Diklooridifenyylitrikloorietaani

Tämä artikkeli kertoo hyönteismyrkystä. Muita merkityksiä varten katso DDT (täsmennyssivu).
DDT
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1-kloori-4-[2,2,2-trikloori-1-(4-kloorifenyyli)etyyli]bentseeni
Muut nimet Dikloori-difenyyli-trikloorietaani
CAS-numero 50-29-3
PubChem CID 3036
SMILES C(C(Cl)(Cl)Cl)(C1=CC=C(Cl)C=C1)C2=CC=C(Cl)C=C2
Ominaisuudet
Molekyylikaava C14H9Cl5
Moolimassa 354,5 g/mol
Sulamispiste 109 °C (382,15 K)
Kiehumispiste 260 °C (533,15 K)
Tiheys 1,6 g/cm3

Täystuho-hyönteismyrkkyrasia, jossa DDT:tä 6%.
Yhdysvaltalaiset sotilaat demonstroivat DDT:n käsiruiskutusta.
DDT-mainos 1940-luvulta.

Diklooridifenyylitrikloorietaani (DDT, C14H9Cl5) on 1900-luvulla suosittu, nykyään useimmissa maissa kielletty hyönteismyrkky. Se oli ensimmäisiä moderneja hyönteismyrkkyjä, joka otettiin käyttöön toisen maailmansodan alkupuolella. DDT:n maine muuttui maailmanlaajuisesta pelastajasta hylkiöksi Rachel Carsonin vuoden 1962 kirjan Äänetön kevät (engl. Silent Spring) myötä.

Historia

Vuonna 1939 havaittiin, että DDT oli tehokas hyönteismyrkky, mutta vasta toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli tärkeä aine tuhohyönteisten torjunnassa. Toisen maailmansodan aikana Saksa kehitti DDT:n kaltaisen hyönteismyrkyn, DFDT:n.

Sveitsiläinen kemisti Paul Hermann Müller sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1948 keksittyään DDT:n toimivan hyönteismyrkkynä – itse yhdiste oli kehitetty jo 1874. DDT:tä käytettiin ennen kaikkea hävittämään hyttysiä, koska haluttiin torjua niiden levittämiä tauteja kuten malariaa. Suomessa DDT:tä markkinoitiin aikanaan Täystuho-kauppanimellä. Hyönteismyrkkynä DDT korvasi lyijyvetyarseenia, joka sisältää ihmisen terveydelle haitallista lyijyä.

Ennen DDT:n käyttöaihetta hyönteismyrkkynä Yhdysvalloissa oli malariaongelma etelävaltioiden alueella. Vuosina 1947–1951 malaria kyettiin valtiollisen ohjelman puitteissa hävittämään Yhdysvalloista DDT-ruiskutusten avulla. Ohjelmaa hoitanut virasto keskittyi sen jälkeen malariatilanteen seurantaan Yhdysvalloissa ja avun tarjoamiseen malarian hävittämiseksi tai kontrolloimiseksi kehitysmaissa.

DDT oli aluksi suuri menestys. Britit raportoivat hävittäneensä malarian Ceylonista DDT:n avulla. Kun ainetta alettiin käyttää laajasti, maataloudessa huomattiin kuitenkin, että hyönteiset tulivat varsin nopeasti vastustuskykyisiksi DDT:lle.

Rachel Carson julkisti kirjassaan Äänetön kevät tutkimustuloksia, joiden mukaan altistuminen DDT:lle on yhteydessä syöpään ja aiheuttaa linnuilla ongelmia lisääntymisessä, koska se ohentaa munankuoria. Suomessa havaittiin, että ravintoketjun huipulla elävät merikotka ja muuttohaukka kärsivät näistä vaikutuksista. Carsonin tutkimustulokset kyseenalaistettiin ensin. Vasta myöhemmin, osaltaan DDT:n ansiosta, opittiin ravintoketjussa rikastumisen käsite.

Syyskuussa 2006 Maailman terveysjärjestö alkoi suositella 20 vuoden tauon jälkeen uudelleen DDT:n käyttöä hyönteismyrkkynä malaria-alueilla. WHO:n mukaan DDT on tehokkain malarian torjuja.

DDT:n kieltäminen eräissä maissa

Kemialliset ominaisuudet

DDT on väritöntä, kiteistä tai valkoista jauhetta, joka liukenee herkästi rasvoihin mutta huonosti veteen. Hyönteisillä se sitoutuu hermosolun aksonin pinnalla oleviin proteiineihin, jotka muodostavat hermoimpulssia kuljettavia jänniteherkkiä natriumkanavia. DDT-molekyylin tarttuminen proteiiniin pakottaa natriumkanavan auki, jolloin hermosolu johtaa sähköä jatkuvasti. Seurauksena on voimakkaita pakkoliikkeitä ja lopulta kuolema. Joillekin hyönteisille kehittyy mutaatio natriumkanavageenissä, mikä tekee niistä immuuneja DDT:lle ja vastaaville hyönteismyrkyille.

Vaarallisuus

DDT ei ole niinkään akuutisti vaarallinen; esimerkiksi kerta-altistuminen ei aiheuta hengenvaaraa. Sen sijaan se vaikuttaa hormonitoimintaan ja kertyy maksaan ja munuaisiin. Kokeita ihmisille haitallisista vaikutuksista ei ole kuitenkaan koskaan toistettu.

DDT on kielletty useimmissa maissa ympäristövaikutustensa takia. DDT:stä rikastuu ravintoketjussa hormoninkaltaisia DDE:tä ja DDD:tä, joiden on eläinkokeilla todettu aiheuttavan syöpää.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Lyhenneluettelo, Kotus
  2. 1 2 3 DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 20.7.2010.
  3. ↑ Kero, Reino: Höyrykoneesta geeniteknologiaan, s. 1101–1102. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
  4. ↑ DDT: From miracle chemical to banned pollutant (Arkistoitu – Internet Archive) Swiss Info
  5. ↑ Täit, nuo herkät ja kiehtovat eläimet Pellervo
  6. ↑ Schick, T. & Flatt, C.: How A Banned Chemical Helped Clean Up Washington’s Orchards Oregon Public Broadcasting (OPB). 12.10.2015. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Elimination of Malaria in the United States (1947 — 1951) Centers for Disease Control and Prevention – CDC. 23.7.2018. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Tren, R. & Bate, R.: Malaria and the DDT Story (s. 36) The Institute of Economic Affairs. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 6.8.2013.
  9. ↑ DDT - A Brief History and Status Pesticides. US EPA. Arkistoitu 22.9.2013. Viitattu 6.8.2013.
  10. ↑ Alén, R.: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 89. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  11. ↑ Merikotka Saaristomerellä Luontoon.fi. Metsähallitus. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 6.8.2013.
  12. ↑ Muuttohaukka toipuu ympäristömyrkyistä Luonnonsuojeluliitto. Arkistoitu 18.7.2013. Viitattu 6.8.2013.
  13. ↑ Valtonen, V.: Pumpuliin kääritty petos Turun Sanomat. 7.5.2011. Arkistoitu 28.9.2019. Viitattu 29.9.2019.
  14. ↑ WHO Backs Use of DDT Against Malaria NPR 2006
  15. ↑ WHO suosittaa DDT:tä malarian torjuntaan 26.9.2006. Yle.
  16. ↑ Diklooridifenyylitrikloorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 6.8.2013
  17. ↑ DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 6.8.2013.
  18. ↑ Davies, T. G. E., Field, L. M., Usherwood, P. N. R. & Williamson, M. S.: DDT, pyrethrins, pyrethroids and insect sodium channels IUBMB Life. 2007. NCBI. doi:10.1080/15216540701352042 Viitattu 6.8.2013. (englanniksi)
  19. ↑ Dick Taverne: The March of Unreason: Science, Democracy and the New Fundamentalism.
  20. ↑ DDT and its metabolite DDE alter steroid hormone secretion (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ DDT (Arkistoitu – Internet Archive) Eco USA

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla