Endel Lippmaa

Endel Lippmaa
Endel Lippmaa edessä toinen vasemmalta. Kuva otettu tammikuussa 2007.
Endel Lippmaa edessä toinen vasemmalta. Kuva otettu tammikuussa 2007.
Salkuton ministeri (Neuvostoliitto/Venäjä-neuvottelut)
Savisaaren hallitus
11.4.1990–29.1.1992
Seuraaja Klara Hallik
Salkuton ministeri (Eurooppa-integraatio)
Vähin II hallitus
Vähin III hallitus 17.4.1995–6.8.1996
Edeltäjä Raul Mälk (viransijainen)
Seuraaja Riivo Sinijärv
Riigikogun jäsen
21. lokakuuta 1992 – 6. elokuuta 1996
Henkilötiedot
Syntynyt15. syyskuuta 1930
Tarto, Viro
Kuollut30. heinäkuuta 2015 (84 vuotta)
Tallinna, Viro
Kansalaisuus viro
Ammatti professori, akateemikko, poliitikko
Puoliso Helle Lippmaa
Tiedot
Puolue Tasavaltalaispuolue (1990-1992)
Viron kokoomuspuolue (1998–2000)
Koulutus fysiikan ja matematiikan tohtori
Tutkinnot Tallinnan teknillinen yliopisto
Neuvostoliiton tiedeakatemian kemiallisen fysiikan instituutti

Endel Lippmaa (s. 15. syyskuuta 1930 Tartto – 30. heinäkuuta 2015) oli virolainen akateemikko, professori (kemiallinen fysiikka ja fysikaalinen kemia), fysiikan ja matematiikan tohtori Viron tiedeakatemian kemiallisen ja biologisen fysiikan laitoksen johtaja, tiedeakatemian energianeuvoston puheenjohtaja ja useiden yliopistojen kunniatohtori. Lippmaa nousi tunnetuksi Laulavan vallankumouksen ajan ympäristökysymysten esiinnostajana ja Viron itsenäisyyttä koskevien neuvottelujen virolaisosapuolena ollessaan Savisaaren hallituksen salkumattomana ministerinä.

Yksityiselämä

Endel Lippmaan isä oli kasvitieteilijä Teodor Lippmaa. Hänen äitinsä isoisä oli proosakirjailija ja toimittaja Jakob Mändmets. Endel Lippmaa oli naimisissa Helle Lippmaan kanssa Heillä on kaksi poikaa Jaak Lippmaa ja Mikk Lippmaa.lähde?

Tieteellinen ura

Endel Lippmaa valmistui Nõmmen lukiosta vuonna 1948 ja vuonna 1953 Tallinnan teknillisestä yliopistosta kemian insinööriksi pääaineenaan öljyliusketekniikka. Vuonna 1956 hän puolusti kandidaatintutkielmansa (=väitöskirja) Viron öljypohjaisten liusketuotteiden dynamiikka lämpöhajoamisen aikana. Vuosina 1956–1961 hän toimi vanhempana lehtorina ja apulaisprofessorina Tallinnan teknillisessä yliopistossa. Vuosina 1961–1980 hän johti Kybernetiikan instituutin fysiikan osastoa. Vuonna 1969 hän väitteli tutkimustohtoriksi (=D.Sc.) fysiikasta ja matematiikasta Moskovan Kemiallisen fysiikan instituutissa. Hänestä tuli yksi Neuvostoliiton johtavia ydinmagneettisen resonanssin tutkijoita analyyttisessä kemiassa ja spektroskopiassa. Vuonna 1971 hänelle myönnettiin kemiallisen fysiikan ja fysikaalisen kemian alan professorin arvo. Vuodesta 1980 hän oli mukana kemiallisen ja biologisen fysiikan instituutin perustamisessa. Endel Lippmaa johti vuosina 2001–2006 Analyyttisen spektrometrian huippuyksikköä.

Poliittinen ura

Endel Lippmaa osallistui Laulavan vallankumouksen aikaisen Kansanrintaman toimintaan. Hän tuli julkisuuteen erityisesti vastustaessaan Rakveren alueelle suunniteltujen uusien fosforitti- ja apatiittikaivosten avaamista. Hän oli myös Viron kongressin jäsen. Hän oli Neuvostoliiton kansanedustaja 1989–1991. Merkittävimpänä yksityisenä tapahtumana Baltian maiden kannalta Korkeimmassa Neuvostossa voidaan pitää 24. joulukuuta 1989 tehtyä päätöstä, jossa Molotov-Ribbentrop -sopimus äänestettiin laittomaksi; näin Virolle uudelle itsenäisyydelle löytyi perusta. Keskeisiä virolaisia edustajia asian eteenpäinviemisessä Korkeimmassa neuvostossa olivat akateemikko Endel Lippmaa, maantieteilijä Hardo Aasmäe ja oikeustieteilijä Igor Gräzin. Hän oli salkuton ministeri Edgar Savisaaren hallituksessa, jolloin hän oli Viron valtuuskunnan jäsen Moskovan neuvotteluissa vuosina 1989-1991. Myöhemmin hän toimi vielä Viron itsenäistyttyä Euroopan yhdentymisestä vastaava salkuttomana ministerinä Tiit Vähin toisessa hallituksessa ja Tiit Vähin kolmannessa hallituksessa. Hän oli Riigikogun jäsen vuosina 1995–1999. Hän toimi myös Tallinnan kaupunginvaltuutettuna vuosina 1993–1999lähde?.

Tutkinnot ja tieteelliset tehtävät

Tutkinnot

Viron tieteelliset organisaatiot

Kansainväliset tieteelliset jäsenyydet

Tieteelliset tunnustukset

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 ​CV: Endel Lippmaa akadeemia.ee. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 26.12.2022 (viroksi). (viroksi)
  2. 1 2 ​Suri teadlane ja poliitik Endel Lippmaa 31.7.2015. Delfi. Viitattu 26.12.2022 (viroksi).
  3. ↑ Täydellinen konsensus Viron: kukaan ei halua uusia jättikaivoksia - Suomenlahti olisi suuressa vaarassa. Helsingin Sanomat, 7.11.1987, s. 34. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
  4. ↑ Viron kongressi vaati itsenäisyysneuvotteluja. Helsingin Sanomat, 12.3.1990, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
  5. ↑ Viron kansanrintama eteni. Helsingin Sanomat, 28.3.1989, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
  6. ↑ NL:n parlamentti: 1939 etupiirijako laiton ja mitätön. Helsingin Sanomat, 27.12.1989, s. 36. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.5.2025.
  7. ↑ Kart Anvelt; Jete-Ri Jõesaar: MRP tühistamisest. Otsuse jõustumise määrasid eelnenud ööl toimunud salapärased sammud Delfi. 24.12.2024. Viitattu 22.5.2025. (viroksi)
  8. ↑ Kolmen puoleen hallitus Viroon - Kokomus ja maakansa veivät pääosan ministerinpaikoista - Pääministeriksi Tiit Vähi, sisäministeriksi Edgar Savisaar. Helsingin Sanomat, 12.4.1990, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
  9. ↑ Virolaiset vastasivat Gorbatshoville – Ylimenokausi kohti itsenäisyyttä alkanut, neuvotelualoite Moskovan asia. Helsingin Sanomat, 13.4.1995, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
  10. ↑ Euroministeri erosi Virossa protestina venäläispolitiikalle. Helsingin Sanomat, 7.8.1996, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
  11. ↑ Akateemikko Lippmaa Jyväskylässä. Helsingin Sanomat, 24.12.1975, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.