Deng Yingchao syntyi Nanningissa, Guangxissa. Dengin isä oli Qing-dynastian asevoimien komentaja, joka kuoli Dengin ollessa vain 7-vuotias. Deng kasvoi köyhyydessä äitinsä kanssa, joka vastasi myös Dengin koulutuksesta. Vuonna 1915 11-vuotias Deng sai erinomaiset tulokset pääsykokeissa ja pääsi opiskelemaan opettajaksi Pekingin lähellä sijaitsevaan Tianjinin rannikkokaupunkiin.
Deng oli johtavassa asemassa useissa mielenosoituksissa. Hän oli myös mukana perustamassa Tianjinin paikallisia opiskelija- ja naisjärjestöjä. Deng tapasi liikkeen myötä myös tulevan aviomiehensä Zhou Enlain, joka oli niin ikään opiskelija-aktivisti.
Toukokuun neljännen päivän liikkeessä oli myös feministinen aspekti, joka ammensi kiinalaisten radikaalien vuonna 1915 aloittaman uuden kulttuurin liikkeen esittämästä kiinalaisten perinteisten sukupuoliroolien kritiikistä. Liikkeen naiset hylkäsivät järjestetyt avioliitot, sukupuolen mukaan erotellut sosiaaliset tilat ja instituutiot ja siveellisyyden ihanteen. Naiset vaativat itsemääräämisoikeutta henkilökohtaisessa elämässään ja tasa-arvoa koulutuksessa, työssä ja poliittisessa osallistumisessa.
Dengistä tuli kansallisen naisasiajärjestön Tianjinin-haaran puheenjohtaja ja hänet äänestettiin toiseksi kahdesta järjestön edustajasta, jotka lähetettiin Pekingiin esittämään maan hallinnolle feministisen vetoomuksen. Vetoomuksessa vaadittiin muun muassa naisten ja miesten tasavertaisuutta perustuslain edessä, avioliitossa, koulutuksessa ja naisten jalkojen sitomisen sekä prostituution kietämistä.
Kiinan kommunistinen puolue perustettiin vuonna 1920 ja sosialismi puhutteli useita Toukokuun neljännen päivän liikkeen aktivisteja. Myös Deng Yingchaosta tuli näihin aikoihin vasemmistolainen. Vuonna 1923 Deng perusti Nüxingshe-naisjärjestön (kiin.:女星社), joka kannatti sosialistista feminismiä ja alkoi julkaista omaa lehteä. Deng liittyi Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) jäseneksi vuonna 1925. Dengistä tuli opettajantyönsä ohella nimekäs naisasialiikkeen edustaja.
Tianjinin paikallisviranomaiset saivat vihiä Dengin toiminnasta ja tämän oli poistuttava kaupungista. Deng pakeni KKP:n käskystä Guangzhouhun, jossa hän meni naimisiin Zhou Enlain kanssa. Dengistä tuli Guangzhoussa täyspäiväinen vallankumouksellinen. Kommunistit ja nationalistit olivat tuolloin muodostaneet ensimmäisen liittoumansa ja Dengistä tehtiin kansallisen puolueen naisjaoston johtajan avustaja. Puolueeseen luotiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen mallin mukaan naisjaosto kaikille puolueen hallinnon tasoille.
Li Zhen (edessä vas.), Deng Yingchao (edessä kesk.) ja Cai Chang (edessä oik.) tovereineen Yan'anissa vuonna 1941
Nationalistit ja kommunistit liittoutuivat 1930-luvulla toisen kerran. Tuolloin sairaudestaan toipunut Deng työskenteli kommunistien päämajassa Yan'anissa naisjärjestöjen parissa sekä Zhou Enlain alaisena nationalistien päämajassa. Vuonna 1945 hänet nimitettiin KKP:n keskuskomitean varajäseneksi. Sisällissodan aikana (1946–1949) hän työskenteli naisten oikeuksien edistämiseksi maareformiliikkeessä.
Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1949 Deng keskittyi vastaperustettuun Koko Kiinan naisliittoon, jonka varapuheenjohtajana hän toimi. Dengiä pidettiin tärkeänä linkkinä naisasialiikkeen ja kommunistisen liikkeen välillä. Deng kritisoi naisliikettä kapea-alaisista tavoitteista, jotka eivät liittyneet sosialistiseen vallankumoukseen. Toisinaan hän pystyi käyttämään pitkän linjan vallankumouksellisena arvovaltaansa varmistaakseen, että kommunistisen puolueen ideologinen sitoutuminen naisten oikeuksiin ilmeni lainsäädännössä ja että sukupuolten tasa-arvo pysyi korkealla sen asialistalla.
Deng toimi puheenjohtajana komiteassa, joka vastasi vuoden 1950 avioliittolain laatimisesta. Komiteassa syntyi kiistaa muun muassa avioero-oikeudesta. Osa kannatti rajoituksia avioeroihin sen perusteella, että vapaa oikeus avioeroihin mahdollistaisi miehille vaimojensa jättämisen nuorempien naisten takia. Deng puolusti oikeutta avioeroon ilman rajoituksia, koska piti sitä edullisena naisten enemmistölle eli maalaisnaisille, jotka kärsivät väkivaltaisista avioliitoista. Dengin näkemys meni läpi.
Deng onnistui välttämään KKP:n sisäisiä valtakamppailuita ja selvisi vahingoittumattomana kulttuurivallankumouksesta, jonka aikana useita kommunisteja ajettiin maanpakoon tai tapettiin.
Dengin aviomies, kansantasavallan ensimmäinen pääministeri Zhou Enlai oli estänyt Dengin nimittämisen keskeisiin poliittisiin rooleihin vetoamalla siihen, että Dengin olisi sopimatonta toimia oman aviomiehensä alaisena. Deng otti keskeisiä poliittisia rooleja vasta Zhoun kuoleman jälkeen vuonna 1976, jolloin hänestä tuli KKP:n keskuskomitean ja politbyroon jäsen.
Vuonna 1989 Deng oli yksi KKP:n johtohahmoista, joita konsultoitiin Tiananmenin aukion opiskelijaliikkeen aseellisesta tukahduttamisesta. Dengin kerrotaan suostuneen sillä perusteella, että hallinnon perääntyminen johtaisi kapitalismin palauttamiseen.
Viimeisessä julkisessa lausunnossaan Kansan päivälehdessä Deng kehotti kansaa tukemaan Deng Xiaopingin talousuudistuksia. Lausuntoa pidettiin yllättävänä vanhan linjan vallankumoukselliselta. Deng Yingchao erosi viroistaan vuonna 1985, kun Deng Xiaoping vaati monia vanhan polven kommunisteja vetäytymään politiikasta.
Deng kuoli Pekingissä vuonna 1992 88-vuotiaana.
Lähteet
123456789Zheng Wang:Deng Yingchao (1904–1992): A Feminist Leader in the Chinese Communist Party, s. 273–297.Cham:Springer International Publishing, 2023.ISBN978-3-031-13126-4Teoksen verkkoversioViitattu 15.4.2025.(englanniksi)
Wang, Zheng. Women in the Chinese Enlightenment: Oral and Textual Histories. Berkeley: University of California Press, 1999.
Gilmartin, Christina. Engendering the Chinese Revolution: Radical Women, Communist Politics, and Mass Movements in the 1920s. Berkeley: University of California Press, 1995.
Kiinan kansantasavalta
