Cockerspanieli (engl.English Cocker Spaniel) on englantilainenkoirarotu, joka kuuluu FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) luokituksen mukaan ryhmään 8 (noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat) ja alaryhmään ylösajavat koirat. Se oli vuonna 2025 Suomen seitsemänneksi rekisteröidyin rotu oltuaan vuonna 1972 kolmanneksi rekisteröidyin. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi noin 700–800 cockerspanielin pentua vuosittain.
Joskus rotua kutsutaan englannin kielessä "englannincockerspanieliksi", jotta sitä ei sotkettaisi amerikancockerspanieliin. Cockerspanieli rotuna jakautuu näyttely- ja käyttölinjoihin. Linjojen jakautuminen johtuu erilaisista painotuksista jalostuksessa. Näyttelylinjaisten jalostuksessa painotetaan enemmän ulkomuotoa ja käyttölinjaisten jalostuksessa käyttöominaisuuksia. Valtaosa cockerspanieleista Suomessa on näyttelylinjaisia.
Ulkonäkö
Cockerspanieli on pienikokoinen ja sopusuhtainen. Koiran silmien tulisi olla tumman väriset ja korvien alas sijoittuneet. Cockerspanielin häntä on perinteisesti typistetty, mutta Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa hännän typistäminen on nykyisin kielletty.
Cockerspanielin väreissä karkea jako tehdään yksiväristen ja kirjavien cockereiden kesken. Yksiväriset voivat olla joko punaisia (sävyt ja värin syvyys vaihtelee), mustia tai maksanruskeita. Yksivärisillä sallitaan vain pieni valkoinen merkki rinnassa. Yksivärisiin kuuluvat myös tan-merkkejä kantavat cockerit. Black & tanilla on musta turkki punaisin merkein ja liver tanilla ruskea turkki punaisin merkein.
Kirjavia ovat sekä puhtaasti kaksiväriset (mustavalkoinen, liver-valkoinen ja punavalkoinen) että roanit (blue roan, orange roan, lemon roan, liver roan), joissa vaaleaan (esimerkiksi valkoiseen) turkin osaan on sekoittunut tummaa (esimerkiksi mustaa tai punaista). Kirjavissa tan-värinä löytyy blue roan tan. Turkiltaan valkopohjaista cockeria, jolla on sekä mustia että punaisia laikkuja, kutsutaan nimellä tricolor.
Luonne ja käyttäytyminen
Musta cockerspanieli
Luonteeltaan ihanteellinen cockerspanieli on lempeä, vilkas, omistajaansa syvästi kiintyvä, helposti koulutettava ja tasapainoinen koko perheen koira ja tarvittaessa toimiva käyttökoira. Rotuyhdistyksen käyttäytymiskyselyssä vieraisiin aikuisiin suhtautui innokkaasti ja ystävällisesti 70% cockerspanieleista ja vain 1% suhtautui aggressiivisesti. Yleisimmät käytösongelmat rodulla ovat kyselyn mukaan resurssiaggressiivisuus, eroahdistus, arvaamattomuus ja ääniarkuus.
Käyttötarkoitus
Cockerspanielin alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia metsästyksessä ylösajavana koirana tiheäkasvuisessa maastossa. Nykyisin merkittävä osa koirista toimii lähinnä seurakoirina. Metsästyksessä koiran tehtävä on etsiä riistaa nenätyöskentelyllä. Havaitessaan riistan cockerspanieli ajaa sen liikkeelle ja pysähtyy sitten itse. Metsästäjän ammuttua riistan koira käy noutamassa sen. Rodun käyttöominaisuuksia mitataan spanielien metsästyskokeella, jossa on kaksi elävän riistan koemuotoa: maalintukoe ja vesilintukoe. Cockerspanieleilla on myös osallistumisoikeus spanielien taipumuskokeeseen, jossa mitataan spanieliroduille tyypillisiä käyttöominaisuuksia, luonnetta ja käyttäytymistä.
Alkuperä
Cockerspanieli romanialaisessa postimerkissä.
Spanielin sukuisia koiria on käytetty Euroopassa metsästyksessä jo tuhat vuotta sitten. Keltit tai irlantilaiset veivät näitä koiria Britteinsaarille. Erot rotujen välille syntyivät metsästettävien lajien mukaan: lehtokurpan (engl.woodcock) metsästyksessä hyviä yksilöitä alettiin kutsua "cockingspanieleiksi". Kielentutkijat ovat löytäneet spanieliksi tulkitun sanan 1300-luvulta peräisin olevasta lakitekstistä. Ensimmäisen kerran itse sana "spanieli" esiintyy 1320-luvulta peräisin olevassa runossa. Lintukoiria käsittelevässä, 1790-luvulla ilmestyneessä kirjassa mainitaan ensimmäisen kerran sana "cocker". Omaksi rodukseen cockerspanieli virallistettiin vuonna 1901. Suomeen ensimmäiset cockerspanielit tulivat 1930-luvulla, ja 1950-luvusta lähtien rotu on ollut yksi Suomen suosituimpia.
Cockerspanielin keskimääräinen elinikä on 10 vuotta. Yleisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet, sydänsairaudet ja kasvainsairaudet. Cockerspanielin yleisimpiä terveysongelmia ovat lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, selkäsairaudet, atopia, allergiat ja korvatulehdukset.
Noin 76%:lla rodun edustajista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikon arvosanat A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa (arvosanat D ja E) esiintyy vain 5%:lla rodun edustajista. Erilaisista silmäsairauksista rodulle tavallisimpia ovat kuivasilmäisyys, ylimääräiset ripset (distichiasis), kaihi, puutteellinen kyynelkanavan aukko sekä silmäluomen ulospäin ja sisäänpäin kiertyminen (ektropion ja entropion). Rodun PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla astutushetkellä 24 kuukautta vanhempi.
Viime vuosina rodun selän terveys on alkanut herättää enemmän huomiota, sillä cockerspanieli on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä rötgenkuvista. Tämä retrogeeni nostaa välilevysairauden riskin jopa 5–15 -kertaiseksi. Välilevyntyrä voi vaatia leikkaushoidon ja pahimmissa tapauksissa se voi johtaa eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa cockerspanieleista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.
Cockerspanielin pentuja
Rodun edustajat ovat alttiita sairastumaan korvatulehduksiin isojen luppakorviensa takia ja lisäksi rodun edustajilla esiintyy keskimääräistä enemmän atopiaa ja allergiaa. Atopiaan saattaa liittyä toistuvia tulehduksia korvissa, tassuissa ja huulipoimuissa. Cockerspanielilla on myös muita koirarotuja suurempi riski sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan ja Addisonin tautiin.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Cockerspanielit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10%. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25% ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25%, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Cockerspanielin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 28%.
↑Heidi G. Parker, Dayna L. Dreger, Maud Rimbault, Brian W. Davis, Alexandra B. Mullen, Gretchen Carpintero-Ramirez, Elaine A. Ostrander:Genomic Analyses Reveal the Influence of Geographic Origin, Migration, and Hybridization on Modern Dog Breed Development.Cell Reports,2017-04, 19. vsk, nro 4, s. 697–708.doi:10.1016/j.celrep.2017.03.079Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Petra Bizikova, Domenico Santoro, Rosanna Marsella, Tim Nuttall, Melissa N. C. Eisenschenk, Cherie M. Pucheu‐Haston:Review: Clinical and histological manifestations of canine atopic dermatitis.Veterinary Dermatology,2015-04, 26. vsk, nro 2, s. 79.doi:10.1111/vde.12196ISSN0959-4493Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Bruce Fogle:Koiran vaivat, s. 331.Helsinki:Perhemediat Oy, 2002.ISBN952-5529-03-7suomi
↑J. M. Hanson, K. Tengvall, B. N. Bonnett, Å Hedhammar:Naturally Occurring Adrenocortical Insufficiency--An Epidemiological Study Based on a Swedish-Insured Dog Population of 525,028 Dogs.Journal of Veterinary Internal Medicine,2016, 30. vsk, nro 1, s. 76–84.PubMed:26683136doi:10.1111/jvim.13815ISSN1939-1676Artikkelin verkkoversio.
↑Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun:The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds.Canine Medicine and Genetics,2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12.PubMed:34852838doi:10.1186/s40575-021-00111-4ISSN2662-9380Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Englanti, 
Iso-Britannia
