Brestin unioni

Puola-Liettuan uskonnot vuonna 1573
  Ortodoksit
  Katoliset
  Kalvinistit
  Luterilaiset

Brestin unioni on vuonna 1595 solmittu sopimus, jossa Puola-Liettuan alaisuuteen kuuluneet Länsi-Ukrainan ortodoksit siirtyivät paavin alaisuuteen ja Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko syntyi. Ortodoksinen kirkko oli kielletty alueella 1595–1632.

Katolilaisuus 1500-luvulla oli Puola-Liettuan valtioniuskonto ja sillä oli lukuisia etuoikeuksia, kun taas muut kirkkokunnat kokivat syrjintää. Reformaatio, joka levisi myös Puola-Liettuaan, oli merkittävä kriisi katoliselle kirkolle. Itä-Euroopan ortodoksiset kirkot sen sijaan menettivät yhteyden Konstantinopoliin sen jälkeen, kun ottomaanit valtasivat kaupungin.

Sopimuksen taustalla oli Firenzen kirkolliskokous, jonka innoittamana Kiovan metropoliitta aloitti vastaavat neuvottelut kuningas Sigismund III:n ja katolisen kirkon papiston kanssa, ja ilmaisi halunsa tulla osaksi katolista kirkkoa. Sigismund suhtautui ajatukseen myönteisesti, koska pelkäsi ortodoksisen kirkon olevan välikäsi Venäjän vaikuttamisyrityksille. Vaikka Puola-Liettuan eliitti olisikin halunnut yhdistää kaikki ortodoksiset kirkot katolisen kirkon alaisuuteen, sen omilla mailla sijaitsevien ortodoksien kanssa solmittavaa unionia pidettiin kirkon keskuudessa realistisempana tavoitteena. Ortodokseille unionin toteutuminen merkitsisi tasavertaista asemaa katolilaisten kanssa.

Brestissä 1. kesäkuuta 1595 pidetyssä synodissa ortodoksisen kirkon piispat hyväksyivät unionin muodostamisen. He lähettivät kaksi omaa edustajaansa Roomaan, jossa paavi Klemens III hyväksyi sen 17. marraskuuta 1595. Unionia käsittelevä Magnus Dominus bulla julkaistiin 23. joulukuuta. Itäisten kirkkojen piispojen palattua kotiin järjestettiin lokakuussa 1596 kirkolliskokous, jossa osa piispoista vastusti unionia.

Unionin keskeinen sisältö on se, että entiset ortodoksiset kirkot saivat säilyttää bysantilaisen riituksen ja muita itäisiä käytäntöjä. Lisäksi Puola-Liettuan hallinto myöntäisi kirkon piispoille senaattorin arvon samoilla ehdoilla kuin katolisillekin piispoille.

1900-luvulla unionin luoma uusi kirkko osoittautui ukrainalaisten ja valkovenäläisten kansallisen heräämisen merkittäväksi elementiksi. Venäjän ortodoksisessa kirkossa Brestin unionia on pidetty lähinnä osoituksena katolisen kirkon tunkeutumisesta ortodoksiselle alueelle ja kirkollisena imperialismina. Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko lakkautettiin Neuvostoliitossa 1946, ja sen varallisuus siirrettiin Venäjän ortodoksiselle kirkolle. Ukrainan itsenäistyttyä 1991 varallisuus palautettiin, ja nykyäänmilloin? noin 10 prosenttia Ukrainan väestöstä kuuluu uniaattikirkkoon. 1990-luvulla Ukrainassa oli kiistoja ortodoksien ja uniaattien kesken kirkollisesta omaisuudesta, ja ryhmien välit ovat edelleen jännittyneet.

Lähteet

  1. ↑ Ukrainan historiaa (s. 5) Helsingin yliopisto. Viitattu 23.10.2009.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Union of Brest 1596 2026. Ukrainian Greek Catholic Church. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 Union of Brest-Litovsk 2026. Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Берестейська церковна унія 1596 2026. Електронна версія «Великої української енциклопедії». Viitattu 16.4.2026. (ukrainaksi)
  5. ↑ Church Union of Berestia 2026. Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
  6. ↑ The Union of Brest-Litovsk The Orthodox Church in America. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Paavi Ukrainaan logosmedia.fi. Arkistoitu 22.7.2011. Viitattu 16.4.2026.
  8. ↑ Kärkkäinen, Tapani: Paavi matkalle ortodoksisuuden ydinmaille - Ukrainassa punnitaan katolisen ja ortodoksisen kirkon suhteet 2001. LogosMedia. Arkistoitu 22.7.2011. Viitattu 23.10.2009.

Aiheesta muualla