Bolgaarin kieli

Bolgaarin kieli on muinaisten bolgaarien puhuma turkkilainen kieli, joka tunnetaan lähinnä henkilö- ja paikannimien, lainasanojen sekä lyhyiden piirto- ja hautakirjoituksien perusteella.

Asovanmeren ympärillä asuneiden bolgaarien muodostama heimoliitto, Suur-Bolgaria, hajosi 600-luvun puolivälissä. Sen jälkeen tunnetaan kaksi bolgaariryhmää: Volgan keskijuoksulla ja Kaman alajuoksulla asuneet volganbolgaarit sekä tonavanbolgaarit, jotka 800-luvulla sulautuivat nykyisiin slaavilaista bulgarian kieltä puhuviin bulgarialaisiin.

Bolgaari jakautuu kolmeen kielimuotoon:

• Asovanmeren seudulla 400–900-luvuilla puhuttua kubaninbulgaaria pidetään unkarin kielen turkkilaisten lainasanojen lähteenä. Siitä on säilynyt myös piirtokirjoituksia, joiden merkit muistuttavat unkarilaisia riimuja.
• 600–800-luvuilla puhuttu tonavanbulgaari tunnetaan kyrillisellä kirjaimistolla laaditun bolgaariruhtinaiden luettelon sekä etupäässä kreikkalaisilla kirjaimilla tehtyjen piirtokirjoitusten perusteella.
• Volgan Bolgariassa 700–1100-luvuilla puhutusta volganbolgaarista on säilynyt arabialaisella kirjaimistolla laadittuja hautakirjoituksia, muutamia riimuja käsittäviä lyhyitä piirtokirjoituksia ja muihin kieliin omaksuttuja lainasanoja. Hautakirjoituksissa volganbolgaaria käytettiin 1300-luvulle saakka. Niissä esiintyy myös arabiankielisiä lainasanoja.

Bolgaari kuuluu turkkilaisten kielten bolgaarilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat muinainen kasaari sekä nykykielistä tšuvassi. Bolgaarivaikutusta on havaittavissa myös kiptšakkilaiseen ryhmään kuuluvissa tataarissa ja baškiirissa.

Lähteet