Elämä
Watson syntyi Deep Gapissä, Pohjois-Carolinassa vuonna 1923. Hän menetti näkönsä jo yksivuotiaana silmätulehduksen takia. Hänen perheensä oli musikaalinen, sillä hänen isänsä lauloi kirkkokuorossa ja soitti banjoa ja hänen äitinsä lauloi sekä maallista että hengellistä musiikkia. Watson sai huuliharpun jo pienenä ja opetteli soittamaan banjoa viisivuotiaana.
Watsonin ura alkoi 1953, kun hän oli swing-yhtyeen soolokitaristi. Muusikko ja manageri Ralph Rinzler huomasi 1960 Watsonin taidot, minkä seurauksena Watson pääsi soittamaan Newport Folk Festival -tapahtumaan 1963. Seuraavana vuonna Watson julkaisi ensimmäisen albuminsa, jonka nimi oli Doc Watson.
Doc Watsonin poika Merle alkoi esiintyä isänsä kanssa 15-vuotiaana vuonna 1964. Heidän yhteisalbuminsa Then and Now (1974) ja Two Days in November (1975) kappale ”Big Sandy/Leather Britches” voittivat Grammy-palkinnot. Muusikko Sam Bush oli Watsonien kiertueilla mukana vuodesta 1974. Watsonien yhteistyö loppui 1985, kun Merle kuoli traktorionnettomuudessa 36-vuotiaana. Doc Watson palasi keikkailemaan jo viikon päästä poikansa kuolemasta. Hän oli nähnyt unen, jossa Merle oli suostutellut isänsä jatkamaan soittamista. Doc Watson perusti Wilkesboroon MerleFest-nimellä tunnetun musiikkitapahtuman poikansa muistolle.
Doc Watson palkittiin Merlen kuoleman jälkeen Grammyllä albumeista Riding the Midnight Train (1987), On Praying Ground (1991) ja Legacy (2003). Presidentti Bill Clintonilta hän oli saanut Kansallisen taidemitalin jo vuonna 1997 ja vuonna 2004 hän sai Elämäntyö-Grammyn. Vuonna 2012 albumi Old Time Music at Clarence Ashley's (1960–1962) valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.
Watson kuoli 29. toukokuuta 2012 Wake Forestin yliopiston sairaalassa Pohjois-Carolinan Winston-Salemissä kaaduttuaan kotonaan Deep Gapissä.
