Wu wei (kiin. 無為 pinyin: wúwéi) on klassisen kiinalaisen filosofian keskeinen käsite, erityisesti taolaisuudessa, jossa se esiintyy varhaisissa filosofisissa teksteissä kuten Daodejing ja Zhuangzi ja jota on käsitelty laajasti modernissa akateemisessa tutkimuksessa.
Wu wei käännetään usein kirjaimellisesti ”ei-teoksi” tai ”toimimattomuudeksi”, mutta filosofisessa kontekstissa sillä viitataan tavallisesti pakottomaan tai luonnonmukaiseen toimintaan. Käsite ei tarkoita passiivisuutta, vaan toimintaa ilman tietoista pakottamista tai liiallista kontrollia.
Wu wei koostuu merkeistä wu (無, ”ei”, ”puuttuminen”) ja wei (為, ”tehdä”, ”toimia”, ”aikaansaada”). Yhdessä ne viittaavat toimintatapaan, jossa vältetään asioiden pakottamista vastoin niiden luontaista kulkua. Käsitteelle ei ole yksiselitteistä vastinetta länsimaisissa kielissä, ja sen merkitys vaihtelee kontekstin mukaan.
Wu wei liittyy läheisesti käsitteeseen Dao (Tao), jota taolaisessa filosofiassa pidetään maailmankaikkeuden perimmäisenä järjestyksenä tai ”tienä”. Dao ei hallitse maailmaa käskemällä, vaan antaa asioiden syntyä ja muuttua.
Wu wei on keskeinen teema Laoziin liitetyssä teoksessa Daodejing. Tekstissä Dao kuvataan toimivaksi ilman tietoista tekemistä, mutta silti saavan asiat tapahtumaan. Wu wei liitetään erityisesti hallitsemiseen, moraaliin ja yhteiskunnalliseen järjestykseen.
Daodejingissä ihanteellinen hallitsija ei ohjaa kansaa jatkuvilla määräyksillä tai pakolla, vaan antaa yhteisön järjestyä itsestään. Liiallinen puuttuminen nähdään yhteiskunnallisen epätasapainon lähteenä.
Zhuangzissa wu wei esitetään usein kertomusten ja vertauskuvien avulla. Käsitettä havainnollistetaan esimerkeillä toiminnasta, joka tapahtuu vaivattomasti ja ilman tietoista ponnistelua. Tunnettu esimerkki on kertomus teurastajasta, jonka työskentely perustuu eläimen luonnollisten rakenteiden seuraamiseen.
Zhuangzissa wu wei liittyy käsitteeseen ziran (自然), joka tarkoittaa luonnollisuutta tai ”itsestään sellaisuutta”. Teksteissä korostetaan vapautumista sosiaalisista normeista ja keinotekoisista arvojärjestelmistä.
Taolaisessa poliittisessa ajattelussa wu wei tarkoittaa pidättyvää hallintoa ja vähäistä puuttumista yhteiskunnallisiin prosesseihin; hallitsijan tehtävänä on antaa asioiden järjestyä luonnollisesti ja ylläpitää tasapainoa ilman liiallista ohjausta.
Wu weihin liittyviä piirteitä esiintyy myös konfutselaisessa perinteessä, jossa moraalisesti harjaantuneen ihmisen toiminta voidaan ymmärtää vaivattomaksi, vaikka käsitteen filosofinen perusta poikkeaa taolaisesta tulkinnasta.
Wu wei ei tarkoita toiminnan puuttumista, vaan toimintaa ilman pakkoa. Käsitettä on tulkittu toimintaa koskevana filosofisena ihanteena, jossa taito ja tilannetaju korvaavat tietoisen ponnistelun.
Nykyisessä vertailevassa filosofiassa wu weitä on tarkasteltu muun muassa toiminnan filosofian ja kehollisen tiedon yhteydessä, ja sitä on verrattu esimerkiksi flow-kokemukseen, vaikka käsitteet eivät ole identtisiä. Molemmissa kuitenkin korostuu toiminnan vaivattomuus ja egokeskeisen kontrollin väistyminen. Ylipäätään tulkinnat vaihtelevat tutkimussuunnasta riippuen, eikä käsitteelle ole vakiintunutta modernia määritelmää.