Emil Vaateri

Emil Vaateri

Emil Tobiaanpoika Vaateri (29. tammikuuta 1900 – 12. heinäkuuta 1941) oli suomalainen punaupseeri ja työmies. Hän kuului Suomen sisällissodassa Lappeenrannan punakaartin hiihtokomppaniaan. Hän pakeni sisällissodan jälkeen Venäjälle, jossa kävi punaupseerikoulun. Hän palveli salainen poliisi Tšekassa Valkeasaaressa, osallistui läskikapinaan, toimi joukkueenjohtajana puna-armeijassa ja vakoili eteläisessä Suomessa 1930-luvun alussa salanimellä Einari Syrjänen. Hänelle myönnettiin Punalipun kunniamerkki läskikapinasta, jossa hän haavoittui käteen menettäen yhden sormistaan. Hän julkaisi mielipidekirjoituksia Leningradissa ilmestyneessä suomalaisten punaisten perustamassa Vapaus-lehden numerossa 24, 30.1.1937 . Emil Vaaterilla oli kaksi poikaa kahdesta eri avioliitosta, Leo Vaateri (1927–2013) ja Alfred Vaateri (1937–1993). He asuivat Pietarissa.

Hän kävi Lännen Vähemmistökansojen yliopistoa ja osallistui talvisotaan puna-armeijan riveissä pataljoonankomentajana. Talvi- ja jatkosodan välissä hän palveli Suojärvellä ja osallistui jatkosotaan suomalaisista koostuvan JR52:n komentajana. Hänen sotilasarvonsa jatkosodassa oli kapteeni.

Kun suomalaiset ylittivät jatkosodan alkuvaiheessa rajan, JP 1:n eli Laguksen joukkojen lähetti, vänrikki Risto Mäkinen kohtasi Emil Vaaterin metsässä Lehmivaara–Uuksun tiellä 12.7.1941 ja syntyneessä laukaustenvaihdossa Vaateri todennäköisesti sai surmansa.

Laura Halminen julkaisi Emil Vaaterin elämäkerran Upseeri ja vakooja: Suomalaisloikkari Emil Vaateri vuonna 2023 Docendon kustantamana. Teos jakautuu kahteen osaan: osa I Vuodet 1900-1941 - mitä meistä tuli? muodostaa Emil Vaaterin elämäkerran ja osa II Vuodet 1900-1941 - mitä meistä jää? keskittyy Emilin sukuun ja hänen tarinansa vähittäiseen avautumiseen.

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 Kansallisarkisto; sotapäiväkirjat; jatkosota; JP2; 13865 esikunta: 12.7.1941.
  2. ↑ Harjula, Mirko: Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1917-1922, s. 577. Helsinki: Suomen kirjallisuuden seura, 2006.
  3. ↑ Kansallisarkisto; EK-Valpo 3224; sivu 98.
  4. ↑ Kansallisarkisto; EK-Valpo 3224, sivu 89.
  5. ↑ Puna-armeijan digitoidut julkiset sotapäiväkirjat, JR52, 15.–25.7.1941.
  6. ↑ Halminen 2023, 168
  7. ↑ Väinö Merikallio: Jääkäriprikaati hyökkää, s. 27. Otava, 1954.
  8. ↑ Risto Mäkisen henkilökohtainen sotapäiväkirja 12.7.1941. Matti Mäkisen omaisuutta.
  9. ↑ Halminen 2023, 167, 194-198, 212
  10. ↑ Halminen 2023