Demonikokselle

Demonikokselle
Πρὸς Δημόνικον
Alkuperäisteos
Kirjailija Isokrates
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre puhe
Julkaistu 374–372 eaa.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Demonikokselle (m.kreik. Πρὸς Δημόνικον, Pros Dēmonikon, lat. Ad Demonicum) on Isokrateen kirjoittama kirjeen muotoinen kehotuspuhe. Sen numero Isokrateen puheiden joukossa on 1.

Historia

Henkilö, jolle tämä neuvoa-antava kirje on osoitettu, tunnetaan vain kirjeen itsensä perusteella. Demonikos asui jossakin monarkkisessa valtiossa, joka on saattanut olla Kypros. Hän oli yhä nuori, rikas ja syntyperältään arvostettu, vaikkei kuninkaallinen. Hänen isänsä Hipponikoksen, joka oli äskettäin kuollut, on täytynyt olla jollakin tavoin tunnettu mies. Kirjeen tarkkaa kirjoitusajankohtaa ei voida varmasti määrittää; mutta Richard C. Jebbin mukaan sen voidaan olettaa ajoittuvan suunnilleen samaan aikaan kuin Isokrateen kaksi muuta kehotuspuhetta, Nikokleelle ja Nikokles, eli vuosille 374–372 eaa. Kirjeen aitoutta on epäilty, mutta Jebbin mukaan tarpeettomasti.

Sisältö

Isokrateen kirjoitus on kehotuspuhe, joka on kirjoitettu Demonikokselle osoitetun kirjeen muotoon. Se voidaan jakaa kolmeen osaan: johdanto (kohdat 1–12), ohjeet (13–43) ja loppupuhe (44–52).

Isokrates aloittaa sanomalla, että suurin ero hyvien (σπουδαῖοι, spūdaioi) ja huonojen ihmisten (φαῦλοι, fauloi) välillä on ystävyyssuhteiden kestävyydessä. Hän tahtoo todistaa ystävyytensä Demonikosta kohtaan sekä kunnioituksensa nuorukaisen äskettäin kuollutta isää Hipponikosta kohtaan (kohdat 1–2). Hän ei tarkoita tätä kirjettä pelkäksi älyllisen ponnistelun herätteeksi (παράκλησις, paraklēsis), vaan kehotukseksi moraaliseen erinomaisuuteen (παραίνεσις, parainesis) (4–5).

Isokrateen antamat ohjeet kohdissa 13–43 voidaan pääosin ryhmitellä seuraaviin pääkohtiin: 1) Velvollisuus jumalia kohtaan (13); 2) velvollisuus ihmisiä kohtaan, yleisesti määrätty velvollisuudeksi olla oikeamielinen (38–39) ja totuudellinen (22–23), ja erityisesti kolmessa keskeisessä suhteessa: a) suhteessa valtioon (6, 37, vrt. 36), b) suhteessa vanhempiin (14) ja c) suhteessa ystäviin (24–27, 33, vrt. 30); sekä 3) velvollisuus ohjata omaa luonnetta a) varallisuuden (27–28) ja nautintojen (17, 32) käytössä, b) ruumiin ja mielen harjoittamisessa (40) ja erityisesti tiedon hankinnassa (18–19) ja c) seurapiirikäyttäytymisessä (15, 41, 42, 31).

Lopuksi Isokrates sanoo, että monet edellä esitetyistä säännöistä eivät vielä sovi Demonikoksen nykyiseen ikään; mutta myöhemmin hän tulee niitä tarvitsemaan, ja tämä kirje toimii silloin hänelle neuvojen varastona (ταμιεῖον, tamieion) (44). Herakleen palkinto ja Tantaloksen kohtalo ovat varoituksia pyrkiä todelliseen jalouteen (τῆς καλοκαγαθίας, tēs kalokagathias); ja tässä pyrkimyksessä on etsittävä apua kaikilta tahoilta. ”Sillä vain vaivoin, tämän huolenpidon kautta, voimme hallita luontomme heikkoudet” (51–52).

Arviointia

Teoksen, joka on poikkeuksellisen tunnusomainen tekijälleen, aitoutta on Jebbin mukaan erikoisella itsepintaisuudella epäilty sekä antiikin aikana että uudella ajalla. Puheen kreikankielisen johdannon (argumentum) kirjoittaja mainitsee ”ilmaisun heikkouden” piirteenä, jota on pidetty epäilyttävänä tässä ja muissa samankaltaisissa Isokrateen kirjoituksissa. Myös jotkut nykytutkijat ovat katsoneet teoksen epäaidoksi väitettyjen kielen, murteen tai kieliopin erikoisuuksien tai virheiden, muutamien hiatus-tapausten sekä aiheen puutteellisen jäsentelyn vuoksi.

Nämä vastaväitteet jäävät kuitenkin Jebbin mielestä selvästi alakynteen teoksen kokonaisvaltaiselle, läpikotaisin isokraattiselle leimalle, mitä tulee sen kieleen, rakenteeseen ja henkeen. Antiikin aikaisista todistajista Dionysios Halikarnassoslainen ja Hermogenes hyväksyvät puheen aitouden; Harpokrationilla kaksi kohtaa kumoavat toisensa, sillä toisessa hän laittaa puheen Isokrates Ateenalaisen ja toisessa Isokrates Apollonialaisen nimiin.

Demonikokselle-kirjoituksen tunnusmerkki moraaliopillisena teoksena on ylevyyden ja alhaisuuden yhdistelmä, jossa maailmanmies omaksuu saarnaajan roolin. Siinä missä hän esittää yksinkertaisessa muodossa hieman arkisia käytännöllisiä ohjeita, hän on Jebbin mukaan erinomainen; mutta pyrkiessään liittämään ne oppijärjestelmään hän epäonnistuu. Kirjoituksen moraali on luultavasti vähintäänkin Kreikan keskimääräisen käytännöllisen moraalin tasolla; toisaalta siinä esiintyvä korkeampi tunne ei ole teennäistä, mutta niiden välinen epäharmonia on isokraattinen piirre.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Jebb, Richard C.: ”To Demonikos”, The Attic Orators from Antiphon to Isaeos. London: Macmillan, 1876. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Abbreviations Logeion. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Isokrates: Demonikokselle 36.
  4. ↑ Isokrates: Demonikokselle 36, 44, 49.
  5. ↑ Isokrates: Demonikokselle 2, 11.
  6. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Retoriikan taito (Ars rhetorica) 5.1.
  7. ↑ Hermogenes Tarsoslainen: Voimallisesti puhumisen menetelmästä (Peri methodū deinotētos, De apto et solerti genere dicendi methodus) 25.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla