Cockerspanieli

Cockerspanieli
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Maailmalla erittäin yleinen
Rodun syntyaika 1930-luku
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö seurakoira, metsästyskoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta ja 3 kuukautta
Muita nimityksiä Cocker Spaniel, English Cocker Spaniel, Cocker, kokkeri, cockeri, cocker spaniel anglais, cocker spaniel inglés, inglise kokkerspanjel
FCI-luokitus ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
alaryhmä 2 Ylösajavat koirat
#5
Ulkonäkö
Paino uros 13–15 kg
narttu 12–15 kg
Säkäkorkeus uros 38–43 cm
narttu 38–41 cm
Väritys useita eri värejä, esimerkiksi musta, punainen, valkokirjava ja pilkuttunut. Yksivärisillä ei valkoista hyväksytä muualla kuin rinnassa.

Cockerspanieli (engl. English Cocker Spaniel) on englantilainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) luokituksen mukaan ryhmään 8 (noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat) ja alaryhmään ylösajavat koirat.

Joskus rotua kutsutaan englannin kielessä "englannincockerspanieliksi", jotta sitä ei sotkettaisi amerikancockerspanieliin. Cockerspanieli rotuna jakautuu näyttely- ja käyttölinjoihin. Linjojen jakautuminen johtuu erilaisista painotuksista jalostuksessa. Näyttelylinjaisten jalostuksessa painotetaan enemmän ulkomuotoa ja käyttölinjaisten jalostuksessa käyttöominaisuuksia. Valtaosa cockerspanieleista Suomessa on näyttelylinjaisia.

Ulkonäkö

Cockerspanieli on pienikokoinen ja sopusuhtainen. Koiran silmien tulisi olla tumman väriset ja korvien alas sijoittuneet. Cockerspanielin häntä on perinteisesti typistetty, mutta Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa hännän typistäminen on nykyisin kielletty.

Cockerspanielin väreissä karkea jako tehdään yksiväristen ja kirjavien cockereiden kesken. Yksiväriset voivat olla joko punaisia (sävyt ja värin syvyys vaihtelee), mustia tai maksanruskeita. Yksivärisillä sallitaan vain pieni valkoinen merkki rinnassa. Yksivärisiin kuuluvat myös tan-merkkejä kantavat cockerit. Black & tanilla on musta turkki punaisin merkein ja liver tanilla ruskea turkki punaisin merkein.

Kirjavia ovat sekä puhtaasti kaksiväriset (mustavalkoinen, liver-valkoinen ja punavalkoinen) että roanit (blue roan, orange roan, lemon roan, liver roan), joissa vaaleaan (esimerkiksi valkoiseen) turkin osaan on sekoittunut tummaa (esimerkiksi mustaa tai punaista). Kirjavissa tan-värinä löytyy blue roan tan. Turkiltaan valkopohjaista cockeria, jolla on sekä mustia että punaisia laikkuja, kutsutaan nimellä tricolor.

Luonne ja käyttäytyminen

Musta cockerspanieli

Rotumääritelmän mukaan ihanteellinen cockerspanieli on lempeä, touhukas ja miellyttämisenhaluinen. Parhaimmillaan cockerspanielista saa tasapainoisen koko perheen koiran ja tarvittaessa toimiva käyttökoiran. Rotuyhdistyksen käyttäytymiskyselyssä vieraisiin aikuisiin suhtautui innokkaasti ja ystävällisesti 70 % cockerspanieleista ja vain 1 % suhtautui aggressiivisesti. Kyselyyn vastanneista yli 80 % piti koiraansa enimmäkseen rohkeana. Noin 60 % cockerspanieleista lähti jahtaamaan riistaa ollessaan vapaana.

Yleisimmät käytösongelmat rodulla ovat kyselyn mukaan resurssiaggressiivisuus, eroahdistus, arvaamattomuus ja ääniarkuus. Eroahdistusta koki noin 16 % kyselyyn vastanneista koirista.

Käyttötarkoitus

Cockerspanielin alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia metsästyksessä ylösajavana koirana tiheäkasvuisessa maastossa. Nykyisin merkittävä osa koirista toimii lähinnä seurakoirina. Metsästyksessä koiran tehtävä on etsiä riistaa nenätyöskentelyllä. Havaitessaan riistan cockerspanieli ajaa sen liikkeelle ja pysähtyy sitten itse. Metsästäjän ammuttua riistan koira käy noutamassa sen. Rodun käyttöominaisuuksia mitataan spanielien metsästyskokeella, jossa on kaksi elävän riistan koemuotoa: maalintukoe ja vesilintukoe. Cockerspanieleilla on myös osallistumisoikeus spanielien taipumuskokeeseen, jossa mitataan spanieliroduille tyypillisiä käyttöominaisuuksia, luonnetta ja käyttäytymistä.

Alkuperä

Cockerspanieli romanialaisessa postimerkissä.

Spanielin sukuisia koiria on käytetty Euroopassa metsästyksessä jo tuhat vuotta sitten. Keltit tai irlantilaiset veivät näitä koiria Britteinsaarille. Erot rotujen välille syntyivät metsästettävien lajien mukaan: lehtokurpan (engl. woodcock) metsästyksessä hyviä yksilöitä alettiin kutsua "cockingspanieleiksi". Kielentutkijat ovat löytäneet spanieliksi tulkitun sanan 1300-luvulta peräisin olevasta lakitekstistä. Ensimmäisen kerran itse sana "spanieli" esiintyy 1320-luvulta peräisin olevassa runossa. Lintukoiria käsittelevässä, 1790-luvulla ilmestyneessä kirjassa mainitaan ensimmäisen kerran sana "cocker". Omaksi rodukseen cockerspanieli virallistettiin vuonna 1901.

Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että cockerspanielin läheisimmät sukulaisrodut ovat fieldspanieli, amerikancockerspanieli ja englanninspringerspanieli.

Rotu maailmalla

Cockerspanielin alkuperämaassa Isossa-Britanniassa 2020-luvulla pentuja on rekisteröity vuosittain noin 22000-39000. Rekisteröintimäärät ovat olleet laskusuuntaiset. Rekisteritietojen mukaan vuonna 2025 cockerspanieli oli 35:nneksi suosituin koirarotu Yhdysvalloissa. Saksassa niitä on rekisteröity 2020-luvulla noin 650-900 vuosittain. Vuonna 2025 Ranskassa uusia cockerspanieleita rekisteröitiin noin 7500.

Suomeen ensimmäiset cockerspanielit tulivat 1930-luvulla, ja 1950-luvusta lähtien rotu on ollut yksi Suomen suosituimpia. Cockerspanieli oli vuonna 2025 Suomen seitsemänneksi rekisteröidyin rotu oltuaan vuonna 1972 kolmanneksi rekisteröidyin. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi noin 700–800 cockerspanielin pentua vuosittain.

Terveys

Cockerspanielin keskimääräinen elinikä on 10 vuotta ja 3 kuukautta, kun katsotaan vuosina 2010-2025 Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään kuolleeksi ilmoitettuja koiria. Yleisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, kasvainsairaudet ja maksan sekä ruoansulatuskanavan sairaudet. Cockerspanielin merkittävimpiä terveysongelmia ovat muun muassa ihotulehdukset, korvatulehdukset, selkäsairaudet, lonkkaniveldysplasia ja muutamat silmäsairaudet.

Cockerspanielilla esiintyy keskimääräistä enemmän korvatulehduksia verrattuna muihin koiriin. Myös erilaiset ihopoimujen tulehdukset ovat rodulla tavallisia ja cockerspanielilla niitä esintyy erityisesti huulipoimuissa. Yksi atopian oireista on toistuvat korvatulehdukset ja ihotulehdukset. Cockerspanielilla on myös muita koirarotuja suurempi riski sairastua Addisonin tautiin.

Cockerspanieli on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä rötgenkuvista. Tämä retrogeeni nostaa välilevysairauden riskin jopa 5–15 -kertaiseksi. Välilevyntyrä voi vaatia leikkaushoidon ja pahimmissa tapauksissa se voi johtaa eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Cockerspanieleilla CDDY-retrogeenin esiintymisfrekvenssi on noin 95 %. Ruotsalaisen vakuutusyhtiö Agrian mukaan rodulla esiintyy selkäsairauksiin liittyviä eläinlääkärikäyntejä enemmän kuin koirilla keskimäärin.

Cockerspanielin pentuja

Noin 76 %:lla cockerspanieleista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikon arvosanat A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa (arvosanat D ja E) esiintyy vain 5 %:lla rodun edustajista. Erilaisista silmäsairauksista rodulle tavallisimpia ovat kuivasilmäisyys, ylimääräiset ripset (distichiasis), kaihi, puutteellinen kyynelkanavan aukko sekä silmäluomen ulospäin ja sisäänpäin kiertyminen (ektropion ja entropion). Agrian mukaan cockerspanielilla esiintyy keskimääräistä koirarotua enemmän eläinlääkärikäyntejä liittyen silmäsairauksiin. Rodun PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla astutushetkellä 24 kuukautta vanhempi.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Cockerspanielit ovat karkeasti yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli noin 6 %. Kun serkukset, joilla ei ole muuta yhteistä sukua, saavat jälkeläisen, sen sisäsiittoisuusluku on 6,25 %. Vastaavassa tilanteessa täyssisarusten jälkeläisen luku on 25 %, joka vastaa keskimääräisen koirarodun sisäsiittoisuuslukua geenitutkimuksissa. Cockerspanielin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 28 %.

Katso myös