Laina tarkoittaa esineen luovuttamista toisen käyttöön määräajaksi tai toistaiseksi ilman, että lainan kohteen omistusoikeus muuttuu. Laina eroaa vuokrasta siinä, että lainasta ei suoriteta vastiketta tai muuta korvausta omistajalle. Jos vastiketta (esim. rahaa tai tavaraa) maksetaan, kyseessä on vuokra.
Laina määritellään yleensä irtaimen esineen vastikkeettomaksi käyttöoikeudeksi, joka perustuu lainanantajan ja lainanottajan väliseen sopimukseen.
Laina on henkilökohtainen sopimus, eikä lainanottaja saa siirtää oikeuttaan toiselle. Hän ei saa myöskään luovuttaa lainatun esineen käyttöoikeutta eteenpäin. Asia voidaan ilmaista niin, että lainanottajan on pidettävä lainattu esine omassa kontrollissaan koko laina-ajan. Lainanottajan käyttöoikeus esineeseen ei periydy vaan laina päättyy lainanottajan kuollessa. Jos lainaesineen omistaja myy esineen toiselle, sanotaan että "kauppa rikkoo lainan" eli ostajalla on oikeus saada lainattu esine haltuunsa, vaikka laina-aika ei olisikaan vielä päättynyt.
Lainanottajan on käytettävä esinettä sovitulla tai lainaa annettaessa edellytetyllä tavalla. Lainaesinettä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Lainanottajan on palautettava lainaesine takaisin yhtä hyvänä kuin hän sen sai.
Suomessa lainaa käsittelevät oikeussäännökset ovat vuoden 1734 lain kauppakaaren 11 luvussa. Alun perin tämä luku sisältää sekä siviilioikeudellisia että rangaistussäännöksiä. Myöhemminkään sen sanamuotoa ei ole muutettu, mutta nykyisin sen säännöksiä rangaistuksista ei enää sovelleta, vaan niistä on säädetty rikoslaissa. Sen sijaan luvun siviilioikeudelliset säännökset ovat pääperiaatteiltaan edelleen voimassa seuraavasti.
Kirjaston asiakkaan velvollisuudet lainatun aineiston suhteen määritellään tyypillisesti kunkin kirjaston käyttösäännöissä, joita lainaaja on sitoutunut noudattamaan saadessaan lainausoikeuden, josta merkkinä on yleensä kirjastokortti. Yllä lueteltuja laissa olevia pääperiaatteita täydentämässä käyttösäännöissä voi olla erityisiä määräyksiä. Esimerkkinä tällaisista on asiakkaan velvollisuus korvata kadonnut tai vahingoittunut aineisto. Tämä tarkoittaa sitä, että lainaaja on velvollinen korvaamaan kadonneen kirjan tai sen arvon siinäkin tapauksessa, että kirja on kadonnut tapaturmaisesti tai peräti varkauden seurauksena ja vaikka asiakas onnistuu näyttämään, että kirjan katoaminen ei ole hänen syytään. Vastuu perustuu tällöin sopimukseen ja kyseessä on eräänlainen ankara vastuu. Toisin sanoen lainaussopimuksella poiketaan yleisestä vahingonkorvausoikeudellisesta periaatteesta, missä tapaturmaiset vahingot eivät yleensä ole korvauskelpoisia.
Rahan lainauksessa ei ole kyse käyttöoikeuden luovuttamisesta irtaimeen esineeseen, sillä rahaa lainattaessa tarkoituksena ei ole palauttaa samoja rahakappaleita (esim. seteleitä) velkojalle, vaan tarkoituksena on suorittaa vastaava määrä rahaa kuin on lainaksi saatu. Myöskään osakelaina ei ole varsinaisten irtainten osakkeiden lainaa, vaan palautettavana on vastaava määrä osakkeita kuin on lainaksi saatu. Osakelaina on lähinnä tavaravelkaa.