Brutus Lagercrantz
| Brutus Lagercrantz | |
|---|---|
 Kruununvouti Bruno Lagercrantz 1910-luvun alussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. toukokuuta 1857 Helsinki |
| Kuollut | 1. kesäkuuta 1929 (72 vuotta) Taipalsaari |
| Ammatti | kruununvuoti |
| Arvonimi | sotakamreeri |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Bertha Sofia Kihlgrén |
Brutus Lagercrantz (12. toukokuuta 1857 Helsinki – 1. kesäkuuta 1929 Taipalsaari) oli sotakamreeri ja toimi mm. kruununvoutina sekä Viipurin maistraatissa. Hän oli ensimmäinen suomalaishenkilö, joka oli vangittuna tsaarivallan loppuvaiheen yhdenvertaisuuslain vastustamisesta.
Työuran ensivuodet
Suoritettuaan alemman hallintotutkinnon hän palveli aluksi Viipurin lääninkonttorissa vuosina 1878-1882, jonka jälkeen hän toimi nimismiehenä Viipurin läänin eri pitäjissä, kunnes hänestä tuli Viipurin läänin lääninrahastonhoitajan apulainen 1892 ja lääninrahastonhoitaja 1904-1905. Sen jälkeen hän toimi Rannan kihlakunnan kruununvoutina vuosina 1906-1912.
Lagercrantz ensimmäinen suomalainen yhdenvertaisuuslain perusteella vangittu
Vuonna 1912 Brutus Lagercrantz siirtyi Viipurin maistraatin vt. kunnallisneuvomiehenä. Tässä roolissa Lagercrantz oli maistraatin jäsenenä mukana ensimmäisessä yhdenvertaisuuslakiin liittyvässä tapauksessa.
Viipurissa uutta yhdenvertaisuuslakia tulkittiin kesällä 1912, kun Viipurin maistraatti jätti erään venäläisen tekemän elinkeinoilmoituksen käsittelemättä. Asiasta nousi syyte maistraatin edustajia vastaan ja vaadittiin 500 ruplan takuuta, jos maistraatin edustajat mielivät pysyä vapaana ennen rangaistuksen määrittelyä. Maistraatin edustajista Brutus Lagercrantz ei suostunut takuusumman maksuun, joten hänet vangittiin ja passitettiin Viipurin lääninvankilaan. Sieltä hän toimitti Viipurin hovioikeuteen anomuksen, jotta hänen vangitsemisensa peruttaisiin laittomana, Suomen lakien vastaisena. Syyskuun alussa 1912 hovioikeus hyväksyikin Lagercrantzin vapauttamisen, mutta Viipurinläänin kuvernööri von Pfaler ei tätä hyväksynyt, vaan siirsi Lagercrantzin Pietariin Špalernajan tutkintavankilaan ja vangitsi syyskuun lopulla Lagercrantzin vapautuspäätöksen johdosta myös koko Viipurin hovioikeuden, joka vietiin Pietariin, jossa hovioikeuden jäsenet tuomittiin vankeuteen tammikuussa 1913.
Lagercrantz oli ensimmäisenä vankeuteen joutunut suomalainen yhdenvertaisuuslain vastustajana ja tuomittiin syksyllä 1913 kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen yhdenvertaisuuslain rikkomisesta ensimmäisenä tapauksena. Valituskierrosten jälkeen lopullinen tuomio julistettiin tammikuussa 1914, jonka mukaan Lagercrantz joutui Krestyn vankilaan neljäksi kuukaudeksi keväällä 1914. Lagercrantz vapautui yhdessä pormestari Werner Fagerströmin kanssa 16. huhtikuuta 1914 vankeudesta ja palasi takaisin Viipuriin.
Vankeuden jälkeinen ura
Venäjän vallan kaaduttua ja Suomen itsenäistyttyä Lagercrantz valittiin vuonna 1918 Kurkijoen kihlakunnan kruununvoudiksi. Vuonna 1919 hän siirtyi kuitenkin maanviljelijäksi tilalleen Taipalsaarelle, jossa hän kuoli kesäkuun alussa 1929.
Lähteet
- 1 2 3 4 Kuolllut - sotakamreeri Brutus Lagercrantz. Viipurin Sanomat, 3.6.1929, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.2.2026.
- ↑ Kamreeri Lagercrantz Spalernajan vankilassa Pietarissa. Viipurin Sanomat, 9.10.1912, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.2.2026.
- ↑ Viipurin hovioikeuden jutun käsittely Pietarin piirioikeudessa. Karjala, 28.1.1913, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.2.2026.
- ↑ Taasen kansalaisiamme Pietarin vankityrmiin - Pormestari Fagerström, kamreeri Lagercrantz ja kaupunginwiskaali Sandbäck viety Krestyyn. Karjala, 17.1.1914, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.2.2026.
- ↑ Krestyn portit taas auenneet. Karjalan Lehti, 17.4.1914, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.2.2026.