Charles Edward, saks. Leopold Carl Eduard Georg Albert Herzog von Sachsen-Coburg und Gotha (19. heinäkuuta 1884 – 6. maaliskuuta 1954) oli Ison-Britannian ja Irlannin prinssi ja Albanyn herttua vuoteen 1919 asti, Saksi-Coburg-Gothan herttua vuosina 1900–1918 sekä Saksi-Coburg-Gothan suvun päämies vuosina 1900–1950. Hän oli Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaan isoisä.
Charles Edward oli prinssi Leopoldin, Albanyn herttuan ja Waldeckin ja Pyrmontin prinsessa Helenin poika sekä kuningatar Viktorian pojanpoika. Isä kuoli suvussa periytyvään hemofilia B:hen neljä kuukautta ennen Charles Edwardin syntymää. Hänellä oli vanhempi sisar, prinsessa Alice, Athlonen kreivitär (1883–1981).
Vuonna 1900 hän peri 14-vuotiaana Saksi-Coburgin ja Gothan herttuakunnan setänsä Alfredin, Saksi-Coburgin ja Gothan herttuan kuoltua ja joutui muuttamaan vasten tahtoaan Saksaan. Siellä nuori prinssi sopeutui paikalliseen yläluokkaiseen elämäntapaan ja piireihin. Hän asui aluksi Stuttgartin linnassa Württembergin kuningas Vilhelm II:n kanssa. Keväällä 1900 hän muutti äitinsä ja sisarensa kanssa Potsdamiin, jossa he asuivat Villa Ingenheimissa. Hänen valtionhoitajansa alaikäisyyden aikana oli herttua Alfredin vävy herttua Ernst II zu Hohenlohe-Langenburg.
Keisarin Vilhemin laatimaan Eton Collegea käyneen prinssin koulutussuunnitelmaan kuului Preussin pääkadettikoulu vuosina 1901–1902; Bonnin yliopisto, jossa hän opiskeli oikeustiedettä ja valtiotiedettä vuonna 1903, yliopiston opiskelijakunnassa Corps Borussisas vuonna 1904 hän osallistui kiellettyyn kaksintaisteluun; hän suoritti oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1904 ja sai luutnantin arvon neljän kuukauden aikana 1. jalkaväkirykmentissä Potsdamissa sekä seurusteli Berliinin keisarillisessa hovissa. Tultuaan täysi-ikäiseksi hän nousi valtaan 19. heinäkuuta 1905. Herttua osoitti olevansa uskollinen keisarille ja ajattelevansa perustuslaillisesti. Pian hän antoi, vastoin liberaaleja periaatteitaan, periksi itsevaltaisille taipumuksilleen ja joutui riippuvaiseksi kahden hovinsa Gothan ja Coburgin kamariherroista, sotkeutuen siten kahden herttuakunnan välisiin kärkeviin poliittisiin konflikteihin.
Teatterin suurena ystävänä hän tuki aktiivisesti Coburgin ja Gothan hoviteattereita. Hän osoitti jo varhain kiinnostusta zeppeliini-ilmalaivoihin ja lentokoneisiin ja edisti Gothan herttuakunnan uutta ilmailuteollisuutta. Hän asui mieluiten kesäisin uusgoottilaisessa, restauroidussa Callenbergin linnassa lähellä Coburgia. Hänen suosikkiprojektinsa oli talviasuntona toimineen Veste Coburgin linnan laajentaminen ja palauttaminen keskiaikaiseen asuun, joka valmistui huomattavin kustannuksin vuosina 1908–1924.
Hänen asemansa Saksan armeijan upseerina ensimmäisessä maailmansodassa johti brittiläisten titteleiden riisumiseen vuonna 1919. Hän menetti valtansa molemmisssa herttuakunnissaan Gothassa ja Coburgissa Saksan vuoden 1918 vallankumouksen seurauksena. Hän ilmoitti "lakanneensa hallitsemasta", mutta ei luopunut valtaistuimestaan. Siitä lähtien hän työskenteli monarkian palauttamiseksi ja tuki avoimesti kaikkia "kansallisia" ja militaristisia pyrkimyksiä ja konferensseja, erityisesti Coburgissa.
Ensimmäisen maailmansodan aikaiset isänmaalliset tunnelmat pakottivat Karl Eduardin katkaisemaan kaikki perhesiteet Englannin ja Belgian kuningasperheisiin. Epäsuosiostaan huolimatta hän ei kuitenkaan kyennyt täysin voittamaan usein ilmaistuja, jopa perustuslaillisesti vahvistettuja, epäilyksiä englantilaisesta alkuperästään. Ilman komentoa hänet sijoitettiin usein länsi- ja itärintamalle.
Vuonna 1919 hän liitti Coburgin herttuan taide- ja tiedetalon laajat kokoelmat ja tilat Coburger Landesstiftungille, joka on edelleen olemassa. Samankaltainen, yhtä arvokas säätiö Gothalle perustettiin vasta Thüringenin osavaltion kanssa käydyn omaisuuskiistan jälkeen vuonna 1928 ja lopulta vuonna 1934; tämä Gotha-suvun säätiö menetettiin toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1945 pakkolunastuksen vuoksi.
Hän tapasi Freikorps-joukkojen johtajan kapteeni Ehrhardtin vuonna 1920 ja Adolf Hitlerin vuonna 1922 ja liittyi "Wiking"-liittoon, myöhemmin "Stahlhelmiin" (Teräskypärä) ja vuonna 1933 Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen. Vuosina 1934–1945 hän toimi Saksan Punaisen Ristin puheenjohtajana.
Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet määräsivät natsimieliselle prinssille valtavat sakot ja neuvostojoukot takavarikoivat suuren osan hänen maistaan. Gotha-suvun säätiöstä, joka käsitti useita linnoja, maatiloja, metsiä ja muuta omaisuutta, vain Neuvostoliiton vaikutuspiirin ulkopuolella olevat kiinteistöt säilyivät vuoden 1945 jälkeen. Amerikkalaiset internoivat Karl Eduardin vuosina 1945–1946. Hänen viimeiset vuotensa Coburgissa olivat sairauden, epäluottamuksen ja perhehuolien rasittamia.
Karkotettuna hän katsoi vuonna 1953 saksalaisen elokuvateatterin valkokankaalta, miten hänen sisarensa ja muut sukulaisensa juhlivat hänen serkkunsa Yrjö V:n pojantyttären Elisabetin kruunaamista Englannin kuningattareksi.
Hän meni 21-vuotiaana naimisiin prinsessa Viktoria Adelheid Helene Luise Marie Friederike von Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgin (1885–1970) kanssa 11. lokakuuta 1905 Glücksburgin linnassa Schleswigissä. He olivat tavanneet tanssiaisissa Berliinissä helmikuussa ja Karl Eduard oli saamiensa ohjeitten mukaan kosinut samana iltana ja kihlaus oli julkaistu saman tien. Viktoria Adelheidin vanhemmat olivat Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgin herttua Friedrich Ferdinand ja prinsessa Karoline Mathilde von Schleswig-Holstein-Sonderburg-Augustenburg. Hänen tätinsä oli keisarinna Augusta Viktoria.
Koska Charles Edwardilla katsottiin olleen "epäselvä" suhtautuminen naisiin, historioitsija Karena Urbachin mukaan hänen perheensä päätti, että hän tarvitsi järjestetyn avioliiton nuorena. Viktoria Adelheidin tädin aviomies, keisari Vilhelm II valitsi tämän Charles Edwardin morsiameksi. Hänen uskottiin olevan sopeutuvainen ja uskollinen Vilhelmin kuninkaalliselle suvulle. Viktoria Adelheidilla ei ollut ei-saksalaisia tai juutalaisia sukujuuria, mitä pidettiin yhtä tärkeänä kuin hänen uuden aviomiehensä brittiläissyntyisyyttä. Paikallislehti kommentoi, että herttuakunnan kansalaiset "ottavat aina mieluummin vastaan omaan heimoonsa syntyneen prinsessan maan äidiksi [herttuattareksi] kuin muukalaisen."
Heille syntyi viisi lasta:
Karl Eduardin nuorin tytär prinsessa Caroline Mathilde (22. kesäkuuta 1912 – 5. syyskuuta 1983) avioitui kolmesti. Ensimmäinen puoliso oli 14. joulukuuta 1931 alkaen kreivi, lentäjä Friedrich Wolfgang Otto zu Castell-Rüdenhausen (27. kesäkuuta 1906 – 11. kesäkuuta 1940). Heidän poikansa kreivi Conradin avioitui suomalaisen naisen kanssa vuonna 1961 tultuaan Suomeen opiskelemaan puutarhanhoitoa, joten suku siirtyi Suomeen.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
