| Diboraani | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 19287-45-7 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | B2H6 |
| Moolimassa | 27,668 g/mol |
| Ulkomuoto | väritön kaasu |
| Sulamispiste | –165 °C |
| Kiehumispiste | –92 °C |
| Tiheys | 0,96 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | reagoi veden kanssa |
Diboraani (B2H6) on boorin ja vedyn muodostama molekyyliyhdiste. Ainetta käytetään muun muassa orgaanisessa kemiassa uusien yhdisteiden synteesissä.
Huoneenlämpötilassa diboraani on herkästi syttyvää makeantuoksuista kaasua. Aine polymerisoituu suhteellisen helposti, jolloin syntyy pentaboraania. Veden kanssa kosketukseen joutuessaan aine hajoaa muodostaen boorihappoa ja vetyä.
Diboraania voidaan valmistaa useilla eri tavoilla. Ensimmäinen diboraanin synteesi perustui magnesiumdiboridin hajottamiseen. Myöhemmin ainetta syntetisoitiin sähköpurkauksien avulla boorihalideista ja vedystä. Näiden reaktioiden tuotto oli kuitenkin alle 10 %.
Nykyään diboraania syntetisoidaan alkalimetallihydrideistä, kuten litiumhydridistä, ja booritrifluoridista. Tuotteena syntyy lisäksi litiumfluoridia.
Valmistuksessa voidaan käyttää myös natriumborohydridiä tai litiumalumiinihydridiä.
Diboraania käytetään hiilivetyjen hydroboraatio-oksidaatiossa, jossa boraani liittyy hiilivetyyn. Boraani on kuitenkin hyvin epästabiili aine. Diboraanin eetteriliuos onkin korvannut pelkän boraanin. Usein käytetään diboraanin tetrahydrofuraaniliuosta.
Muita diboraanin käyttökohteita ovat rakettien polttoaineet, muiden niin sanottujen korkeampien boraanien valmistus ja polymeraatioreaktioiden katalyyttinä toimiminen. Ainetta voidaan myös käyttää pelkistimenä orgaanisissa synteeseissä.
Diboraani on myrkyllinen kaasu. Aineen joutumisesta hengitysteihin seurauksena on pahoinvointia, hengenahdistusta sekä ruumiin lämpötilan kohoamista. Pitkäaikainen altistus voi johtaa keuhkopöhöön.