1960-luvun puolivälissä Matra saavutti menestystä Formula 3- ja Formula 2 -sarjoissa erityisesti monokokkiin perustuneella MS5-autolla, voittaen Ranskan ja Euroopan mestaruudet. Vuonna 1967Jacky Ickx hämmästytti Formula 1 -piirejä kellottamalla aika-ajoissa kolmanneksi nopeimman ajan (8.14) Saksan GP:ssäNürburgringilla 1600 kuutiosenttimetrin moottorilla varustetulla MS7 F2-autollaan, päästen kilpailemaan 3000 cm³ -moottorisia F1-autoja vastaan. Kilpailu päättyi keskeytykseen jousituksen petettyä.
Formula 1
Kausi 1968
Matra tuli täysipainoisesti mukaan Formula 1 -sarjaan kaudelle 1968, jolloin Jackie Stewart voitti kolme kilpailua Ken Tyrrellintallin Matra MS10:llä, joka kilpaili varsinaisen Matran tehdastallin rinnalla. Auton polttoainetankit olivat lentokoneiden tapaan osa auton kantavaa rakennetta. Näin autosta saatiin noin 15kg kevyempi, mutta jämäkämpi kuin kilpailijoistaan. FIA:n mielestä tekniikka oli liian turvaton ja se päätti kieltää sen kaudelle 1970.
Kausi 1969
Matra MS80:llä voitettiin F1:ssä sekä kuljettajien että valmistajien mestaruus kaudella 1969.
Matran toimitusjohtaja teki radikaalin päätöksen ennen kautta 1969: Matran tehdastalli ei osallistuisi Formula 1:siin, vaan Matra antaisi tukensa Tyrrellin tallille, joka oli tuolloin nimeltään Matra International, ja rakentaisi uuden, Cosworth DFV -moottorisen auton rakenteellisilla polttoainetankeilla, vaikka ne olivat seuraavalla kaudella kiellettyjä. Lisäksi Matra oli hankkiutumassa yhteistyöhön Simcan kanssa, joka tuolloin oli Chryslerin tytäryhtiö, ja tämän vuoksi Fordin moottorien käyttö olisi mahdotonta kaudella 1970. Stewart voitti vuoden 1969 maailmanmestaruuden helposti uudella Cosworth-moottorisella Matra MS80:lla joka korjasi suurimman osan MS10:n heikkouksista. Valmistajien titteli oli ensimmäinen, joka voitettiin ranskalaisella autolla, ja nykypäivään mennessä ainoa, joka on voitettu Ranskassa valmistetulla autolla. Se oli huomattava saavutus valmistajalta, joka kilpaili vasta toista kauttaan F1:ssä.
Cosworthin moottorein varustetuin Lotuksen ja McLarenin tavoin Matra teki nelivetokokeiluja kauden 1969 aikana. Johnny Servoz-Gavinista tuli ensimmäinen ja ainoa kuljettaja joka saavutti pisteen nelivetoautolla sijoittuessaan Matra MS84:llä kuudenneksi Kanadan GP:ssä. MS84 oli Brabham BT26A:n ohella yksi viimeisistä putkirunkoisista F1-autoista.
Kaudet 1970–1982
Kaudeksi 1970, kun Matra ryhtyi yhteistyöhön Simcan kanssa, se pyysi Tyrrelliä käyttämään omaa V12-moottoriaansa Cosworthin sijasta. Stewart testasi Matran V12-moottoria, mutta koska suuri osa Tyrrellin rahoituksesta tuli Fordilta, ja lisäksi toisena merkittävänä sponsorina oli Ranskan kansallinen öljy-yhtiö Elf, joka toimi yhteistyössä Renault’n kanssa, eikä siten olisi voinut tukea Simcan yhteistyökumppania, Matran ja Tyrrellin yhteistyö päättyi.
Matran V12 toimi Ligierin Formula 1 -autojen voimanlähteenä kausilla 1976–1978 ja 1981–1982.
12Matra vaihtoi moottorinsa kesken kauden 1968 Ford Cosworthista omaksi moottorikseen, minkä vuoksi Matra-Ford ja Matra laskettiin eri valmistajiksi ja ne saivat erillisen sijoituksen valmistajien maailmanmestaruussarjassa.
12Valmistajien pisteisiin laskettiin mukaan myös asiakastallien saavuttamat pisteet.
↑Pescarolo ajoi Formula 2 -autolla, jolla ei sääntöjen mukaan saanut MM-pisteitä.
Matra saavutti menestystä myös V12-moottoroiduilla urheiluautoillaan. Matra 670 voitti Le Mansissa vuosina 1972–1974. Se toi Matralle myös urheiluautojen valmistajien maailmanmestaruuden vuosina 1973 ja 1974.
Matra
Chris Amon
