| Osa artikkelisarjaa |
| Mesopotamia |
|---|
Enūma eliš (akkad. Kun ylhäällä) on babylonialainen luomistaru, joka on kirjoitettu akkadin kielellä seitsemälle savitaululle. Viides taulu ei ole säilynyt kokonaisena. Savitaulut löytyivät Uus-Assyrian kuninkaan Assurbanipalin kirjastosta.
Luomistarussa jumalat, kuten Ea, syntyvät miespuolisen makean veden jumalan Apsûn ja naispuolisen suolaisen veden jumalan Tiāmatin vesien yhdistyessä:
Kun ylhäällä ei taivasta nimetty ollut,
alhaalla mannerta ei nimeltä ollut mainittu,
kun ikiaikainen Apsû, heidän siittäjänsä,
ja luomisvoimainen Tiāmat, heidän synnyttäjänsä,
vetensä yhteen sekoittivat,
kun ei niittyjä ollut yhteen koottu eikä ruoikoilla reunustettu,
kun ei jumalia ollut, ei ainoatakaan,
ei nimeltä ollut heitä mainittu eikä kohtaloja (heille) määrätty,
silloin syntyivät jumalat heidän keskuuteensa.
(Suomennos Knut Tallqvist.)
Apsû ja hänen visiirinsä Mummu haluavat tappaa metelöivät nuoremmat jumalat, ja Tiāmat päättää kertoa tästä Ealle. Ea taikoo Apsûn koomaan, tappaa hänet ja vangitsee Mummun. Tiamat aikoo kostaa Apsûn surman mutta kuolee lopulta kaksintaistelussa Mardukin kanssa. Tiāmatin puolella riidassa olleet jumalat joutuvat vangiksi. Marduk luo maailman Tiāmatin ruumiista. Ihmiskunta luodaan surmatun Kingun verestä. Babylon perustetaan ylijumala Mardukin asuinpaikaksi.
Yleisesti uskotaan, että Enūma eliš kirjoitettiin Nebukadressar I:n kukistettua Elamin. Ajankohdaksi on kuitenkin ehdotettu myös varhaisempia Babylonian ensimmäisen dynastian ja kassiittidynastian aikakautta. Vanhoista rituaaliohjeista on käynyt ilmi, että Babylonian myöhäiskaudella Enūma elišiä resitoitiin Mardukin patsaan edessä nisannu- (1. kuukausi, maalis–huhtikuu) ja kislimu-kuun (9. kuukausi, marras–joulukuu) neljäntenä päivänä akītu-juhlien aikana. Enūma eliš toimi myös poliittisena propagandana, sillä se vahvisti Babylonin asemaa alueen poliittisena ja uskonnollisena keskuksena, jonka se otti Sumerin Nippurilta.
Huomattavista eroistaan huolimatta Enūma elišissä ja Raamatun luomiskertomuksessa on joitain samoja piirteitä. Esimerkiksi babylonialaistarun kuusi jumalten sukupolvea ja yksi jumalten lepo vastaavat Raamatun kuutta luomispäivää ja yhtä lepopäivää. Valon tuleminen, alkumeri sekä ihmisen ilmaantuminen löytyvät molemmista. Raamatun alkumeren nimi tehôm muistuttaa Tiāmatia.