Sarvinaamat

Sarvinaamat
17 eri Ceratopsia-osalahkoon kuuluvaa dinosauruslajia.
17 eri Ceratopsia-osalahkoon kuuluvaa dinosauruslajia.
Myöhäisjurakausi - Myöhäisliitukausi
161–65 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: †Linnunlantioiset Ornithischia
Alalahko: †Marginocephalia
Osalahko: †Ceratopsia
Marsh, 1890
Ryhmät
  • Katso teksti
Katso myös

  Sarvinaamat Wikispeciesissä
  Sarvinaamat Commonsissa

Sarvinaamat eli sarvikuonodinosaurukset tai virheellisesti sarvikuonoliskot (Ceratopsia) on sukupuuttoon kuollut rajakalloisten (Marginocephalia) ryhmään kuuluva osalahko, johon kuului linnunlantioisia kasvinsyöjädinosauruksia. Ensimmäinen sarvinaama, Yinlong downsi, kehittyi myöhäisjurakaudella noin 160 miljoonaa vuotta sitten, ja viimeiset sarvinaamat kuolivat sukupuuttoon liitukauden joukkotuhossa 65 miljoonaa vuotta sitten. Tunnetuin sarvinaama oli Triceratops, joka myös oli Tyrannosaurus rexin ja Brontosauruksen ohella tunnetuimpia dinosauruksia. Suurin osa sarvekkaista dinosauruksista oli sarvinaamoja, joskin myös Carnotauruksella oli sarvet.

Elinalue

Sarvinaamat elivät nykyisen Itä-Aasian ja Pohjois-Amerikan alueilla, joista niiden fossiileja on löydetty. Sarvinaamat kehittyivätkin Itä-Aasiassa, jossa esimerkiksi Psittacosaurus ja Protoceratops elivät. Suurin osa Itä-Aasiassa eläneistä sarvinaamoista olivat alkeellisia. Myöhemmin sarvinaamoja alkoi levitä Pohjois-Amerikkaan.

Ulkonäkö ja koko

Useilla sarvinaamoilla, erityisesti Ceratopsidae-heimon lajeilla, oli suuri luukaulus ja pitkät sarvet, joskaan kaikilla ei ollut sarvia tai luukaulusta. Suurin luukaulus oli luultavasti Titanoceratopsilla, jopa 2,6 metriä pitkä. Sarveja käytettiin lähinnä puolustautumisessa ja lajikumppanien houkuttelemisessa. Kaikilla sarvinaamoilla oli myös vahva, papukaijamainen nokka, jolla ne murskasivat paksujakin kasvien osia. Joillakin alkeellisilla sarvinaamoilla oli hännässään höyhenmäinen rakenne. Sarvinaamat liikkuivat neljällä raajalla.

Sarvinaamojen koko vaihteli Microceratuksesta (60 cm) Eotriceratopsiin (9 m), joka painoi yhtä paljon kuin viisi sarvikuonoa.

Kauluri

Ceratopsodae-heimon lajien yksi tunnetuimmista piirteistä oli niiden kaulurit. Niiden käytöstä ei ole varmuutta, mutta kaulureita on saatettu käyttää puolustukseen muilta lihansyöjädinosauruksilta. Pienikauluriset lajit eivät tähän kuitenkaan välttämättä kyenneet. Joillain lajeilla ei ollut lainkaan kauluria.

Sarvet

Useilla Ceratopsidae-heimon lajeilla oli kaksi tai kolme sarvea. Nykyään sarvien käyttötarkoitus tiedetään. Niitä käytettiin puolustautumiseen esimerkiksi Tyrannosaurus Rexiä vastaan. Sarvia käytettiin myös parittelumenoissa lajikumppanien houkuttelemiseen. Urokset saattoivat myös käyttää sarviaan kamppailuissa toisiaan vastaan. Esimerkiksi Triceratopsilla oli kaksi pitkää ja suurta sarvea silmiensä yläpuolella ja yksi pieni nenäsarvi.

Papukaijamainen nokka

Kaikilla sarvinaamoilla oli myös vahva, papukaijamainen nokka, jolla lajit pystyivät murskaamaan sitkeää kasvillisuutta ravinnokseen.

Laumaeläiminä

On löydetty todisteita, että Ceratopsidae-heimon lajit olivat laumaeläimiä, sillä monien lajien luita on löydetty runsaasti samoista paikoista. Jos lauma oli uhattuna, lajit mahdollisesti suojasivat nuorempia ja vanhempia saman lajin yksilöitä keräytymällä niiden ympärille.

Luokittelu

Ceratopsidae-heimon dinosauruslajit olivat kehittyneimpiä ja viimeisiä sarvinaamoja.

Sarvinaamojen lähimpiä sukulaisia ovat Pachycephalosauria-osalahkon lajit, paksupääliskot. Molemmat kuuluvat Marginocephalia-ryhmään. Ensimmäiset sarvinaamat kehittyivät myöhäisjurakaudella, mutta alkoivat kehittyä monimuotoisemmiksi vasta myöhäisliitukaudella. Ensimmäinen sarvekas sarvinaama saattoi olla Zuniceratops. Sarvinaamat jaetaan useisiin osaryhmiin:

Fylogenia

Kladogrammi:

Cerapoda 

Lähteet

  1. 1 2 †Ceratopsia Mv.helsinki.fi. Viitattu 3.4.2019.
  2. 1 2 3 4 5 Murray, lily: Dinosaurukset, s. 76. Suomentanut Linteri, Sini. Nemo, 2017. ISBN 978-951-1-32747-9
  3. 1 2 3 Introduction to the Ceratopsians ucmp.berkeley.edu. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  4. ↑ The evolutionary history of the ceratopsian ‘horned’ dinosaurs | Natural History Museum Natural History Museum UK. Arkistoitu 3.4.2019. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  5. 1 2 Edwin H. Colbert: Evolution of the horned dinosaurs. Evolution, 1948-6, nro 2, s. 145–163. doi:10.1111/j.1558-5646.1948.tb02737.x Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. 1 2 3 Bob Strauss: Horned and Frilled Ceratopsian Dinosaurs ThoughtCo. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  7. 1 2 3 Horn Use in Triceratops (Dinosauria: Ceratopsidae): Testing Behavioral Hypotheses Using Scale Models. Palaeontologia Electronica. 2004. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Mary Halton: Triceratops may have had horns to attract mates BBC News. 21.3.2018. BBC. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Robert J. Knell, Dylan Wood, David W. E. Hone: Positive allometry for exaggerated structures in the ceratopsian dinosaur Protoceratops andrewsi supports socio-sexual signaling. Palaeontologia Electronica, 13.1.2016, nro 1, s. 1–13. doi:10.26879/591 ISSN 1094-8074 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. ↑ Ceratopsian | dinosaur group Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)