Claudio Bravo edustamassa Chileä Maanosaliittojen cupissa 2017. | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Claudio Andrés Bravo Muñoz | ||
| Syntymäaika | 13. huhtikuuta 1983 | ||
| Syntymäpaikka | Buin, Chile | ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Pituus | 183 cm | ||
| Lempinimi | El Condor Chico | ||
| Junioriseurat | |||
| Colo-Colo | |||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2002–2006 | Colo-Colo | 123 | (0) |
| 2006–2014 | Real Sociedad | 229 | (1) |
| 2014–2016 | Barcelona | 70 | (0) |
| 2016–2020 | Manchester City | 29 | (0) |
| 2020–2024 | Betis | 56 | (0) |
| Yhteensä | 507 | (1) | |
| Maajoukkue | |||
| 2004–2024 | Chile | 150 | (0) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: | |||
| Miesten jalkapallo | |||
| Copa América | |||
| Chile 2015 | |||
| Yhdysvallat 2016 | |||
Claudio Andrés Bravo Muñoz (s. 13. huhtikuuta 1983 Buin) on chileläinen uransa päättänyt jalkapallomaalivahti. Hän pelasi 22 vuotta kestäneellä ammattilaisurallaan kotimaansa lisäksi yhteensä 15 kautta Espanjassa Real Sociedadin, FC Barcelonan ja Real Betisin joukkueissa sekä neljä kautta Englannissa Manchester Cityssä.
Bravo pelasi vuosina 2004–2024 Chilen maajoukkueessa 150 maaottelua. Hän voitti Copa Américan 2015 ja 2016.
Bravo on tunnetun chileläisseura Colo-Colon kasvatti. Edustusjoukkueessa hän teki ensiesiintymisensä vuonna 2002. Ykkösvahti Eduardo Lobosin loukkaannuttua päävalmentaja Jaime Pizarro antoi Bravolle mahdollisuuden, joka jäi kuitenkin lopulta lyhyeksi, jouduttuaan myös sairaslistalle.
Toivuttuaan loukkaantumisesta hän palasi joukkueen ykkösvahdiksi, Lobosin oltua vielä loukkaantuneena. Tämän jälkeen Bravo ei enää menettänyt paikkaansa ykkösvahdin paikalta. Vuonna 2006 hän voitti ensimmäisen pokaalinsa, kun joukkue eteni syyskaudella (Apertura) loppuotteluun, jossa se kohtasi Universidad de Chilen. Colo-Colo voitti ottelun lopulta rangaistuslaukauskilpailussa, jossa Bravo torjui ratkaisevan laukauksen.
Bravo siirtyi kaudeksi 2006–2007 espanjalaiseen Real Sociedadiin, jonka kanssa hän teki viisivuotisen sopimuksen. Hän (23) ja Asier Riesgo (23) olivat pääsarjakauden nuorin maalivahtikaksikko. Hän aloitti kauden penkiltä, mutta nosti itsensä kauden edetessä ykkösvahdiksi, pelaten lopulta 29 sarjaottelua. Ensimmäisen ottelunsa hän pelasi 22. lokakuuta 2006 ottelussa Mallorcaa vastaan. Hänen päästettyjen maalien keskiarvo oli 1.00, joka oikeutti viidenteen tilaan kauden parhaan maalivahdin tittelöissä. Kausi päättyi kuitenkin joukkueen osalta pettymykseen, kun se tippui maan pääsarjasta.
Seuraavalla kaudella 2007–2008 Riesgo palautti ykkösvahdin asemansa ja oli torjuntavastuussa kaikissa kauden 42 ottelussa. Riesgo lainattiin kaudeksi 2008–2009 Recreativo de Huelvaan ja näin Bravo nousi jälleen ykkösvahdiksi. Joukkue ei kuitenkaan pettymyksekseen onnistunut kauden jälkeen nousemaan maan pääsarjaan.
14. helmikuuta 2010 Bravo teki uransa ensimmäisen maalin, kun hän onnistui vapaapotkusta ottelussa Gimnàstic de Tarragonaa vastaan. Hieman tämän jälkeen hän loukkasi polvensa ottelussa Córdobaa vastaan.
Bravo pelasi Sociedadissa kaikkiaan 172 Primera Divisiónin ja 57 Segunda Divisiónin ottelua. Kaudella 2013−2014 hän pelasi Mestarien liigassa kaksi karsintakierroksen ja viisi lohkovaiheen ottelua.
28. toukokuuta 2014 lehdet uutisoivat Barcelonan päässeen sopimukseen Bravon kanssa hänen siirtymisestään katalonialaisseuraan tulevana kesänä 2014. Siirron toteutuminen vaati kuitenkin vielä Real Sociedadin hyväksynnän. 18. kesäkuuta 2014 Bravo allekirjoitti nelivuotisen sopimuksen Barcelonan kanssa. Hänestä maksettiin 12 miljoonan euron siirtokorvaus. Siirto toteutui siirtoikkunan auettua 1. heinäkuuta 2014.
Bravo pelasi päätöskierroksen ottelua lukuun ottamatta Barcelonan kaikki liigaottelut seuran voittaessa Espanjan-mestaruuden kaudella 2014−2015. Hänet valittiin sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Seuraavalla kaudella hän pelasi mestarijoukkueessa 32 ottelua. Lisäksi hän oli voittamassa seurajoukkueiden maailmanmestaruutta 2015 ja Supercopa de Españaa 2016.
25. elokuuta 2016 Bravo siirtyi englantilaiseen Manchester Cityyn neljävuotisella sopimuksella. Hän nousi heti Cityn ykkösmaalivahdiksi, mutta menetti paikkansa Willy Caballerolle helmikuun 2017 alussa. Bravo pelasi kauden aikana 22 valioliigaottelua. Seuraavaksi kaudeksi City hankki maalivahdikseen Ederson Moraesin ja Bravo pelasi Cityn mestaruuskaudella 2017−2018 vain kolme valioliigaottelua. Englannin liigacupissa hän pelasi kaikki ottelut Cityn voittaessa mestaruuden. Hän oli voittamassa myös Community Shieldiä 2018. Se jäi hänen kauden ainoaksi ottelukseen, sillä hänen akillesjänteensä repeytyi 20. elokuuta. Kaudella 2019–2020 hän pelasi neljä liigaottelua, joista yhden ykkösmaalivahti Edersonin terveysvaivojen ja kolme Edersonin ulosajon seurauksena. Hän pelasi voittoisan Community Shield -ottelun ja kaikki kuusi ottelua Cityn voittaessa liigacupin mestaruuden. Lisäksi hän pelasi neljä FA Cupin ja kaksi Mestarien liigan ottelua.
Elokuussa 2020 Bravo siirtyi espanjalaisseura Real Betisiin aluksi yksivuotisella sopimuksella. Ensimmäisellä kaudellaan Real Betisissä hän pelasi 20 Primera Divisiónin ottelua sekä yhden Copa del Reyn ottelun. Seuraavan kolmen kauden aikana hän pelasi yhteensä 36 Primera Divisiónin, 12 Eurooppa-liigan ja neljä Copa del Reyn ottelua.
27. elokuuta 2024 Bravo ilmoitti lopettavansa uransa.
Bravo teki ensiesiintymisensä Chilen maajoukkueessa vuoden 2004 Copa Américan ottelussa Paraguayta vastaan. Se oli hänen ainoa ottelunsa turnauksessa. Seuraavassa Copa Américassa vuonna 2007 hän pelasi neljä ottelua ja 2011 kolme ottelua. Hän pelasi Chilen kaikki neljä ottelua MM-kilpailuissa 2010 ja 2014.
Bravo pelasi kaikki ottelut Chilen voittaessa Copa Américan mestaruuden 2015 ja 2016. Kesällä 2017 hän pelasi kolme ottelua Chilen sijoittuessa toiseksi Maanosaliittojen cupissa. Copa Américassa 2021 Bravo pelasi kaikki Chilen viisi ottelua ja Copa Américassa 2024 hän pelasi kaksi ottelua. Kesän 2024 Copa Américan toinen alkulohko-ottelu Argentiinaa vastaan jäi hänen viimeiseksi maaottelukseen.
Bravosta tuli maajoukkueen kapteeni Marcelo Salasin päätettyä pelaajauransa. Bravo pelasi kaikkiaan 150 maaottelua.
1 Bravo | 2 Mena | 3 Albornoz | 4 Isla | 5 Silva | 6 Fuenzalida | 7 Sánchez | 8 Vidal | 9 Pinilla | 10 Valdivia | 11 Vargas | 12 Garcés | 13 Rojas | 14 Fernández | 15 Beausejour | 16 Pizarro | 17 Medel | 18 Jara | 19 Gutiérrez | 20 Aránguiz | 21 Díaz | 22 Henríquez | 23 Herrera | Valmentaja Sampaoli