Boeing T-43 on yhdysvaltalainen suihkukäyttöinen suunnistajakoulutuskone, joka kehitettiin Boeing 737-200 -matkustajakoneesta Yhdysvaltain ilmavoimille. Sen koulutusversio T-43A palveli vuosina 1973–2010, ja sitä kutsuttiin lempinimillä Gator ja Flying Classroom eli lentävä luokkahuone. Boeing toimitti ilmavoimille 19 konetta vuosina 1973–1974.
T-43A:n matkustamossa oli oppilaiden työasemia ja suunnistuslaitteita. Sillä annettiin koulutusta ilmavoimien suunnistajille. Koulutusohjelmaan osallistui ilmavoimien lisäksi muiden puolustushaarojen ja ulkomaiden henkilöstöä. Osa koneista muutettiin henkilökuljetuksiin CT-43A-versioiksi, ja yhdestä kehitettiin NT-43A-mittaus- ja koelentokone. Jälkimmäinen jatkoi toimintaansa koulutuskaluston poistamisen jälkeen ja osallistui vuonna 2026 Artemis II -avaruuslennon laukaisun mittauksiin.
Kehitys ja käyttöönotto
T-43:n edeltäjä oli Convair T-29, joka perustui kaksimoottoriseen Convair CV-240 -matkustajakoneeseen. T-29:n matkustamoon oli sijoitettu suunnistusoppilaiden työasemia, ja varustukseen kuului muun muassa radiosuunnistuslaitteita ja tähtisuunnistuksessa käytettyjä havaintokupuja. Ilmavoimat käytti sitä suunnistajien peruskoulutuksessa 1950-luvulta vuoteen 1974, jolloin T-43 korvasi sen.
Yhdysvaltain ilmavoimat tilasi 19 Boeing 737:ään perustuvaa koulutuskonetta 27. toukokuuta 1971. Hankinnassa Boeingin kilpailijana oli Douglas DC-9:ään perustunut ehdotus. Ensimmäinen T-43 lensi vuonna 1973. Koneen lähtökohtana oli 737-200:n Advanced-versio, jonka matkustamo ja avioniikka sovitettiin sotilaalliseen koulutukseen.
Ensimmäinen T-43A toimitettiin Matherin lentotukikohtaan Kaliforniaan syyskuussa 1973 ja viimeinen heinäkuussa 1974.
Rakenne ja varustus
Peruskone
T-43 säilytti 737-200:n tunnusomaisen ulkoasun: nuolimuotoiset siivet, niiden alle sijoitetut pitkät moottorikehdot ja rungon takaosassa olevan tavanomaisen pyrstön. Ulkoisesti koulutuskone erosi matkustajaversiosta vähäisempien matkustamoikkunoiden, lukuisten antennien ja tähtisuunnistusvälineiden aukkojen perusteella. Varustukseen kuuluivat myös HF-radion lanka-antenni sekä UHF- ja VHF-yhteyslaitteet.
Koneessa käytettiin kahta Pratt & Whitney JT8D-9A-ohivirtausmoottoria. Koulutusversion varustukseen kuului rungon keskiosan takaosaan sijoitettu 800 Yhdysvaltain gallonan eli noin 3 030 litran lisäpolttoainesäiliö. Sotilasversion olennaiset muutokset liittyivät matkustamon käyttötarkoitukseen, suunnistusvarustukseen ja yhteyslaitteisiin.
Koulutustila ja suunnistuslaitteet
Koulutustilassa oli 12 oppilaan työasemat sekä kaksi perustason ja kaksi edistyneen tason työasemaa. Työasemat oli ryhmitetty pareittain konsoleiksi. Opettajat saattoivat siirtää istuimensa oppilaan viereen henkilökohtaista ohjausta varten.
Boeingin kuvauksen mukaan koulutuksessa yhdistyivät maassa käytetyt simulaattorit ja lennot erikoisvarustelluilla 737-200-koneilla. Koulutus kattoi sekä suunnistuksen perusteet että kehittyneempien järjestelmien käytön. Lentävä koulutustila muodosti osan tätä kokonaisuutta: oppilaat pääsivät soveltamaan maassa opetettuja menetelmiä lennolla käytännön työtehtäviin.
Koulutuskäyttö
Mather ja Randolph
T-43:n ensimmäinen pitkäaikainen koulutuskeskus oli Mather. Kun tukikohta suljettiin, koulutus siirrettiin 1990-luvun alussa Randolphin lentotukikohtaan Texasiin. Ilmavoimien koulutusorganisaation T-43-kalusto siirtyi sinne toukokuussa 1993.
Randolphissa toiminta kuului 12. koulutuslennoston organisaatioon. Sen 12. operaatioryhmän historiikki luettelee T-43:n ryhmän kalustoon vuodesta 1992 alkaen. 562. koulutuslentolaivue sijoitettiin Randolphiin 14. toukokuuta 1993, ja sen kalustoon kuului T-43. Koneita käyttivät siellä 562. ja 563. koulutuslentolaivue. Randolphin T-43-koulutus jatkui noin 17 vuotta.
Koulutus oli puolustushaarojen yhteistä. Yhdysvaltain merijalkaväen oppilaita koulutettiin T-43:lla vuoteen 2004 ja laivaston oppilaita vuoteen 2008. Koko käyttöaikana koneella koulutettiin yli 20 000 lentävää miehistönjäsentä, ja kansainväliseen koulutukseen osallistui oppilaita 37 maasta.
Yhteistyö näkyi myös yksikön johdossa. Laivaston komentaja John Radka toimi 562. koulutuslentolaivueen komentajana ja luovutti tehtävän ilmavoimien everstiluutnantti Peter Deitschelille 29. elokuuta 2008. Radka oli laivueen viimeinen laivastoon kuulunut komentaja. Komentajanvaihdos ajoittui laivaston lentoupseerikoulutuksen päättymiseen Randolphissa.
Siirtyminen sopimuslentäjiin
T-43:n ohjaajat ja matkustamossa työskennelleet suunnistuskouluttajat hoitivat eri tehtäviä. Vuonna 2000 ilmavoimat alkoi siirtää 562. koulutuslentolaivueen T-43-koneiden ohjaamista siviililentäjille. EG&G Technical Services sai sopimuksen joulukuussa 1999, ja varsinainen siirtymä suunniteltiin toteutettavaksi neljän kuukauden aikana siten, että sopimuslentäjät ottaisivat lennot vastuulleen 1. toukokuuta 2000.
Järjestelyllä oli tarkoitus vapauttaa 26 palveluksessa olevaa sotilaslentäjää muihin ilmavoimien tehtäviin. Seitsemän vuoden kustannussäästöksi arvioitiin noin miljoona dollaria. Sopimuslentäjiltä edellytettiin vähintään 450 tunnin kokemusta Boeing 737:llä, ja joukossa oli huomattavasti kokeneempiakin liikennelentäjiä. Suunnistuksen opetus säilyi pääosin laivueen sotilaskouluttajien vastuulla, vaikka sopimus mahdollisti siviililentäjien osallistumisen rajattuihin opetustehtäviin. Muutos koski siten ennen kaikkea lentokoneiden ohjaamomiehistöä.
Coloradon kansalliskaartin 200. kuljetuslentolaivue käytti T-43:ta osana historiaansa ennen myöhempiä C-26- ja C-21-koneitaan. Laivueen vuoden 2018 lopettamistilaisuutta käsitelleessä historiikissa T-43 mainittiin yhtenä yksikön keskeisistä konetyypeistä. Yksikkö kuului 140. lennostoon, ja sen tehtäviin kuuluivat henkilö- ja muut tukikuljetukset.
Muunnelmat
T-43A
T-43A oli suunnistajien koulutukseen rakennettu perusversio. Sen 19 koneen valmistussarja toimitettiin vuosina 1973–1974. Lempinimi Gator liittyi suunnistajien koulutuskoneeseen; ilmavoimien julkaisuissa käytettiin myös nimeä Bobcat.
CT-43A
CT-43A oli henkilökuljetuksiin muutettu versio. Koulutustilan sijasta siinä oli matkustajakäyttöön sovitettu sisustus. Tyypin tehtäviin kuuluivat komentajien ja muiden valtuuskuntien kuljetukset. Yhdysvaltain eteläisen alueellisen sotilasjohtoportaan, United States Southern Commandin, käytössä oli CT-43 komentajan kuljetuksia varten.
Euroopassa CT-43-koneita käytettiin Ramsteinin lentotukikohdasta. Huhtikuussa 1996 Dubrovnikin lähellä tuhoutunut kone kuului 86. kuljetuslennoston 76. kuljetuslentolaivueeseen. Se oli kuljettamassa kauppaministeri Ron Brownin johtamaa valtuuskuntaa Balkanilla.
NT-43A
NT-43A on yhdestä T-43A:sta muutettu mittaus- ja koelentokone, joka tunnetaan radiokutsusta RAT55. Se poikkeaa ulkoasultaan huomattavasti koulutusversiosta: sekä rungon etu- että takapäässä on suuri tutkasuojus. Konetta on käytetty lentokoneiden tutkaherätteiden mittaamiseen ja häiveominaisuuksien arviointiin. Ilmassa tehtävä mittaus mahdollistaa kohdekoneen tarkastelun eri suunnista sen lentäessä.
Koneyksilön sotilastunnus on 73-1155. Sen varustukseen kuuluu myös sähköoptisia ja infrapuna-antureita. Maaliskuussa 2026 MacDillin lentotukikohdassa otetuissa lähikuvissa erottui rungon yläpuolinen anturitorni suojarakenteineen. Varustuksen kokoonpano on vaihdellut: samaa selkäpuolen rakennetta ei ole näkynyt kaikissa koneesta julkaistuissa kuvissa.
Huhtikuussa 2026 Yhdysvaltain ilmavoimat vahvisti NT-43A:n siirtyvän uuteen käyttövaiheeseen, jonka ensimmäinen tehtävä oli tietojen kerääminen Artemis II:n laukaisusta. Ilmavoimat ei tuolloin antanut tarkempia tietoja koneen tulevista tehtävistä. Kone lensi laukaisun yhteydessä Floridasta ja käytti kutsua NASA 522. Sen lentotoiminta jatkui siten vielä yli 15 vuotta T-43A:n koulutuskäytön päättymisen jälkeen.
Uudistukset ja koulutuskäytöstä poistaminen
Ilmavoimien varainhoitovuoden 2001 hankinta-aineistossa T-43:n muutostöihin sisältyivät yhteentörmäysvaroitusjärjestelmä, lentoarvo- ja ohjaamoäänitallentimet sekä maastoon törmäämisestä varoittava järjestelmä. Ne kuuluivat käytössä olevien koneiden varustusta koskevaan rahoitussuunnitteluun.
Koulutuksen sisältö muuttui GPS:n, kehittyneempien tutkien ja uusien tehtäväjärjestelmien myötä. Tähtisuunnistuksen opetus päättyi T-43-laivueen osalta, vaikkakin sitä on sittemmin jälleen opetettu ilmavoimien ja merivoimien erikoiskursseilla, ja perinteisen suunnistajan koulutus kehittyi laajemmaksi combat systems officer -koulutukseksi. T-43:n korvaavassa järjestelmässä painotettiin järjestelmien käyttöä ja yhden oppilaan jatkuvaa aktiivista työskentelyä lennon aikana.
T-43A poistettiin koulutuskäytöstä Randolphissa 17. syyskuuta 2010 pidetyssä tilaisuudessa. Uusi koulutus keskitettiin Pensacolan laivaston lentoasemalle. Siinä käytettiin T-6 Texan II- ja T-1 Jayhawk -koneita sekä elektronisen sodankäynnin simulaattoreita.
T-43A koulutuskäytön päättymisen yhteydessä vuonna 2010.
Randolphiin jäänyt T-43 siirrettiin pysyvälle näyttelypaikalle 6. marraskuuta 2010. Näyttelykoneella muistettiin 562. ja 563. koulutuslentolaivueen toimintaa sekä suunnistuskoulutuksen pitkää vaihetta tukikohdassa.
Lentoturvallisuus
Ilmavoimien huhtikuussa 1987 julkaisemassa katsauksessa T-43-kalustolle oli kertynyt yli 200 800 lentotuntia ilman vakavimpaan A-luokkaan kirjattua onnettomuutta. Katsaus luetteli kuusi B-luokan ja 59 C-luokan tapausta. B-luokan vaurioita oli syntynyt lintutörmäyksistä ja rengasvaurioista. Tilasto koski tuohon ajankohtaan mennessä kertynyttä käyttöhistoriaa.
Dubrovnikin onnettomuus
CT-43A tuhoutui 3. huhtikuuta 1996 lähestyessään Dubrovnikin lentoasemaa Kroatiassa. Kaikki 35 koneessa ollutta kuolivat, heidän joukossaan Yhdysvaltain kauppaministeri Ron Brown. Ramsteinin 76. kuljetuslentolaivueen lennon kutsu oli IFO 21. Valtuuskunta oli matkalla tukemassa Balkanin sodanjälkeistä taloudellista jälleenrakennusta.
Ilmavoimien tutkintalautakunta katsoi onnettomuuden aiheutuneen johtamisessa tapahtuneiden laiminlyöntien, miehistön virheiden ja virheellisesti suunnitellun mittarilähestymismenetelmän yhteisvaikutuksesta. Lennon suorittaneen lennoston johto oli sallinut sellaisten lähestymismenetelmien käytön, joita ei ollut tarkastettu ilmavoimien määräysten edellyttämällä tavalla.
Dubrovnikin lähestyminen edellytti kahta automaattista radiosuuntimislaitetta, mutta koneessa oli vain yksi. Miehistö aloitti loppulähestymisen liian suurella nopeudella eikä ollut valmistellut konetta laskeutumiseen ajoissa. Kone ajautui noin yhdeksän astetta tarkoitetun lähestymissuunnan vasemmalle puolelle. Lentäjät eivät tunnistaneet keskeytetyn lähestymisen aloituspistettä, vaan jatkoivat sen ohi ja törmäsivät vuorenrinteeseen.
Tutkinnan mukaan onnettomuuteen vaikutti myös itse lähestymismenetelmän virheellinen suunnittelu. Vaikka sää edellytti mittarilähestymistä, sitä ei arvioitu merkittäväksi onnettomuuteen myötävaikuttaneeksi tekijäksi. Tutkinnan yhteydessä kolme 86. kuljetuslennoston johtavaa upseeria vapautettiin tehtävistään.
Tekniset tiedot (T-43A)
Tiedot koskevat koulutusversiota. Mitat ja massat on muunnettu lähteen ilmoittamista yhdysvaltalaisista yksiköistä ja pyöristetty.
12Randolph awards new T-43 contract31.1.2000.Air Force Print News; jäljennös Federation of American Scientists -sivustolla. Viitattu 8.9.2026.(englanniksi)
