| Daodejing | |
|---|---|
| 道德經 | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Laozi |
| Kieli | kiina |
| Genre | filosofia |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Pekka Ervast |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Daodejing (道德經 pinyin: Dàodéjīng; Wade-Giles: Tao te ching) , ”Tien (dao) ja hyveen (de) klassikko (jing)” on Laozin kirjoittamana pidetty uskonnollis-filosofinen teos. Daodejingiä pidetään on yhtenä tärkeimmistä kiinalaista kosmogoniaa käsittelevistä tutkielmista ja taolaisuuden keskeisenä teoksena. Teos tunnetaan myös nimellä Dedaojing sekä väitetyn kokoajansa mukaan nimellä Laozi.
Tyylillisesti Daodejingin runoissa on piirteitä, jotka viittaavat varhaiseen klassiseen runouteen ja erityisesti 6.–5. vuosisadan eaa. filosofiseen ilmapiiriin. Muoto muistuttaa ajoittain Shijingin (詩經, Laulujen kirja) tyyliä. Vaikka Shijingin runot eivät ole filosofisia samalla tavalla kuin Daodejing, molemmissa esiintyy lyhyitä ja rytmiltään säännönmukaisia säkeitä, luonnonläheistä symboliikkaa ja kokemuksen tiivistämistä runolliseen muotoon. Xiaogan Liu on korostanut, että juuri nämä runolliset piirteet kytkevät Daodejingin läheisesti Shijingin traditioon. Hän näkee Daodejingin syntyneen ympäristössä, jossa Shijingin kaltaiset runot olivat yhä kulttuurinen normi, eli viimeistään Kevättä ja syksyä -kauden (770–476 eaa.) lopulla.
Teoksen vanhimmat fragmentit (noin 40 % nykymuotoisesta teoksesta) kuuluvat Guodianin bambuliuskateksteihin noin vuodelta 300 eaa. Varhaisin tunnettu kokonainen versio on Hunanin provinssista Mawangduista (馬王堆) löytynyt silkille kirjoitettu versio, joka on ajoitettu vuodelle 168 eaa. Tässä versiossa teoksen nimi on Dedaojing. Daodejingistä on löydetty myös Tang-kauden (618–907) aikaiset kiveen kaiverretut versiot vuosilta 708 ja 738. Näistä jälkimmäinen on Xuanzong-keisarin teetättämä "virallinen" versio.
Daodejing on verrattain lyhyt, noin viiden tuhannen kirjoitusmerkin pituinen teksti, joka koostuu 81 osiosta jotka jaetaan yleensä kahteen osaan: dao (道 "tie") ja de (德, yleensä käännetty "hyveeksi").
Kirja kuvaa daoa, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla, ja ohjaa toimimaan sopusoinnussa daon kanssa. Dao on ikään kuin tapa millä asiat ikuisesti toimivat. Wuwei on keskeinen käsite daossa, se merkitsee teotonta toimintaa. Vaikkei mitään tehdä, ei silti mitään jää tekemättä, sillä aineeton ei-olevainen ikuisesti toimii ja synnyttää, eikä sitä aineettomuutensa vuoksi mikään voi vaurioittaa tai hävittää. Toinen keskeinen käsite on ”veistämätön puu”, joka tarkoittaa lähinnä alkutilaa, yksinkertaisuutta.lähde?
Suomalaisten taolaisuuden tuntijoiden Pertti ja Kai Niemisen mukaan kirja on ollut tärkeä kautta vuosisatojen, ja siihen on voitu palata kun taolaisuus on sekoittunut kansanuskontoihin ja saanut aikaan rappeutuneen vulgaaritaolaisuuden.