Eini Laakkonen

Eini Ilmi Inkeri Laakkonen (28. maaliskuuta 1923 Kuopio – 17. joulukuuta 2012) oli suomalainen ravintokemisti ja mikrobiologi, jota pidetään suomalaisen ravitsemustieteen uranuurtajana. Tieteellisen työnsä lisäksi hän kirjoitti aiheesta useita oppikirjoja.

Eini Laakkosen sukujuuret juontavat Varsinais-Suomen Nousiaisiin ja Pohjois-Savon Maaningalle. Hän syntyi Kuopiossa vaakamestari Juho Laakkosen ja tämän kauppiaspuolison tyttäreksi. Hän tuli ylioppilaaksi Kuopion yhteislyseosta 1941 ja valmistui vuonna 1949 kotieläinagronomiksi ja maa- ja metsätaloustieteiden kandidaatiksi. Hän työskenteli 1951–1960 Osuusteurastamoiden Tutkimuslaitoksen laboranttina ja opiskeli samalla mikrobiologiaa. Lukuvuoden 1953–1954 hän opiskeli ASLA-Fulbright-stipendillä Yhdysvalloissa.

Seinäjoella toimineessa Osuusteurastamo Itikassa Laakkonen ryhtyi kehittämään lihanjalostusta ja haki muun muassa patentin uudenlaiselle lämpövalmistusmenetelmälle. Vuonna 1969 hän suoritti tohtorintutkinnon ravintokemiasta Cornellin yliopistossa. Saatuaan Yhdysvalloista perustan kansanterveysajattelulleen hän kirjoitti Jokamiehen ravinto-oppaan ja myi sitä itse kotoaan. Hän toimi Työterveyslaitoksen toimipaikkaruokailutoimikunnan sihteerinä ja kirjoitti samaan aikaan teostaan Elintarvikehygienian ja -mikrobiologian alkeet, jonka ammattikasvatushallitus hyväksyi oppikirjaksi 1972. Keskiasteen opetuksessa käytetystä kirjasta on sittemmin otettu monia painoksia.

Vuonna 1972 Eini Laakkonen aloitti pitkän uransa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston ravitsemuspäällikkönä. Vuonna 1975 hänet nimitettiin myös Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan dosentiksi ja lihateknologian vt. professoriksi.

Vuonna 1975 Sanoma Osakeyhtiö julkaisi Laakkosen tietokirjan Mitä syöt – sitä olet. Kirjoitustyö jatkui vuonna 1976 ilmestyneellä Ruokavaliokäsikirjalla, jonka uudistetun painoksen kustansi Sairaalaliitto vuonna 1980 nimellä Ruokavalio-opin perusteet. Myöhemmin sitä laajennettiin useiden kirjoittajien voimin kirjaksi Ravitsemus ja ruokavaliot (1992).

Laakkonen oli keskeinen hahmo siinä, että Kuopion yliopistoon saatiin ravitsemusopin koulutusohjelma, jonka professuuria hän hoiti sen alkuvaiheessa 1984–1986. Ravitsemusterapeutin tutkinto hyväksyttiin terveydenhuollon ammattipätevyydeksi 1994.

Suomen Kulttuurirahaston hallinnoima ja Eini Laakkosen lahjoitusvaroihin perustuva nimikkorahasto tukee erityisesti ravitsemushoidon käytännön tutkimusta ja kehittämistä.

Lähteet