Albert Edelfelt

Hakusana ”Edelfelt” ohjaa tänne. Aatelissuvusta kerrotaan artikkelissa Edelfelt (suku).
Albert Edelfelt
Omakuva, 1887–1890.
Omakuva, 1887–1890.
Henkilötiedot
Syntynyt21. heinäkuuta 1854
Porvoo
Kuollut18. elokuuta 1905 (51 vuotta)
Porvoo
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus realismi
Kuuluisimpia töitä Kuningatar Blanka, Luxembourgin puistossa, Kristus ja Mataleena, Lapsen ruumissaatto, Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä

Albert Gustaf Aristides Edelfelt (21. heinäkuuta 1854 Porvoo – 18. elokuuta 1905 Porvoo) oli suomalainen taidemaalari, graafikko, kuvittaja ja valtiopäivämies. Edelfeltin tuotanto ylettyy historiamaalauksista ja muotokuvista aina naturalistisiin kuvauksiin tavallisen kansan elämästä ja impressionistisiin kohtauksiin Pariisin kaupunkielämästä ja kaunottarista.

Edelfelt on yksi merkittävimmistä suomalaisista taidemaalareista ja taide-elämän vaikuttajista, joka sai tunnustusta myös kansainvälisesti. Hän avasi aktiivisesti tietä Suomen taiteen kultakauden muille taiteilijoille ja nuoremmille taiteilijasukupolville. Edelfeltin ansiosta suomalaisten työt olivat Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 omassa tilassaan uudessa Grand Palais -rakennuksessa, Venäjän osaston eteisessä; näin ne eivät edustaneet Venäjän keisarikunnan taidetta.

Edelfeltin tunnetuimpia maalauksia ovat Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa, Merellä, Luxembourgin puistossa, Kristus ja Mataleena ja Helsingin yliopiston juhlasalin maalaus Turun akatemian vihkiäiset 1640.

Lapsuus ja nuoruus

Edelfelt vuonna 1905.

Edelfelt syntyi Kiialan kartanossa lähellä Porvoota 21. heinäkuuta 1854. Hän vietti lapsuuden kesät tässä äitinsä perintökartanossa. Hänen isänsä oli ruotsalaissyntyinen arkkitehti Carl Albert Edelfelt ja äiti varakkaan porvoolaisen kauppiaan tytär Alexandra Brandt. Äiti kuului Johan Ludvig Runebergin tuttaviin, ja Runeberg ja Topelius tukivat nuorta Edelfeltiä. Isän varhainen kuolema johti Edelfeltit talousvaikeuksiin, mutta Alexandra Edelfelt panosti paljon lastensa koulutukseen.

Edelfelt rakasti piirtämistä ja opiskeli sitä yksityistunneilla ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa jo kouluaikanaan. Ylioppilastutkinnon hän suoritti vuonna 1871. Ensimmäisen taulunsa Vanha mummo Edelfelt asetti näytteille 18-vuotiaana.


Ura

Opinnot Helsingissä

Omakuva, 1874.

Edelfelt pääsi syksyllä 1871 Helsingin Keisarilliseen Aleksanterin-Yliopistoon opiskelemaan latinaa, kreikkaa ja historiaa, mutta keskittyi opintojen sijaan lähinnä osakuntaelämään. Hän lopetti opintonsa jo yhden vuoden jälkeen, mutta jatkoi yliopiston piirustussalilla piirtämistä vuoteen 1873 saakka. Edelfeltin lahjakkuus oli herättänyt huomiota sekä yliopistolla, että Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä, johon hän oli osallistunut vuonna 1872. Hän sai valtion stipendin lähteäkseen Antwerpenin taideakatemiaan opiskelemaan tuolloin arvostettua historiamaalausta. Edelfeltin toivottiin kuvin esittävän Runebergin runoillaan luomaa sankarimaailmaa. Euroopassa historiamaalauksen suosio oli laskemassa ja taidepiirejä kiinnosti yksityiskohtien realistisuus. Edelfelt halusi jatkaa opintojaan Pariisissa, joka oli taiteen uusien suuntausten keskus.

Antwerpen ja Pariisi

Tämän jälkeen Edelfelt jatkoi taideopintojaan Antwerpenin taideakatemiassa vuosina 1873–1874 sekä Pariisin École des Beaux-Artsissa Jean-Léon Gérômen johdolla vuosina 1874–1875 ja 1876–1878. Edelfelt asui pääosin Pariisissa vuoteen 1891 saakka.

Taideateljee

Edelfelt osti Haikon kartanon tilanhaltijan vanhan rakennuksen vuonna 1880 ja kolme vuotta myöhemmin rakennutti itselleen ateljeen kattoikkunoineen. Hän vietti siellä kaikkiaan 26 kesää ja maalasi yli 220 teosta.

Pietari ja Helsinki

Pietarin taideakatemiassa hän opiskeli vuosina 1881–1882. Edelfelt opiskeli lisäksi myös Adolf von Beckerin taidekoulussa Helsingissä.

Kun joukko kiihkeitä nuoria fennomaaneja vei Suomen taiteen kehitystä omaan suuntaansa, Edelfelt siirtyi maan taiteen johtohahmosta nuorempia tukevaan rooliin. Hän tuki ja kannusti esimerkiksi Magnus Enckelliä ja Juho Rissasta.

Edelfeltillä oli hyvät suhteet Venäjän hoviin. Hovi tilasi toisinnon Kuningatar Blankasta, ja Edelfelt sai maalata keisari Nikolai II:sta virallisen ja yksityisen muotokuvan ja keisariparin nuorinten lasten muotokuvat. Henkilökohtaisella tuttavuudella Aleksanteri III:een ja Maria Fjodorovnaan lienee ollut Suomelle merkitystä. Suomen omaa osastoa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä pidetään osaltaan Edelfeltin diplomaattisen taivuttelun tuloksena. Edelfelt osallistui venäläisten ja suomalaisten taiteilijoiden näyttelyyn Pietarissa ja Mir iskusstvan kansainväliseen näyttelyyn Pietarissa 1899. Edelfeltillä tiedetään olleen hyvät suhteet Venäjälle ja keisariperheeseen, mutta niistä ei ole juuri puhuttu julkisuudessa. Asia sai vahvistusta, kun Venäjältä Rybinskin kaupungin museosta löytyi vuonna 2017 Edelfeltin maalaus, joka esittää keisari Aleksanteri III:n veljen suuriruhtinas Vladimirin poikia. Suomessa oli uskottu, että maalaus oli kadonnut.

Edelfelt oli myös moninkertainen valtiopäivämies, hän osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1885, 1894, 1897, 1899, 1900 ja 1904–1905.

Avioliitto ja kuolema

Edelfeltin hauta Hietaniemen hautausmaalla.

Edelfelt avioitui vapaaherratar Ellan de la Chapellen kanssa 1888. Heillä oli yksi yhteinen lapsi, Erik (kuoli 1910). Ennen avioliittoaan hänellä oli lukuisia lyhyitä ja kolme vakavaa naissuhdetta, joista hänellä oli ilmeisesti kaksi lasta. Avioliitto hillitsi hänen naissuhteitaan noin kymmeneksi vuodeksi, mutta viimeisten vuosien aikana naissuhteita oli taas runsaasti. Ville Vallgren pelkäsi Edelfeltin sukupuolisen aktiivisuuden ja kiivaan työtahdin olevan terveydelle vaaraksi. Työtahtia kuvaa se, että Bertel Hintzen laatimaan elämäkertaan on luetteloitu yli 1 100 Edelfeltin maalausta ja luonnospiirustusta.

Albert Edelfelt kuoli sydänhalvaukseen 18. elokuuta 1905 Haikossa. Hänet on haudattu Helsingissä sijaitsevalle Hietaniemen hautausmaalle.

Tyyli

Edelfelt maalasi uransa alussa historiallisia aiheita: Kuningatar Blanka (1877) ja Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista (1878). Hänen maalaustyylinsä muuttui vähitellen historiallisesta romantismista naturalistiseksi: Lapsen ruumissaatto (1879), Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887). Myöhemmin hän maalasi myös uskonnollisia aiheita. Vanhemmalla iällä Edelfeltin maalaustyyli lähestyi impressionismia. Larin Parasken muotokuva (1893) oli puolestaan askel karelianismin suuntaan.

Edelfelt maalasi myös runsaasti muotokuvia, esimerkiksi maalaukset Louis Pasteurista (1885), Nikolai II:sta (1896) ja Aino Acktésta (1901). Monet niistä ovat tuohon aikaan muotiin tulleita miljöömuotokuvia, joissa malli esitettiin luonnollisessa ympäristössään. Edelfelt oli taitava tuomaan esille mallinsa parhaat puolet.

Maalariroolin lisäksi Edelfelt oli graafikko ja kuvittaja. 1890-luvulla hän kuvitti tuttavapiiriinsä kuuluneen Johan Ludvig Runebergin Suomen sotaa (1808–1809) käsittelevän runokokoelman Vänrikki Stoolin tarinat.

Tunnustuksia

Ville Vallgren, Albert Edelfelt, 1927; kuvassa professori J. J. Tikkanen puhuu patsaan paljastustilaisuudessa 22. lokakuuta 1927.

Edelfelt oli ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu suomalainen taiteilija, jonka teoksia ostettiin museoihin ja merkittäviin taidekokoelmiin. Tunnetuimpana aikakautensa suomalaisena taiteilijana hänellä oli myös useita taide-elämän edustustehtäviä kotimaassa ja ulkomailla. Jo Kaarle-herttua-taulun jälkeen Edelfelt nimitettiin Pietarin Taideakatemian vapaaksi kunniajäseneksi. Lapsen ruumissaatto toi hänelle nimityksen akateemikoksi.

Albert Edelfelt oli myös Tukholman ja Kööpenhaminan taideakatemian jäsen sekä toimi Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana 1895–1896 sekä 1898–1904 ja Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtajana. Hän oli Ranskan Kunnialegioonan upseeri ja komentaja. Edelfeltille myönnettiin Ranskan kunnialegioonan ritarimerkki vuonna 1885 ja mitali hänen toiminnastaan Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen osaston hyväksi.

Perintö

Ville Vallgrenin suunnitelema Albert Edelfeltin näköispatsas paljastettiin Helsingissä vuonna 1927. Patsaan sijainti on vaihdellut vuosien mittaan Helsingin eri osissa ja nykyisin se sijaitsee Ateneumin taidemuseon sisätiloissa. Myös Porvoossa on toinen Vallgrenin suunnittelema, Edelfeltiä esittävä veistos. Se valmistui vuonna 1934.

Edelfeltin kuoleman jälkeen suomalaiset kulttuuripersoonat perustivat yhdistyksen ”Konstnärsföreningen till Albert Edelfelts minne”. Se hankki varat ja kunnosti Porvoossa sijaitsevan Edelfeltin ateljeen museoksi vuonna 1951. Yhdistys muutettiin myöhemmin säätiöksi, jonka tehtävänä on vaalia Albert Edelfeltin muistoa ja pitää huolta taiteilijan ateljeemuseosta ja sen maa-alueesta Haikossa.

Svenska litteratursällskapet i Finland on julkaissut Edelfeltin kirjeitä internetissä.

Edelfeltin mukaan on nimetty useita teitä ja katuja, esimerkiksi Espoossa, Helsingissä, Kotkassa ja Porvoossa. Vuonna 2009 valmistui Porvooseen taiteilijan mukaan nimetty Albert Edelfeltin koulu.

Edelfeltin ja hänen mallinaan toimineen Virginien välistä suhdetta 1880-luvun Pariisissa kuvataan Heidi Köngäksen vuonna 2015 ohjaamassa televisioelokuvassa Virginie. Elokuvassa Edelfeltin roolissa on Johannes Korpijaakko ja Virginietä näyttelee Annika Poijärvi.

Maalauksia

Kuvia tunnetuista maalauksista

Mir iskusstva
Taiteen maailma 1898–1924
Boris Kustodijev, Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.
Boris Kustodijev,
Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.
Johtajat

Aleksandr Benois | Sergei Djagilev

Venäläisiä taiteilijoita

Natan Altman | Léon Bakst | Isaak Levitan | Konstantin Korovin | Mihail Nesterov | Valentin Serov | Konstantin Somov | Mihail Vrubel

Suomalaisia taiteilijoita

Albert Edelfelt | Akseli Gallen-Kallela | Eero Järnefelt | Pekka Halonen | Ville Vallgren | Väinö Blomstedt | Magnus Enckell

Muuta

Ballets russes

Lähteet

  1. 1 2 Kyllikki Laakso: Historia s. 515, Pikku jättiläinen, WSOY, 1986. ISBN 951-0-12416-8
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Aimo Reitala: Edelfelt, Albert (1854 – 1905) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.7.2015.
  3. ↑ Albert Edelfelt Ateneumin taidemuseo. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 1.12.2015.
  4. 1 2 Albert Edelfelt – Suomen kansainvälisesti merkittävin taiteilija Visit Porvoo. 2010. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 1.12.2015.
  5. 1 2 Albert Edelfelt taiteilijamatrikkelissa
  6. ↑ Mir iskusstva – Taiteen maailma, Ateneum, Helsinki, Venäläinen museo, Pietari 1998, (Ateneumin julkaisut no 8), ISBN 951-53-1818-1 s. 316
  7. 1 2 Albert Edelfelt Kultakausi. Opetushallitus / Gallen-Kallelan Museo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.12.2015.
  8. ↑ Mir iskusstva – Taiteen maailma, Ateneum, Helsinki, Venäläinen museo, Pietari 1998, (Ateneumin julkaisut no 8), ISBN 951-53-1818-1
  9. ↑ Mikkonen, Erkka: Kadonneeksi luultu Edelfeltin teos löytyi venäläismuseosta Ylen uutiset. 18.4.2017. Viitattu 18.4.2017.
  10. ↑ Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1885. Första häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1886, ss. 1-3.
  11. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1894 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1894. Tredje delen. Helsingfors: Helsingfors Central-Tryckeri, 1895, ss. 1537-1544.
  12. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1897 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1897. Tredje häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1897, ss. 1699-1707.
  13. ↑ Förteckning öfver Finlands till urtima landtdagen i Helsingfors år 1899 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll fördt hos Finlands Ridderskap och Adel vid Urtima Landtdagen 1899. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1899, ss. 207-215.
  14. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1900 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1900. Tredje häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1900, ss. 1117-1125.
  15. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1904–1905 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1904–1905. Andra häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1905, ss. 795-804.
  16. ↑ Laitinen A: Albert Edelfeltin taiteen suhde impressionismiin, s. 3. Jyväskylän yliopisto, 2015. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.12.2015.[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Albert Edelfelt (Arkistoitu – Internet Archive) Julkiset veistokset. Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 5.3.2011.
  18. ↑ Albert Edelfelt HAM. Viitattu 10.10.2026.
  19. ↑ Edelfeltin patsas Porvoon kaupunki. Viitattu 10.10.2026.
  20. ↑ Albert Edelfeltin säätiö Albert Edelfeltin ateljee. Viitattu 1.12.2015.
  21. ↑ Albert Edelfelts brev från tidig ungdom publiceras på nätet Svenska litteratursällskapet i Finland. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 3.12.2015. (ruotsiksi)
  22. ↑ Vainio-Kurtakko, Maria & Tandefelt, Henrika & Stubb, Elisabeth (toim.): Albert Edelfeltin kirjeet Ruotsalaisen kirjallisuuden säätiö, Suomen kansallisgalleria ja Ateneum. Viitattu 10.10.2026.
  23. ↑ Ravantti, Kaisu: Suomalaisen kuvataiteen jalanjäljillä Projektiuutiset. 2009. Arkistoitu 24.6.2015. Viitattu 20.2.2024.
  24. ↑ Suikkanen, Päivi: Kotikatsomo: Virginie Yle TV1. 25.05.2015. Viitattu 10.10.2026.
  25. ↑ Taiteilijan sisaren Ellen Edelfeltin muotokuva, 1876 Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  26. ↑ Kuningatar Blanka, 1877 Kansallisgalleria. Viitattu 14.10.2026.
  27. ↑ Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista, 1878 Kansallisgalleria. Viitattu 14.10.2026.
  28. ↑ Poltettu kylä; maalaus Finna. Viitattu 19.10.2026.
  29. ↑ Lapsen ruumissaatto, 1879 Kansallisgalleria. Viitattu 14.10.2026.
  30. ↑ Edelfeltistä maksettiin ennätyshinta Yle. Viitattu 19.10.2026.
  31. ↑ Lukeva pariisitar, 1880 Kansallisgalleria. Viitattu 14.10.2026.
  32. ↑ Service divin au bord de la mer Musée d'Orsay. Viitattu 19.10.2026.
  33. ↑ Eukko pärekoreineen, 1882 Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  34. ↑ Leikkiviä poikia rannalla, 1884 Kansallisgalleria. Viitattu 14.10.2026.
  35. ↑ Vid pianot Göteborgs konstmuseum. Viitattu 19.10.2026.
  36. ↑ Louis Pasteur Musée d'Orsay. Viitattu 19.10.2026.
  37. ↑ Kokoelmat Joensuun museot. Viitattu 19.10.2026.
  38. ↑ Pariisin Luxembourgin puistossa, 1887 Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  39. ↑ Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä, 1887 Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  40. ↑ Aino Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  41. ↑ Yli sata vuotta julkisuudelta piilossa ollut Albert Edelfeltin maalaus myydään Lontoossa Helsingin sanomat. Viitattu 19.10.2026.
  42. ↑ På havet Göteborgs konstmuseum. Viitattu 19.10.2026.
  43. ↑ Suomalaispariskunta teki elämänsä löydön huutokaupasta – huonokuntoinen taideteos paljastui aidoksi Edelfeltin maalaukseksi Yle. Viitattu 19.10.2026.
  44. ↑ Kristus ja Mataleena, 1890 Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  45. ↑ Kaukolanharju auringonlaskun aikaan, 1889 - 1890 Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  46. ↑ Taiteilijan vaimon muotokuva, 1896 Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  47. ↑ Nyländska Jaktklubbenin soutusatama Helsingissä Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  48. ↑ Laulajatar Aino Acktén muotokuva, 1901 Kansallisgalleria. Viitattu 19.10.2026.
  49. ↑ Miikka Hujanen, Laura Manninen: ”Isoäidin tarina” piti tällä kertaa paikkansa – kuolinpesästä löytyi aiemmin tuntematon Albert Edelfeltin maalaus Ilta-Sanomat. 8.10.2019. Viitattu 23.10.2019.

Aiheesta muualla

Edelfeltiä koskevat sivut

Edelfeltin maalauksia ja kuvituksia koskevat sivut