Datatalous on talous, jossa eri markkinatoimijat työskentelevät yhteisessä ympäristössä datan saannin ja käytettävyyden varmistamiseksi sekä hyödyntävät dataa ja luovat sen pohjalta uusia sovellusohjelmia ja palveluita. Datatalouden juuret ovat niin sanotussa ”uudessa taloudessa”, jolla tarkoitetaan siirtymistä raskaaseen teollisuuteen perustuvasta taloudesta palveluille perustuvaan talouteen.
”Datavetoinen talous mittaa kokonaisvaikutuksia, joita datamarkkinoilla (markkinat, joilla kaupataan digitaalista dataa raakadatasta johdettuina tuotteina tai palveluina) on talouteen yleensä. Se kattaa datan tuottamisen, keruun, tallettamisen, käsittelyn, jakamisen, analysoinnin, kehittämisen, toimittamisen ja käytön digitaaliteknologian avulla.”
Datatalous on globaali ilmiö, digitaalinen ekosysteemi ja eri toimijoiden, kuten esimerkiksi datan tuottajien ja käyttäjien verkosto. Se viittaa myös organisaatioiden ja ihmisten kykyyn hyödyntää datan vipuvaikutusta. Dataa hyödynnetään strategisessa päätöksenteossa, parantamaan toiminnallista tehokkuutta ja edistämään kestävää kehitystä, hyvinvointia ja innovaatioita. Datan arvoa ja vaikuttavuutta voivat lisätä muun muassa tilanne- ja kontekstitietoisuus sekä datan jakaminen. Datan tehokas käyttö voi johtaa liiketoiminnan kasvuun, ihmisten elämänlaadun parantumiseen ja yhteiskunnan toiminnan paranemiseen. Datan tehokasta käyttöä voivat estää muun muassa dataan, datamalleihin ja datavaihdantaan liittyvät heikkoudet esimerkiksi standraditasolla.
Suomessa liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti vuonna 2018 datatalousfoorumi-hankkeen. Foorumissa käsitellään datalähtöisen kehittämisen aiheita liiketoiminnan näkökulmasta: mitkä ovat datatalouden mekanismit ja miten ne vaikuttavat meihin sekä yritysten mahdollisuuksiin luoda liiketoimintaa.
Big Datalla tarkoitetaan niin suuria tietomääriä, että niiden käsitteleminen perinteisillä tietokantajärjestelmillä ja työkaluilla on mahdotonta tai erittäin vaikeaa. Big datan analyyseissa käytetään algoritmeja ja tiedonlouhinnan tuloksia hyödynnetään esimerkiksi ennusteissa.
Ihmislähtöisessä datataloudessa dataa hyödynnetään reilusti, ihmislähtöisesti ja eettisesti. Ihmislähtöinen datatalous yhdistyy MyData -liikkeeseen ja ihmiskeskeiseen lähestymistapaan henkilödatan hallinnassa.
Henkilökohtaisen datatalouden käsitteessä korostuu ihmisen oma toiminta, kyse on ihmisestä itsestään ja häntä käsittelevästä datasta, jota hän itse tuottaa suoraan tai epäsuorasti. Kuluttajat toimivat sekä datan tuottajina että datan hallinnoijina.
Algoritmitaloudessa organisaatiot ja myös yksityiset ihmiset voivat ostaa, myydä, käydä kauppaa tai lahjoittaa algoritmeja tai ohjelmien osia. Algoritmitaloudessa robotiikka ja tekoäly auttavat käsittelemään suurta määrää tietoa tehokkaasti helpottaen ja automatisoiden päätöksentekoa.
Vuonna 2014 Euroopan unionin datavetoisen talouden arvoksi arvioitiin 257 miljardia euroa eli 1,85 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta. Vuonna 2015 arvo kasvoi 272 miljardiin euroon eli 1,87 prosenttiin. Samassa arviossa datavetoisen talouden arvon ennustetaan kasvavan 643 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä, jos tarvittava poliittinen ja oikeudellinen kehys saadaan ajoissa käyttöön. Datatalouden vetureita ovat valmistava teollisuus, maanviljely, autoteollisuus, älykäs ympäristö ja tietoliikenne. Terveydenhuolto ja lääketeollisuus ovat myös datatalouden ydintä.
Olemme siirtymässä reiluun datatalouteen, joka hyödyttää kaikkia. Henkilökohtaisen datan hallinta tekee ihmisten elämästä helpompaa ja lisää hyvinvointia. Toimintatapojen selkiyttäminen ja harmonisointi avaavat uusia mahdollisuuksia käyttäjälähtöisille innovaatioille sekä uusille liiketoimintamahdollisuuksille.
Toimivassa datataloudessa yksilöt pystyvät hallinnoimaan heitä itseään koskevaa dataa. He pystyvät aktiivisti määrittelemään palvelut ja ehdot, joihin perustuen heidän henkilökohtaista dataansa käytetään. Palveluntuottajat, joihin kuluttajat luottavat, saavat paremman pääsyn dataan ja he pystyvät tarjoamaan kuluttajien tarvitsemia reilun datatalouden palveluita.
Datatalouteen liittyy sääntelyä koskevia haasteita sekä haasteita esimerkiksi tietovuotoihin liittyen: uhrien mahdolliset korvaukset ja mitä kannusteita voidaan käyttää, jossa yritykset investoisivat tietoturvaan.. Tiedon siirrettävyyden pelätään vähentävän innovaatioita.
Datatalouden sääntely liittyy kiinteäasti yksityisyyteen ja sen regulointiin. Nyikyinen lähestymistapa on hyvin joustava, etsitään tasapainoa yksityisyyden ja ihmisten itsemääräämisoikeuden välillä. Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus on yksityisyyden sääntelyn kulmakiviä kansainvälisesti. Tarvitaan uutta datanhallinnan paradigmaa, jossa esimerkiksi dataetiikka on keskeisessä asemassa.
Datatalouteen liittyy sääntelyä koskevia epävarmuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia, pelkoa yksityisyyteen, etiikkaan ja hallinnanmenetykseen liittyeen sekä epävarmuutta siitä, kuka mahdollisesti omistaa datan ja kuka kontrolloi dataa. Matemaattiset mallit ja niihin perustuvat algoritmit ovat liian usein läpinäkymättömiä, sääntelemättömiä ja itsestään selvinä pidettyjä.
Huolestuneisuutta herättää myös se, että internetissä toimivat yritykset pystyvät kontrolloimaan dataa ja sen kulkua, mikä lisää niiden mahdollisuuksia ja valtaa vaikuttaa.
Euroopan komission tietosuoja-asetuksessa vuonna 2012 esitettiin kritiikkiä, joka on johtanut käytännön toimenpiteisiin.
”Tämän kehityksen vuoksi unionissa on laadittava vahvempi ja johdonmukaisempi tietosuojakehys, jota tuetaan tehokkaalla täytäntöönpanolla, sillä on tärkeää rakentaa luottamusta, jonka pohjalta digitaalitalous voi kehittyä koko sisämarkkinoiden alueella. Yksilöiden olisi voitava valvoa omia tietojaan, ja oikeusvarmuutta ja luottamusta käytännön toiminnan sujuvuuteen olisi vahvistettava sekä yksilöiden että talouden toimijoiden ja viranomaisten kannalta.”