Eileen Chang

Eileen Chang
張愛玲
Eileen Chang vuonna 1944.
Eileen Chang vuonna 1944.
Henkilötiedot
Syntynyt30. syyskuuta 1920
Shanghai, Kiinan tasavalta
Kuollut8. syyskuuta 1995
Los Angeles, Yhdysvallat
Ammatti kirjailija, käsikirjoittaja, esseisti
Kirjailija
Tuotannon kielikiina, englanti
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Eileen Chang (yksink.: 张爱玲; perint.: 張愛玲; pinyin: Zhāng Àilíng; Wade–Giles: Chang1 Ai4-ling2; 30. syyskuuta 1920 – 8. syyskuuta 1995 Los Angeles, Kalifornia) oli kiinalainen kirjailija. Chang kirjoitti uransa aikana yli 60 romaania, novellia ja elokuvakäsikirjoitusta, joita on kutsuttu muun muassa psykologisesti tarkkanäköisiksi ihmissuhdekuvauksiksi. Hän kirjoitti sekä kiinaksi että englanniksi.

1950-luvulla kulttuurivallankumouksen alla Kiinan kommunistinen puolue leimasi Changin petturiksi. Chang muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän eli ja työskenteli loppuelämänsä.

Changia luettiin hänen elinaikanaan erityisesti Taiwanissa ja Hongkongissa. Myöhemmin Changin kirjat tulivat saataville myös Manner-Kiinassa, ja tätä nykyä hän on modernin kiinalaisen kirjallisuuden arvostetuimpia hahmoja.

Elämä

Kiinassa ja Hongkongissa

Chang syntyi Shanghaissa vuonna 1920 ja sai länsimaisen koulutuksen St. Mary’s Hall -koulussa. Changin perheen tausta oli aristokraattinen; hän oli vaikutusvaltaisen Qing-dynastian virkailija Li Hongzhangin tyttärentytär.

Kun Chang oli 10-vuotias, hänen vanhempansa erosivat isän oopiumiriippuvuuden ja prostituoitujen käytön vuoksi. Chang sai 18-vuotiaana punataudin, jonka vuoksi hänen isänsä lukitsi hänet huoneeseensa kuukausiksi.

Vuonna 1939 Chang aloitti englanninkielisen kirjallisuuden opinnot Hongkongin yliopistossa Brittiläisessä Hongkongissa. Changin Hongkongin-vuodet osoittautuivat hänen uransa tuottavimmaksi aikakaudeksi, jonka aikana hän kirjoitti tunnetuimmat teoksensa, muun muassa novellin Qingcheng zhi lian (kiin.: 傾城之戀; pinyin: Qīngchéng zhī liàn, suomeksi vapaasti käännettynä Rakkaus kaatuneessa kaupungissa). Japanilaisten pommitukset Hongkongissa keskeyttivät Changin yliopisto-opinnot ja pakottivat tämän palaamaan Shanghaihin, jossa hän vakiinnutti asemansa kirjailijana.

Changin ensimmäinen aviomies oli kirjailija Hu Lan-cheng. Hun uskottomuus johti parin avioeroon vuonna 1947. Hun takia Chang päätyi kirjailijana mustalle listalle, ja hän työskenteli pääasiassa elokuvakäsikirjoittajana. Vuonna 1955 Kiinan kulttuurivallankumouksen alla Kiinan kommunistinen puolue leimasi Changin petturiksi. Chang pakeni Yhdysvaltoihin.

Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa asuessaan Chang kirjoitti Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tilauksesta kaksi englanninkielistä, kommunismin vastaiseksi propagandaksi tarkoitettua teosta. Chang ei kuitenkaan Yhdysvalloissa onnistunut saavuttamaan lukijoita samaan tapaan kuin Kiinassa ja Hongkongissa.

Yhdysvalloissa Chang tapasi toisen aviomiehensä, yhdysvaltalaisen käsikirjoittajan Ferdinand Reyherin. Reyherin kuoltua vuonna 1967 Chang vetäytyi julkisuudesta ja jatkoi kirjoittamista. Hän kuoli yksin Los Angelesin -asunnossaan vuonna 1995.

Tyyli ja vastaanotto

Changin kirjallinen tyyli oli realistinen ja modernistinen. Changia on kuvailtu erityisen teräväksi ja herkäksi ihmissuhteiden ja ihmiskohtaloiden kuvaajaksi. Monissa Changin tarinoissa nuoret naiset kärsivät rikkinäisistä perheistä, onnettomasta rakkaudesta ja laajemmin ympäröivästä feodaalisesta yhteiskunnasta.

Chang käsitteli myös yksilöiden sisäistä myllerrystä sota-aikana, muttei keskittynyt tuotannossaan aikakauden politiikkaan tai sotiin. Vuoden 1945 esseekokoelmassaan Chang kirjoitti lähestymistavastaan: ”Haluan vain kirjoittaa vain joistakiin pienistä asioista, joita tapahtuu miesten ja naisten välillä. Kirjoissani ei ole sotaa eikä vallankumousta.” Changin teoksissa ja niiden määrätietoisessa epäpoliittisuudessa on nähty myös feminististä eetosta.

Elinaikanaan Changia luettiin laajalti kiinankielisten lukijoiden parissa etenkin Taiwanissa ja Hongkongissa. Changin romaanit olivat kiellettyjä Manner-Kiinassa vuosikymmenien ajan 1980-luvulle asti. Nykyään Changin teokset ovat vapaasti saatavilla, ja tämän töihin perustuvia elokuva- ja tv-sovituksia julkaistaan tasaiseen tahtiin. 2000-luvulla Changin suosio on noussut jyrkästi erityisesti kiinalaisten naisten keskuudessa.

Changia on tituleerattu modernin Kiinan luetuimmaksi ja ihailluimaksi naiskirjailijaksi.

Tuotanto

Valikoituja Changin teoksiatarvitaan parempi lähde ja niiden englanninkieliset käännökset:

Changin teoksista on tehty lisäksi useita elokuvasovituksia, esimerkiksi Ang Leen ohjaama Lust, Caution (2007) ja Ann Huin ohjaama Love After Love (2020).

Huomionosoitukset

Hongkongin Repulse Bayssä sijaitsee Changin muistoa kunnioittava penkki.

Eileen Changin vanhassa kotitalossa Shanghain Jing’anin kaupunginosassa toimii Chang-teemainen kahvila.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Zabrina Lo: The woman behind the words: Eileen Chang Tatler Asia. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 Eero Suoranta, "Kuka muistaisi Eileen Changin?". Parnasso 6–7/2025 s. 40–44
  3. 1 2 Meng Jin: The Juicy Secrets of Everyday Life The Atlantic. 30.6.2023. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Eileen Chang New York Review of Books. Viitattu 20.4.2019.
  5. 1 2 Qu, Lina: Writing, Rewriting, and Miswriting: Eileen Chang’s Late Style Against the Grain CLCWeb: Comparative Literature and Culture. 2019. Viitattu 15. huhtikuuta 2024.
  6. 1 2 3 4 Shepherd, Christian; Li, Lyric & Movius, Lisa: Love, ambition, no politics: Chinese women flock to read Eileen Chang The Washington Post. 3. toukokuuta 2023. Viitattu 15. huhtikuuta 2024.
  7. 1 2 3 Maya Chung: A Manual for Surviving History The Atlantic. 30.6.2023. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Eileen Chang, 74, Chinese Writer Revered Outside the Mainland NY Times. Viitattu 20.4.2019.
  9. ↑ 张爱玲 百度. Viitattu 16.4.2024. (kiinaksi)
  10. ↑ Love in a Fallen City New York Review Books. 10.10.2006. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Sala, Ilara Maria: Eileen Chang’s ‘Half a Lifelong Romance’ Gets an English-Language Translation Wall Street Journal. 22.1.2015. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Little Reunions New York Review Books. 16.1.2018. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Red Rose, White Rose overdrive.com. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Southern District Literary Trail gohk.gov.hk. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Cafés helping preserve Shanghai's historical landmarks news.cgtn.com. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)

Kirjallisuutta