Jekaterina (Catherine) Pavlovna Skavronskaja Bagration (ven. Екатерина Павловна Багратион Скавронская); (7. joulukuuta 1783 Napoli, Napolin kuningaskunta – 21. toukokuuta tai 2. kesäkuuta 1857 Venetsia, Itävalta-Venetsian tasavalta) oli venäläinen aatelinen ja omana aikanaan tunnettu vapaamielisestä elämäntyylistään.
Historian lehdille hän on jäänyt Itävallan ulkoministeri ja kansleri Klemens von Metternichin rakastajattarena.
Kreivitär Jekaterina Pavlovna Skavronskaja oli keisarinna Maria Fjodorovnan hovineito. Hän oli eksentrisenä pidetyn ja suurimman osan elämäänsä Italiassa asuneen salaneuvos, lähettiläs Pavel Martynovitš Skavronskin (k. 1793) ja Jekaterina Vasiljevna von Engelhardtin (1761–1869) ainoa tytär.
Jekaterina Bagrationin isä oli Venäjän suurlähettiläs Napolissa, joten tytär oppi jo nuorena toimimaan diplomatian maailmassa. Kun hän oli 17-vuotias keisari Paavali I määräsi vuonna 1800 hänet menemään naimisiin georgialaistaustaisen kenraali Pjotr Bagrationin kanssa. Kumpikaan osapuolista ei uskaltanut vastustaa keisarin tahtoa. Aviopuolisoilla oli ikäeroa kaksikymmentä vuotta eikä heillä ollut kovinkaan paljon yhteistä ja Jekaterina Bagration oleskeli jo vuodesta 1805 lähtien pääasiassa Wienissä ja Karlsbadissa. Liitto jäi lapsettomaksi.
Vuonna 1814 Jekaterina Bagrationista tuli leski. Hän oleskeli Wienissä siellä järjestetyn kuuluisan kongressiin aikana ja aloitti rakkaussuhteen Klemens von Metternichin kanssa. Jo tätä ennen hän oli herättänyt kaupungissa huomiota salongillaan, jossa kävivät "kaikki", aina diplomaateista paikallisiin pankkiireihein. Epäillään, että hän oli suhteen alkaessa Venäjän hovin palveluksessa tehtävänään saada von Metternich myötämieliseksi Venäjän keisarin pyrkimyksille. Ennen suhteen alkua Bagration oli ehtinyt saada Wienin seurapiireissä nimen "Alaston enkeli". Hänet tunnettiin Venäjällä myös nimellä "Valkoinen kissimirri" (Белой кошкой). Olivat motiivit suhteen solmimiselle mitkä tahansa, sitä kesti kymmenen kuukautta ja siitä syntyi tytär.
Tytär sai nimekseen Marie-Clementine Bagration ja von Metternich tunnusti isyytensä. Keisari Paavali I pakotti kuitenkin aviomies Pjotr Bagrationin tunnustamaan syyskuussa 1810 Wienissä syntyneen ruhtinatar Marie-Clementine Bagrationin (1810–1829) omaksi tyttärekseen.
Wienin kongressin aikana vuonna 1815 hänen luonaan von Metternichin agenttien raporttien mukaan vierailivat suuriruhtinas Konstantin Pavlovitš, keisari Aleksanteri I ja näiden sisaren, suuriruhtinatar Jekaterina Pavlovnan aviomies Württembergin kuningas Vilhelm I. Suuriruhtinatar Jekaterina otti osaa kongressiin keisariveljensä seuralaisena.
Wienin kongressin jälkeen ruhtinatar muutti Pariisiin, missä hän eli ylellistä elämää pitäen myös salonkia, jossa kuuluisuudet vierailivat. Hänen elämästään tiedetään paljon, sillä Ranskan hallituksen agentit varjostivat häntä ja tekivät raportteja. Salongissa vierailivat Stendhal, Benjamin Constant ja Balzac monien muiden julkisuuden henkilöiden ohella. Myös Victor Hugo mainitsee sen teoksessaan "Kurjat".
Vuonna 1830 brittiläinen kenraali ja diplomaatti Sir John Hobart Caradoc solmi avioliiton Jekaterina Bagrationin kanssa, joka oli miestään 15 vuotta vanhempi. Lapsettomaksi jäänyt liitto päättyi avioeroon. Jekaterina Bagration oli perinyt suuren jalokivikokoelman, jota myymällä hän rahoitti viimeisinä vuosina elämänsä. Hän kuoli ollessaan matkalla Venetsiassa.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
