Elohopeasulfidi

Elohopeasulfidi
Tunnisteet
CAS-numero	1344-48-5
PubChem CID	62402
Ominaisuudet
Molekyylikaava	HgS
Moolimassa	232,66
Ulkomuoto	Punainen tai musta kiteinen aine
Sulamispiste	583,5 °C
Tiheys	8,17 g/cm3 (α-muoto); 7,7 g/cm3 (β-muoto)
Liukoisuus veteen	12,5 µg/l (18 °C)
	Infobox OK

Elohopeasulfidi (HgS) on elohopea- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä on käytety väriaineena. Luonnossa elohopeasulfidia siintyy sinooperi- ja metasinooperimineraaleina.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Elohopeasulfidi on polymorfista kiteistä ainetta, ja sillä on kaksi kidemuotoa. Ne ovat alkeiskopiltaan heksagonaalinen ja väriltään punainen α-muoto ja kuutiollinen musta β-muoto. Yhdiste ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen ja hapoistakin vain kuningasveteen. Elohopeasulfidi liukenee sulfidiliuoksiin muodostaen kompleksisen tiomerkuraatti(II)ionin ([HgS₂]^2-).

Elohopeasulfidia voidaan valmistaa kuumentamalla elohopeaa ja rikkiä. Saostamalla sulfidien avulla elohopealiuoksista muodostuu β-muotoa, joka voidaan muuttaa α-muodoksi kuumentamalla polysulfidien kanssa.

Hg + S → HgS

Molempia elohopeasulfidin kidemuotoja on käytetty väriaineina esimerkiksi taiteilijamaaleissa ja muovin ja kumien värjäämiseen.

Lähteet

1 2 3 4 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 579-580. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–76. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.10.2022. (englanniksi)
1 2 3 4 Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.1.2016
↑ Safety data sheet (pdf) ThermoFisher Scientific. Viitattu 2.6.2026. (englanniksi)
1 2 3 Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.
1 2 3 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 291. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3

[hic-1] 1 2 3 4 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 579-580. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)

[crc-2] William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–76. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.10.2022. (englanniksi)

[kirk-othmer-3] 1 2 3 4 Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.1.2016

[4] Safety data sheet (pdf) ThermoFisher Scientific. Viitattu 2.6.2026. (englanniksi)

[ullmann-5] 1 2 3 Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.

[karamaki-6] 1 2 3 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 291. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3