuta 1929. Armeijasta eronsa jälkeen hän toimi liikemiehenä Riihimäellä. Riihimäen suojeluskunnassa hän toimi viestikomppanian päällikkönä 16. helmikuuta 1929 – 1. helmikuuta 1934 välisen ajan. Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin 10. alueen päällikön viransijaisena hän toimi 1. maaliskuuta – 1. syyskuuta 1934 välisen ajan. Hän on myös kuulunut Riihimäen suojeluskunnan esikuntaan.
Talvisotaan Fallenius osallistui Viestipataljoona 3:n komentajana, osallistuen taisteluihin Laatokan koillispuolella. Jatkosotaan hän osallistui Viestikoulutuskeskuksen päällikkönä ja samassa tehtävässä Viestikoulutuskeskus 2:ssa aina sodan loppuun asti. Jatkosodan jälkeen hän osallistui Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin edustajana aseiden hajasijoituksen avustajana Riihimäellä, minkä vuoksi hänet pidätettiin kolmeksi kuukaudeksi, mutta hän ei saanut tuomiota.
Sotien jälkeen Fallenius jatkoi liiketoimintaansa Riihimäellä ja oli Riihimäen Säästöpankin isännistön ja hallituksen jäsenenä. Hänet haudattiin Riihimäelle.
Fallenius on toiminut Teknillisten joukkojen kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1921, Kenttälennätinpataljoonan kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1924 ja puheenjohtajana vuosina 1925–1926 sekä varapuheenjohtajana vuonna 1927. Hän toimi myös Hämeen rintamamiespiirin johtokunnan jäsenenä sekä Riihimäen Puhelinyhtiön johtokunnan ja Riihimäen reserviupseeriyhdistyksen jäsenenä.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|