

Carlo Galeffi (4. kesäkuuta 1882 Malamocco, Venetsian metropolikaupunki? – 22. syyskuuta 1961 Rooma) oli italialainen oopperalaulaja, joka oli äänialaltaan baritoni. Enciclopedia Italianan (1938) mukaan hän syntyi Roomassa vuonna 1885, Enciclopedia Italiana -instituutti Treccanin uudemman tiedon mukaan Venetsiassa vuonna 1884.
Galeffi opiskeli G. Di Comon, Enrico Sbriscian ja Antonio Cotognin johdolla. Hän teki oopperadebyyttinsä Roomassa Enricon roolissa Lucia di Lammermoorissa vuonna 1903. Hän sai tämän jälkeen suosiota Napolissa Amonasrona ja Rigolettona. Galeffi oli johtava esiintyjä La Scalassa vuosina 1912–1938. Hän esiintyi myös muun muassa Chicagossa (1919–1921) ja Teatro Colónissa. Ainoan esiintymisensä Metropolitan-oopperassa hän teki 29. marraskuuta 1910 Germontin roolissa La traviatassa. Galeffi kuului Arturo Toscaninin suosikkilaulajiin ja pääsi usein osallistumaan kantaesityksiin. Hän oli mukana kantaesittämässä Pietro Mascagnin oopperoita Isabeau ja Parisina. Muiden säveltäjien teoksista hän oli kantaesittämässä muun muassa Italo Montemezzin oopperaa L'amore dei tre re ja Arrigo Boiton Neronea.
Galeffi teki viimeisen oopperaesiintymisensä vuonna 1954. Hän osallistui La traviatan, Andrea Chénierin ja Pajatson levytyksiin.