| David Magnusson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1925 Nässjö |
| Kuollut | 4. syyskuuta 2017 Lidingö (91 vuotta) |
| Ammatti | psykologi, psykologian professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Linköpingin opettajakoulutuslaitos (1942–1946), Tukholman yliopisto (BA 1955; FL 1957; PhD 1959) |
| Instituutti | Tukholman yliopisto |
| Tutkimusalue | Psykologia |
| Palkinnot | monia, mm. Jyväskylän yliopiston kunniatohtori (1984), Aristotele-palkinto (EFPA, 1999) |
David Magnusson (5. syyskuuta 1925 Nässjö – 4. syyskuuta 2017 Lidingö) oli ruotsalainen psykologi ja Tukholman yliopiston pitkäaikainen psykologian professori.
Magnusson opiskeli ensin opettajaksi Linköpingin opettajakoulutuslaitoksessa (1942–1946), suoritti kanttorikokeen (Linköping 1948) ja täydensi opintojaan Tukholmassa (Erica Child Guidance Clinic, 1952–1953). Tämän jälkeen hän opiskeli Tukholman yliopiston psykologian laitoksella filosofian tohtoriksi (BA 1955; FL 1957; PhD 1959).
Magnusson työskenteli kansakouluopettajana (1946–1952 ja 1953–1954), koulupsykologina (1954–1955), Tukholman yliopiston tutkimusapulaisena (1955–1958) ja yliopisto-opettajana (1958–1964), apulaisprofessorina ja soveltavan psykologian yksikön johtajana (1965–1969) sekä psykologian professorina (1969–1992). Hän oli toimelias emeritusprofessori vuodesta 1993 lähtien.
 | Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Jatketaan tuotannosta ja palkinnoista enemmän tuonnempana |
Professori Magnusson oli voimakas käyttäytymisen interaktiivisen tarkastelun puolestapuhuja. Näkemyksen mukaan yksilön todellinen käyttäytyminen määräytyy yksilöllisten muuttujien ja tilannetekijöiden jatkuvan vuorovaikutuksen seurauksena. Magnusson kirjoitti ja julkaisi kollegoineen useita kirjoja ja runsaasti tieteellisiä artikkeleita aihepiiristä.
Magnusson sai monia tunnustuksia ja hän oli useiden tieteellisten akatemioiden jäsen. Hänet nimitettiin Jyväskylän yliopiston kunniatohtoriksi 1984. Hän oli muun muassa perustamassa eurooppalaista Academia Europæa -tiedeakatemiaa (jäsen vuodesta 1988). Hänelle myönnettiin Euroopan psykologiliittojen federaation (EFPA) kahden vuoden välein jaettava Aristotele-palkinto vuonna 1999.
