Carl Gustaf Weman

Carl Gustaf Weman (14. lokakuuta 1740 Liperi – 15. helmikuuta 1803 Kemiö) oli suomalainen pappi, kielentutkija ja runoilija. Hän kirjoitti runoja sekä suomeksi että ruotsiksi, viisi suomenkielistä hovirunoa vanhalla runomitalla ja kolme ruotsinkielistä. Hänen latinankielinen väitöskirjansa käsitteli suomen ja heprean kielten sukulaisuutta.

Wemanin vanhemmat olivat liperiläinen henkikirjuri Gustaf Adolf Weman (k. 1768) ja Anna Margareta Frese. Hän kävi Rantasalmen triviaalikoulua ja Porvoon lukiota ja pääsi ylioppilaaksi 1760. Weman opiskeli Turun akatemiassa ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1766. Hänet vihittiin papiksi Uppsalan hiippakunnassa 1774.

Weman toimi Turun akatemian suomalaisen kirjallisuuden dosenttina 1768–1769 ja 1771–1772. Hän oli ylimääräisenä sotilaspappina Tukholmassa 1774 ja vuodesta 1775 alkaen hän toimi henkikaartin rykmentinpastorina ja samalla kuninkaallisten prinssien suomen kielen opettajana 1775–1776. Weman oli Tukholman suomalaisen seurakunnan vt. kappalaisena 1776, mutta jo samana vuonna hänestä tuli Kemiön kirkkoherra ja tätä tehtävää hän hoiti kuolemaansa saakka. Weman toimi saarnaajana pappeinkokouksessa Turussa 1791 ja hän oli edustajana Uppsalan yliopiston riemujuhlassa 1793. Weman nimitettiin lääninrovastiksi 1792.

Teoksia

Lähteet

  1. ↑ Kotivuori, Yrjö: Karl Gustaf Weman. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 22.5.2014.
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 9 p. 1172

Aiheesta muualla

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.