Elisabet Vaasa (4. huhtikuuta 1549 – 19. marraskuuta 1597) oli Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan ja kuningatar Margareetan tytär. Heidän kymmenestä lapsestaan Elisabet oli yhdeksänneksi vanhin. Hänen veljensä Juhana III ja Kaarle IX toimivat vuoroillaan Ruotsin kuninkaina, kuten myös hänen velipuolensa Eerik XIV.
Elisabet teki työtä luterilaisuuden juurruttamiseksi Ruotsiin. Kaikista Kustaa Vaasan tyttäristä hän vaikuttaa olleen poliittisesti aktiivisin. Hän oli kuolinpesänsä perusteella hyvin lukenut ihminen ja kiinnostunut luterilaisesta kirjallisuudesta. Elisabetin aloitteesta Augsburgin tunnustus käännettiin ja julkaistiin ruotsin kielelle. Hän kävi kirjeenvaihtoa useiden oppineiden henkilöiden kanssa. Elisabet oli usein liittoutuneena Kaarle-veljensä kanssa. Kaarle jakoi hänen uskonnolliset vakaumuksensa. Päin vastoin kuin vanhempaa sisartaan Sofia Vaasaa, Elisabetia on kuvailtu tasaiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi. Häntä pidettiin eräänä Euroopan "täydellisimmistä" prinsessoista, ja hän sai useita avioliittotarjouksia.
Elämä
Prinsessa sai kuninkaallisen tapakasvatuksen lisäksi muihin aikansa prinsessoihin nähden erityisen hyvän koulutuksen. Kuningatar Margareeta Leijonhufvud kuoli elokuussa 1551 Elisabetin ollessa 2-vuotias. Seuraavana vuonna Kustaa Vaasa meni naimisiin Katariina Stenbockin kanssa, joka hoiti siitä eteenpäin Elisabetin kasvatuksen. Elisabet vietti suurimman osan lapsuudestaan Tukholman linnassa ja Gripsholmin linnassa.
Vuonna 1562 Elisabet oli 13-vuotias, ja hänen velipuolensa Erik oli perinyt Ruotsin valtaistuimen. Hän järjesti Elisabetin kihloihin Mecklenburgin herttua Kristofferin kanssa. Häät oli määrä pitää muutaman vuoden jälkeen kihloista, mutta jo vuonna 1563 Kristoffer joutui puolalaisten vangiksi.
Syksyllä 1573 Eerik XIV:n uskottu valtaneuvos Charles de Mornay johti salaliittoa Juhanaa vastaan. Myös Elisabet oli mukana salaliitossa, ja muut liittoon kuuluvat kokoontuivat usein hänen luonaan. He suunnittelivat, että Juhana murhattaisiin eräässä skotlantilaisille palkkasotureille järjestetyssä läksiäisjuhlassa, minkä jälkeen Eerik vapautettaisiin ja kruunu siirtyisi jollekulle. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui.
Ensimmäisen kihlauksen kariuduttua Juhana alkoi etsiä Elisabetille katolilaista sulhasta. Harkinnan alla oli useita italialaisia sulhasehdokkaita. Elisabet oli itse vannoutunut luterilainen ja halusi miehensäkin olevan protestantti. Elisabet sai vuonna 1574 jopa avioliittotarjouksen Ranskan kuningas Henrik III:lta, mutta suunnitelma kariutui Henrikin päädyttyä toiseen morsianehdokkaaseen.
Elisabet piti omaa hoviaan Tukholmassa, eikä masentunut epäonnistuneesta avioliittosuunnitelmasta. Hän vastasi veljiensä aviottomien lasten kasvatuksesta ja hoiti sisarusten välistä viestintää. Vuonna 1577 Mecklenburgin herttua vapautui vankeudestaan ja esitti Elisabetille uuden kosinnan. Kristofferin taloustilanne ja poliittinen tilanne oli huono, mutta Elisabet suostui kosintaan siitäkin huolimatta. Ilmenneiden ongelmien johdosta häitä vietettiin vasta 7. toukokuuta 1581, jolloin Elisabet oli 32-vuotias. Elisabet vahti, ettei Juhana yrittäisi sisällyttää häämenoihin katolisia riittejä.
Pariskunta asettui asumaan Mecklenburgiin. He asuivat siellä ollessaan pääasiassa Gadebuschin kaupungissa. Siellä oleilunsa aikana Elisabet perusti kirjaston, toimi välittäjänä sisarustensa kiistoissa ja synnytti pariskunnan ainoan lapsen, Margareta Elisabetin. Kristoffer kuoli maaliskuussa 1592 ja Elisabet palasi tyttärensä kanssa Ruotsiin kysyäkseen veljiltään apua uuden avioliiton järjestämiseksi. Myös taloudelliset ongelmat vaikuttivat Elisabetin päätökseensä palata Ruotsiin; hänen myötäjäisensä oli maksettu vain puoliksi, ja edesmenneen aviomiehen sukulaiset tekivät Elisabetin elämän monin tavoin vaikeaksi. He esimerkiksi estivät sen, että Elisabet saisi läänityksistä saatavia tuloja. Ruotsissa Elisabet sai läänityksen Itä-Götanmaalta ja asuttavakseen Norrköpingshusin kartanon.
Elisabet kuoli yllättäen 19. marraskuuta 1597 kesken avioliittoneuvottelujen. Hänet on haudattu Uppsalan tuomiokirkkoon.
_c_1581.jpg)
