
Welsh corgi on koirarotu, joka jakaantuu kahteen alarotuun: welsh corgi pembrokeen ja welsh corgi cardiganiin. Rotu on kotoisin Walesista – Pembroke ja Cardigan ovat Walesin paikkakuntia.
Cardigan on yleisesti ottaen hieman rotevampi ja suurikokoisempi kuin pembroke. Corgin, varsinkin cardiganin, pystykorvat ovat suuret. Karva on keskipitkää. Cardiganin häntä on pitkä ja näyttävä. Monissa maissa pembroken häntä typistetään, ellei koira synny luonnostaan töpöhäntäisenä. Suomessa koirien häntien typistäminen on kuitenkin kiellettyä.
Corgeja on alun perin käytetty paimentamiseen, mutta niitä näkee nykyisin hyvin harvoin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Kahden corgirodun välillä luonteessa on jonkin verran eroa: pembroke on cardigania vilkkaampi ja sähäkämpi luonteeltaan. Cardigan saattaa olla hieman pidättyväinen uusia ihmisiä kohtaan. Rotujärjestön tekemässä kyselyssä on tullut ilmi, että welsh corgi pembroke sekä cardigan ovat tyypillisesti herkkähaukkuisia.
Rodun kotimaassa Isossa-Britanniassa welsh corgi cardiganin pentuja on rekisteröity vain noin sata vuosittain. Rotu on Ison-Britannian kenneljärjestön Royal Kennel Clubin haavoittuvaisten koirarotujen listalla, johtuen pienistä rekisteröintimääristä ja laskevasta suosiosta. Uusia welsh corgi pembrokeja on rekisteröity vuosittain keskimäärin 800. Suomessa 2020-luvulla on rekisteröity pembroken pentuja keskimäärin 200 vuosittain ja cardiganin 300 vuosittain.

Welsh corgi keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, selkäsairaudet sekä luusto- ja nivelsairaudet. Corgeille tyypillisiä terveysongelmia ovat muun muassa kyynärnivelen inkongruenssi, lonkkaniveldysplasia, välilevyntyrät, muutamat silmäsairaudet ja synnytysongelmat.
Welsh corgi pembroket ovat lyhytjalkaisia koiria, joka johtuu CDPA-geenimutaatiosta. Lyhyet raajat (erityisesti eturaajat) voivat olla eriasteisesti kiertyneet ja taipuneet. Lyhytraajaisille koirille mahdollisessa, ns. valgus-asennossa etutassut kääntyvät ulospäin ja ranteet taipuvat sisäänpäin. Lisäksi kyynärnivelen nivelpinnat voivat muodostua epäyhtenäisiksi (inkongruenssi). Vähintään kohtalaista kyynärnivelen inkongruenssia (Suomen Kennelliiton asteikolla 2 tai huonompi) esiintyy noin 20 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2021–2025 tutkittuja welsh corgi pembrokeja. Inkongruenssi saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Luuston sairauksista toinen hyvin huolestuttava on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 22 %:lla welsh corgi pembrokeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 36 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).
Welsh corgi pembrokeilla selkäsairaudet on hyvin yleisiä ja noin 5% rodun edustajista menehtyy selkäsairauteen. Rotu on kondrodystrofinen. Retrogeeni 2-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä rötgenkuvista, sekä välilevyntyrään. Välilevyntyrä voi pahimmillaan johtaa halvaantumiseen ja eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa welsh corgi pembrokeista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja verkkokalvon kehityshäiriöitä (RD). Welsh corgi pembroken PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, selkälausunto ja silmälausunto. Synnytysongelmat ovat rodulle hyvin tavallisia ja jopa 40% synnytyksistä päätyy keisarileikkaukseen.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Welsh corgi pembroket ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Welsh corgi pembroken jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 25 %.

Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Erityisesti selkäsairaudet laskevat rodun keskimääräistä elinikää. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, selkäsairaudet sekä luusto- ja nivelsairaudet. Welsh corgi cardiganille tyypillisiä terveysongelmia ovat muun muassa kyynärnivelen inkongruenssi, lonkkaniveldysplasia, välilevyntyrä ja muutamat silmäsairaudet. Cardiganien PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, selkälausunto ja silmälausunto.
Perinnöllisistä silmäsairauksista cardiganeilla esiintyy hieman kaihia, sarveiskalvohaavoja ja verkkokalvon etenevää surkastumista (PRA). Suomen cardiganeista ei ole löytynyt vielä ainoatakaan PRA-tapausta, kaihia on todettu muutamilla. Alttius PRA:lle voidaan todeta DNA-testillä.
Welsh corgi cardiganit ovat myös lyhytjalkaisia koiria, joka johtuu CDPA-geenimutaatiosta. Kyynärnivelen nivelpinnat voivat muodostua epäyhtenäisiksi (inkongruenssi). Vähintään kohtalaista kyynärnivelen inkongruenssia (Suomen Kennelliiton asteikolla 2 tai huonompi) esiintyy noin 15 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2021–2025 tutkittuja welsh corgi cardiganeja. Inkongruenssi saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Luuston sairauksista toinen hyvin huolestuttava on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 12 %:lla welsh corgi cardiganeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 50 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).
Welsh corgi cardiganeilla selkäsairaudet on hyvin yleisiä ja yli 10% rodun edustajista menehtyy selkäsairauteen. Rotu on kondrodystrofinen. Retrogeeni 2-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Valtaosa welsh corgi cardiganeista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.
Welsh corgi cardiganit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Welsh corgi cardiganin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut myös 25 %.