
Ernest Henry Schelling (26. heinäkuuta 1876 Belvidere, New Jersey – 8. joulukuuta 1939 New York, New York) oli yhdysvaltalainen pianisti, säveltäjä ja kapellimestari.
Schellingin äiti oli englantilainen Rose White Wilkes. Hänen isänsä oli sveitsiläistaustainen tutkija Felix Emmanuel Schelling. Schelling teki ensimmäisen julkisen esiintymisensä 4-vuotiaana. Hän pääsi 7-vuotiaana Pariisin konservatorioon ja opiskeli myöhemmin Stuttgartissa sekä Berliinissä. Schellingistä tuli 10-vuotiaana Theodor Leschetizkyn oppilas. Hän sai varhaista opetusta myös Georges Mathiakselta, Moritz Moszkowskilta, Hans Huberilta ja Karl Heinrich Barthilta. Schelling palasi 16-vuotiaana Yhdysvaltoihin. Hän kärsi tuolloin käsien hermotulehduksesta ja luopui siksi tilapäisesti musiikista. Hän aloitti Pennsylvanian yliopistossa opinnot, jotka kuitenkin jäivät lyhytaikaisiksi. Schelling alkoi elättää itseään antamalla pianotunteja ja soittamalla urkuja. Hän tapasi noin 20-vuotiaana Yhdysvalloissa uudelleen Ignacy Jan Paderewskin, johon hän oli alun perin tutustunut 12-vuotiaana Baselissa. Schelling lähti neljän vuoden ajaksi (1898–1902) Sveitsiin opiskelemaan Paderewskin johdolla. Hän oli ennen ensimmäistä maailmansotaa Euroopassa aktiivinen konsertoija, joka keskittyi ennen kaikkea Frédéric Chopinin ohjelmistoon. Vuonna 1903 Schelling kiersi Eurooppaa ja Etelä-Amerikkaa; pian hänen ohjelmistonsa kattoi jo 24 konserttoa. Palattuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1904 hän esiintyi Bostonin sinfoniaorkesterin kanssa. Hän piti puolentoista vuoden aikana kaikkiaan 186 konserttia.
Schelling meni vuonna 1905 naimisiin Lucie Howe Draperin kanssa. Pian hermotulehdus keskeytti hänen työnsä taas useiksi vuosiksi. Vuonna 1914 hän järjesti kilpailun, jonka hän nimesi Paderewskin mukaan. Schelling toimi ensimmäisen maailmansodan aikana diplomaattina ja tiedustelu-upseerina. Hän värväytyi vuonna 1917 armeijaan ja lähti Ranskaan ratsuväen kapteenina. Schelling palveli ulkomailla lokakuusta 1917 huhtikuuhun 1920. Palveluksen päättäessään hän oli sotilasarvoltaan majuri. Schelling sai Kunnialegioonan merkin vuonna 1919 ja Distinguished Service Medalin vuonna 1923.
Schelling työskenteli vuodesta 1924 lähtien New Yorkin filharmonikkojen lastenkonserttien kapellimestarina. Ensimmäinen tällainen konsertti pidettiin hänen johdollaan 26. tammikuuta 1924. Schelling tuli tunnetuksi tästä työstään, vaikkakin kriitikoiden mukaan hän oli huomattavasti parempi pianistina kuin kapellimestarina. Hän johti vastaavanlaisia konsertteja muun muassa Bostonissa, Philadelphiassa, Utrechtissa ja Rotterdamissa. Vuosina 1936–1938 Schelling johti säännöllisesti Baltimoren sinfoniaorkesteria. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli helmikuussa 1938. Elokuussa 1939 hän meni Bernissä uusiin naimisiin Peggy Marshallin kanssa. Schelling kuitenkin kuoli saman vuoden joulukuussa aivoembolian seurauksena kotonaan New Yorkissa.
Schellingin teosten joukossa ovat Impressions From an Artist’s Life, jonka kantaesitti Bostonin sinfoniaorkesteri vuonna 1916, ja The Victory Ball, jonka kantaesitti Philadelphian orkesteri vuonna 1923. The Victory Ball perustuu Alfred Noyesin runoon.